Mä oon joutunut karsimaan touhujani Ean synnytyä. Hyviä asioita tärkeimmän tähden.
Olin mukana vetämässä viikottain lastenkerhoa ja aloitin pitää varkkia joka 2.vko viime keväänä. Ajattelin ensin että syksyllä jatkan varkkia ja sitten että nyt kevätkaudella, mutta ei. Neiti kun ei nuku kuin pieniä tirsoja päivällä, kaikki ylimääräinen meno luo stressiä ja kiirettä. Ja nuo kaksi vuorostaan är-ty-mys-tä.
"Kukapa menee, jos me emme mee. Ja kukapa tekee, jos me emme tee. on tehtävä meidän, me tunnemme tien ja tietämättömille tiedon Jeesuksesta vien... " Jotenkin näin lauletaan jippii-lastenlaulussa ja mielelläni olen tehnytkin mitä Herra on sydämelle laskenut. Kesällä tuli sanoma: tämä syksy on levon aikaa. Ajattelin kuitenkin että kyllä mä vauvan kanssa saan varkkia pidettyä. Suurin este olikinsitten kuitenkin meidän Emman lenttisharkat; perjantai-ilta ei enää sopinutkaan. Emman takiahan mä sen lähinnä aloitinkin. Nyt odotellaan ensi syksyä...
Siskon mies oli nuorimman pojan kanssa välipäivinä Kotkasta täällä Pohojanmaalla. Oli meilläkin yhden yön ja lasten mentyä nukkumaan me aikuiset juteltiin. Vanhat ihmiset valvottiin viiteen, huh! Oli tärkeä kuulla häneltä ulkopuolisena "palautetta" ja sanovan sen minkä itsekin tiesi. "Taivaan Isä on antanut meille lapset ja he ovat tärkein asia." Miksi vaatisin itseltäni sellaista mitä Isä ei minulta pyydä! Ei Hän halua että työnsä on minulle ikävä velvollisuus ja taakka, vaan sytyttää halun ja palon sydämeen kun sen aika ja siihen aikaa on. Isä Sanassaan ilmoittaa elämän tärkeys järjestyksen: henkilökohtainen suhteeni Häneen, puoliso ja lapset ja sitten vasta kaikki muu.
Niistä mitä mä leikkasin pois, osa on tässä. Uusia alkuja juurtumassa. Tämä blogi on tällänen uusi pistokas. Kirjoittelen tässä pikkuneiti lutkulla. Toisinaan neidin seatessa sylissä. Saa nähdä kuinka tämä juurtuu, saanko multaan asti... Vanhatkin kasvavat taas ajan mittaan tuuheiksi taas, mutta uusia alkuja en saisi ilman että välillä karsii. Ja kauniille ne näyttävät tuossa kannussakin ja viihtyvät siinä pitkään. Siitä voi jakaa vielä eteenpäinkin.
Hiihtoloman alussa ostin uusia pikkukasvejakin ja sain nekin kunnolla ruukkuun. Osa on vain vähän niinkuin leikkokukkia Kuten sivupalkissa kirjoitan muut kasvit minut hylkäävät :D
Kommentit
Tuota olen itsekin miettinyt että se mitä meille on annettu (perhe, lapset..), siitä on hyvä pitää ensisijaisesti huolta...Levollista mieltä sinulle tähän asiaan :)
Tuo muratti on kyllä kaunis kukka! Laitan sitä usein kesäkukkien kaveriksi ruukkuihin. Enkä ole minäkään taikauskoinen tuon kukan suhteen...viime syksynä toin ulkomuratin sisällemme kasvamaan, mutten vain yrityksestä huolimatta onnistunut säilyttämään sitä. Pitäisikin hankkia ihan uusi kukka! :)
Ihan levollinen olo on, mut sitten rupee miettimään tarkoittaako tää et mä oon tulos passiiviseksi :D
Kuinka passiivinen kotiäiti vain voi olla?
Varmasti monelle tuttuja äidin tuntoja kuvailet tekstissäsi... Ja niin helpottavaa on aina muistaa tuo, että kyllä Isä pitää huolen meistä aina ja antaa kantaaksemme vain sen mitä jaksamme ottaa vastaan. Lapset on meille Luojan lahjoja, ihania aarteita. Vaikka äidin rooli onkin välillä uuvuttava...
Kaikkea hyvää eloosi, auringon säteitä ja enkelin havinaa :)
Josko nyt kommentointini jäisi tänne, ed. postauksenkin kommentoin, mutta ei näkynyt siellä.
Niin kauniita istutuksia että...minä ostin reissultani muratin ja toivon hartaasti että se pysyisi hengissä. En ole ollenkaan viherpeukalo.
Kaikkea ne ihmiset keksii, vai epäonnea tuova kukka muratti. Luojan luoma kaunis kasvi.
Kivaa viikonloppua toivottelen.
Jippii laulun sanat, niin totta!
Viikonloppuja teille sinne!
<3 Sara