lauantai 21. elokuuta 2010

Kaivuripuuhia


Puutarhahan ei koskaan ole valmis:
aina on uutta istuteltavaa,
tai perenna/pensas vaihtaa paikkaansa,
joskus joku kasvi kuolee talven aikana
ja "pitää" hankkia tilalle jotain uutta...

Uusia suunntitelmia:
rakennelmia, tarhoja, istutuksia.

Puutarha elää ja muuttuu kuten sisutus sisälläkin.
Näin ainakin meillä :D


Mutta en mä enää ajatellut me
kaivurin avulla pihaa myllättäisiin.

Meidän tupa on vanhalla asutus alueella,
joskus viiskytluvulla rakennettujen talon joukossa.
Naapurin ja meidän välissä on vanha rehti oja.
Koska tonttimme on ylämäen puolella
ja nykyisin rakennetaan hieman korkeammallekin
suunnittelimme laittavamme porakiviä
autotallin taakse
ojan penkereeseen jyrkän luiskan sijaan.
Tänä kesänä löysimme sitten edullisesti porakiviä :)

Totesimme että ainut reitti sinne menisi
tästä:


Sitä kun mietimme ja suunnittelimme
keksimme
että jos tänne koneella ajaa nurmen sotkee
niin kiviaidankin voisi siirtää rajalle.

Tästä näkyy näkyy nyt se rajaoja naapurin kanssa
ja sitten tonttimme rajoittuu kaupungin puistoalueeseen.


Jostain käsittämättömästä syystä miehet ovat sitten
kaivaneet rakennusaikana ojan täysin meidän puolelle...
Rajalinjan jatkuminen näkyy tuossa.

Päädyimme laittamaan ojaan salaojaputken
ja tänä aamuna sitten otimme puskat pois edestä
ja purkasimme pienempiä kiviä pois
ennenkuin kaivurikuski (miehen pikkuveli) saapui.


Täytemaata/mursketta saimme tietyömaalta,
urakoitsija nosteli vanhat murskeet liitymästä
pressun päälle pihaan. :)
Mies pyysi sitä vain liian vähän! :S


Rajan päällekin olisi kivet saanut latoa,
mutta pysyimme omalla puolella
ja silti pari-kolme metriä tuli lisää tilaa.

Kaivurikuski ei haluaisi kuulemma
tehdä tätä joka päivä :D
Kivien pyörittely, isojen ja pienien
on vain aika palapeli hommaa.


Tämän päivän saldo...
siinä riittää meille vielä
käsipeli hommia kivien kanssakin.

Täytyy tehdä hyvää yhteistyötä miehen kanssa,
koska en viitti riskeerata nostelemalla
pään kokoisia kiviä nyt
(muulloin tekisin yksin, tää on kivaa)
Toivottavasti ei sormet jää väliin.


No sitten me itseasiassa todettiin että
ehkä me ei maltetakaan laittaa niitä komeita
porakiviä minnekään piiloon autotallin taakse!
Odotellaan nyt hieman tietöiden eristymistä ja
miltä sitten näyttää, jos sitten porrastaisikin
ojapainanteen tässä sisääntulossa... mmm
Olisivat tässä edukseen:
komeat ja ryhdikkäät, vai mitä?

Iloisia syyspuuhia teillekin!

Maaka



7 kommenttia:

Seija kirjoitti...

Porakivistä saa mahtavan näköisiä pengerryksiä. Minä halusin niitä ihan koristeeksi tasaiselle pihallemme. Meillä on pikkukivialue yhden terassin kulmassa ja siinä kiviperhe: 3 isoa erikokoista ja yksi napero. Suurin lappeellaan ja muut pystyssä. Mainio paikka lyhdyille.

Hannele kirjoitti...

Oli kyllä tosi mukava nähä!Toivottavasti tilaisuus toistuu, vaikka sitten niissä maalaustalkoissa ;D On teillä kova urakka siellä, mutta ihanan näköistä varmasti tulee! Ihanaa sunnuntaita <3

malla kirjoitti...

kiva ku mamma ja masu pääsi mukaan menoon!!!!:)kivijutut on ihania!

Jeppu kirjoitti...

Kylläpä näyttää mahtavalta! Meillä on myös paljon isoja ja pieniä kiviä pihassa. Mutta mitä ne porakivet on??!

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Hienolle näyttä. :) Mulla ollu nyt puutarhainnostus vaihteeksi alhaalla enkä oo pihalla saanu mitään aikaseksi... ;) Mutta pikku hiljaa...

Tunnustusta sinulle blogissani. ♥

Hannele kirjoitti...

Minunkin blogissa on sulle jotain :)

Maaka kirjoitti...

Porakivet nimitystä meillä päin käytetään myös niille vanhoille kivijalkakiville :)

Jaha :D Kiitos Hanna, lähdenpä tutkimaan asiaa ja mitä sieltä Hennelen blogista mahtaa löytyä :)