tiistai 27. tammikuuta 2009

Siivet..

Näin jossain tuon lauseen ja se jäi kyllä kerralla mieleen. "Count your blessings..." Illalla kun ei saa nukuttua tulee murehdittua asioita, vai onko se toisin päin; kun murehtii ei saa nukuttua.
Olen yrittänyt pitää mielessä ajatukset:
"Kuinka paljon murhetta ovat tuottaneetkaan asiat, jotka eivät ole koskaan toteutuneet."
"Mitä saisimmekaan aikaan, jos rukoilisimme sen ajan jonka murehdimme."
Elämässä tapahtuu monia asioita joihin emme voi vaikuttaa. Me muutama viikko sitten odoteltiin mieheni työpaikan yt-neuvottelujen päätöksiä, mutta sitten oli muutakin työtä tiedossa. Meilläkin kun yks tienaa ja seitsemän syö... Paljon vaikeammista asioista tässä on läpi menty, mutta epätietoisuus ja odottaminen on inhottavaa. Eikä muutoskaan kiehtonut. Itseään rauhoitti sillä, että Herra on luvannut pitää huolen meistä taloudellisesti. Hän avaa toisen oven, jos Hän tämän sulkee. Tiedot tuli ja saamme jatkaa samaan tahtiin: ei irtisanottu, eikä lomautettu ainakaan ensimmäisessä erässä. Joten iloitaan tästä päivästä!
Näistä siivistä on pakko kertoa: Ostin ne rakennusaikana ja vielä -50% kupongilla ja olin tietenkin hyvin onnellinen löydöstäni. Yllätys, mieheni ei ymmärtänyt kaunista ostosta vaan ihmetteli: tuollaiset kalkkunan siivet ostit. (Veljensä kasvatti kalkkunoita)
No, muutettiin ja ystävämme kenialaisperhe tuli uuteen tupaan. Perheen isä sanoi siivet nähdessään:
"Vau! Onko nuo aidot kanan siivet!" :D
Ei tainnut olla sisustus naisten kotkotukset oikein tutut.ja mulle ne on luonnollisesti tehdastehdyt enkelin siivet kun en ole kanoja nähnytkään, kuin pikkukersana mamman naapuris.

3 kommenttia:

Riitta-Maria kirjoitti...

Aivan,"Heittäkää kaikki murheenne Hänen kannettavakseen, sillä Hän pitää teistä huolen".Kauniit siivet...Ei ne miehet aina ymmärrä, mutta ei mekään aina ymmärretä niitä.Tasoissa ollaan.:)

malla kirjoitti...

hyviä ajatuksia taas..paljon ajattelemisen aihetta.
siivet on ylisuloiset!!!

tinttarus kirjoitti...

Mutkien kautta tänne löysin tieni....ja viihdyinkin pitkään ihastellen ja lukien! Olen itse semmoinen enkeli-immeinen, siivet löytyvät kotoa niin suurensuuret kuin pienenpienet. :) linnunsiipiä ei kylläkään! Olen keräillyt enkeleitä niin monta vuotta, etten edes enää muista montako!
Todentotta tuo sanomasi....jospa ihmiset osaisivat lakata turhia murehtimasta.Hän itse on luvannut, ettei harteillemme kasata taakkaa enemmän kuin jaksaa kantaa. Ja kaikella on aikansa, paikkansa. Meillä vaan on semmoinen taipumus hötkyillä ja hoppuilla, hätäillä. Hetkeen on osattava tarttua, nauttia siitä pienestäkin, mitä juuri tämä päivä antoi ja toi tullessaan. Kiitetään siitä, että saimme herätä tähän päivään.
Rukoillen matkaani itse taitan ja sen olen hyväksi havainnut. Häneen turvaten, luottaen. Suurten käsivarsien suojassa.