Kevättalvella äiti rupes toimittamahan,
että joku mies oli ulkorakennuksestaan tuonut isälle
jonkun vanhan ruokapöydän.
Se oli isällä kansalaisopiston puupiirintilois.
Äiti oli kiukus kun isä oli ottanut sen vastaan:
"Kyllä isällä hommia ja meille sitä vedetä!"
"Tuo sen vaikka Maakan teransille!", isä siihen.
"Vanha pöytä? Miksi toi? Mikä? Millainen?"
Pöydän on tehnyt mun isänisänisänisä eli
mun paapanpaappa Matti Vihtori sisarelleen,
joka oli mennyt kyseiseen taloon emännäksi.
Pöytäähän piti joku kerta käydä katsomas
ja kuviakin ottaa,
mutta jotenkin sössin ne kuvat etten voinut teille niitä esitellä.
Koko ajan tietenkin mieles pyörinyt
mihin se meillä sopisi, mahtuisi.
Nyt kun varasto tuli valmiiksi ja
yks komero lähti sinne meidä
työ-/vieras-/kirjastohuone-sekamelska-kriisialue-
peräkamarista,
pöydälle löytyi paikka.
Pikku muutoksia se vähän järjestelyissä vaati...
Samalla kun miehet kävivät pätkimäs pöytätasoa sopivaksi,
he toivat pöydän meille :)
Mielessäni ihmettelin tuota irtonaista pöydän kantta,
nuo kapulatkin lähtevät irti,
mutta äiti sanoi heti nähtyään että tällä
puolella on leivottu.
Kulunut on kansi ja muutenkin,
mutta menee hyvin ompeluspöytänä :)
Isä talvella sitten luultavasti entisöi.
Nyt odotellaan muutama päivä kuivumista.
Ompeluksi tuossa odottaakin
1. Emman häävaatteet!
Mäkin tästä lähden äitin kans juhlapukua etsimään,
vajaa kaks viikkoa häihin!
Iskä vei eilen Emman ja Artun kesäleirille,
(Emman 4krt ja Artun 3krt)
joka on yksi muksujen kesän kohokohdista
ja odotettu juttu. 4 päivää, 3 yötä.
Enni ja Arnokin olisivat halunneet jäädä sinne,
olivat tapelleet nukkumapaikasta jo ;)
Mennään keskiviikon yleiselle iltanuotiolle nyt hieman ennemmin
ja ihmetellään leirielämää :)
Ongelmia:
Eilen illalla sisko soitti:
hääjuhlapaikasta (ev.lut.srk leiripaikka)
oli varattu majoitustilaa pitkämatkalaisille.
Se ei ollutkaan sittenkään saataville:
rippileiri alkaa su ja väkeä lomalla.
Meitä lähtee tältä kolme sisarusta perheineen ja vanhemmat.
Yhdellä veljellä asuntoauto käytössään, muuten majoituksen varassa.
La aamulla me lähdetään mun vanhempien kans perätoukuria
vajaa 500km matka. Ei pysty muksujen kans enää häiden jälkeen millään
kotiin ajelemaan.
Telttaa saa kyllä systerin pihaan pystyy,
mutta täytyy etsiä löytyiskö Kotka-Pyhtää
seudulta enää mitään edullista majoitusta...
Jos siellä pääsis samalla vaatteetkin vaihtamaan jo ennen häitä.
Kommentit
Tunnearvoa on tuollaisella pöydällä ja paljon. Mitä se voisikaan kertoa jos osaisi. Ketä sen ääressä on istunut, ketä kätensä siihen laskenut ja mitä haastellut.
Häämatkasta tuleekin sitten vähän niin kuin seikkailumatka - minne yöksi?
Tuollaisen mä haluaisin, tosin tämän hetkiseen tarpeeseen todennäköisesti katkaisisin jalat, me tarvittais uus sohvapöytä...
Jos se teranssille jäis edessä olisi Niinun uhkaama kohtalo meilläkin: sohva pöydäksi. Yli sata vuotta palvellut ja mä sitten tuhoaisin :S hih ja valkoista pintaa ;)
Miksi mun historia on hävinny historian hämäriin? Miksei sieltä vois putkahdella tuollaisia ihanuuksia? Ja meille se kelpais tuollaisenaan, täynnä muistoja. -Ja kaikenlisäksi tuo on melkein samanlainen, kuin viikonlopun reissun lasikuistilla... voi huokausten huokaus. Tämä naamanviherrys ei kyllä lähde pesemälläkään, eikä ole seurausta päivän pajupusikoitten repimisestä... ;)DDD
Ei kait se auta kuin onnitella... Niin ihanan värinenkin!
Eli kyllä se näillä näkymin sisälle pääsee.
Meidän historia on kans kummasti tuhottu, joten pakko oli tämä saada :) Onneksi sen talon nykyinen isäntä ei piitannut: ei tarvinnut eikä mitään tunnearvoa ollut.
Kyselit majoituspaikkaa..ainakin Cumuluksesta (Kotka) kannatta kysellä ja Pyhtäältä Mäntyniemi.
http://www.cumulus.fi/hotellit/kotka/fi_FI/kotka/
http://www.merihotellimantyniemi.com/
Ja mikä tunnearvo!! Ihanaa, kun mummu tiesi pöytälevyn idean, mökillä kans ihmettelen välistä tavaroita ja mummu selittää....;) Ihanaa, kun tietää tarkoitusta paremmin ja samalla se tunearvo kasvaa, kun kuulee kaikkia mukavia, vanhoja tarinoitakin...
Onnea juhla-asun metsästykseen!:)
milloin häät on? meille mahtuisi majoitukseen jos ei satu samalle viikonlopulle kun meillä ristiäiset-sillon on jo sukulaisia majoittumassa tuvan täydeltä.
Karita