Siirry pääsisältöön

Kysäisenpä vaan...

Yhteistyössä on voimmaa.

Porukassa tyhmyys tiivistyy.


Keittiöstä kuului kolinaa.
Äh, pikkujätkät sie sekaa ja sotkee.
Otin mennessäni kameran ajatellen ikuistaa teille kulmakaapista
vedetyn sotkun, sen sijaa ikuistin teille 
veljekset keksivarkaissa ja nuorimmaisen ekan
pöytätaso kiipeily.

Omin avuin?
Mmm alakuvasta päätellen tällä kertaa ehkä avitettuna.


Toi pikkumies on saanut eihan älyttömästi kuhmuja jne.

Itseasiassa niitä on tullut poika poijalta enemmän...

Toisen pojan kohdalla mä (vasta) opin miten nopeesti kerran kuhmutettuun
kohtaan nousee parisenttinen sarvi toisella kertaa.
Eka kerta oli aika shokki tälle äireelle
ja edelleen ne on kauheita.

Aaro2v kohdalle minä ja isot muksut hetken hysteerattiin
kun huuli meni halki ja suu, hampaat ja kaikki oli veren peitos.
Parin viikon päästä sama juttu hoidettiin
jo rauhallisesti.

Kuhmujen lisäksi nuorimmainen kaatui leikkiautoa kantaessaan
niin että ylähuulen ja ikenen välinen jänne meni poikki.
Soitin mä silloin Tk:hin.
"No hätä, perusjuttuja, paranee itsekseen" noin lyhykäisyydessään.

Siiten oltiin kirjastossa:
sohvalta muksis alas ottalle,
sarvi päähän,
15 min myöhemmin
keikahdus lasten tuolilta
hampaat kielen läpi!

No jos ei läpi niin ainakin puoleen väliin,
kauan oli kolo ja arpi....


Niin että,
sitä mä meinasin kysäistä,
että tuleeko teille joskus tunne kun kuuluu kolinaa,
ihan vain sotkua tulee
tai sitten se itku päälle...
SE TUNNE
"Voi Luoja, mä en haluu mennä enkä edes tietää mitä nyt tapahtui!"

No pakkohan sinne on mennä
ja rukoilla että kaikki hampaat on tallessa....

Ja on joskus kuullut sellasetkin kolinat että 
jalat sai liikkeelle vasta itkun kuultuaan.

Ja kuten kuvista voi päätellä keittiökolinatkin on 
tästä lähtien muutaman asteen
"jännittävämpi"
Ehdinkö ajoissa paikalle ennen kuin tiputaan?

Kyllä meillä noi tytötkin osaa präisköttää
ja hyppiä ja kaaparoida, on ollut käsiä paketiskin
mutta silti nyt tuntuu ymmärrettävältä että on 
kaunis satu josa on
Kaksitoista tanssivaa prinsessaa
ja karu, raadollinen kuvaus vain
Seitsemästä veljeksestä

He-he-he-he - he -
EEEEEE! 



Aina ei oo oikeen kiva olla pikkupojan äiti...

se aiheuttaa niin huolta.




Niin ja onhan sillä Aarolla ikuinen arpi nenärontos kun kaatui
lasikupin kanssa laattalattialle kävelemään opetellessa.
(Kenen jäljiltä sai kupin..?)
Räsähdystä ei kuulunut, lasi mennyt rikki
eikä ihokaan, tk:ssa käytti katsastamas ettei mitään murtunut
hurjasta ulkonäöstä huolimatta. Arpi jäi.
Yhdestä kuhmusta sillä oli varmaan puol vuotta 
klumpsu hiusrajas, se jo ultrattiinkin ettei vain 
ollut ruskoa, luuta alkanu kasvamaan...


Vähä jo naurattaakin nämä muistelut...
toki hymyn saa mopoja jne miettimällä hiipumaan.

Isommilla pojilla on onneksi ollut jo kauan seesteistä.
Näitten tapaturmien suhteen,
seesteistä ei muuten ole, ei;
 härnätään, jallitetaan, ärsytetään
-> suututaan, ajetaan takaa, painitaan.....
kaikkea ei viitti kertoakaan. 

Kummallekin oma huone ja oma kone,
sillä se helpottais, sielä könöttäisivät rauhas,
mutta joo,
kyllä me halutaan nyt kuitenkin mennä hankalemman kautta.


Iskälle voi silti olla noi tytöt
hankalammin kä-si-tet-tä-viä
ja käsiteltäviä. :)

Maaka



"Äiti laita mulle bybäwä päähän.
 Meen byöwällä mamman ja paapn työ."
Saa Aaro 2v sen kypärän yksinkin päähän
ja kaks kertaa on se pelastettu kujanpäästä
matkalla maantien ylitte pyörätielle.
Nyt pyörä on lukkojen takana varastossa.

Kommentit

suvi sanoi…
juuh,kyllä niitä paikkaus-reissuja on tullu tehtyä sekä tyttöjen että poikien kanssa.noh,uhreilija ei tervettä päivää nää-> luistelu-reissu ei ehtiny alkaakaan ko jalka piti viedä kipsattavaks.Meillä oikeestaan tytöt ovat loukanneet itteesä enemmän ku pojat,mutta...pojathan vasta harjoittelevat :) kamalaa katottavaa poikain paini...
Tiikerimaa sanoi…
:) :) :) Kiitos tästä, Maaka. Kiitos! Siis tulee, tulee se tunne, ettei edes halua tietää, mikä siellä taas rytisee. Yhdelle tikkejä päähän, toiselta hampaat alahuulen läpi, kolmannella kovasta kolahduksesta mustuneet etuhampaat... Ja teidän 2-vuotiaalla on muuten yksi maailman hienoimmista pojannimistä! ;)
Riikka sanoi…
Viide pojan äitinä voin hyvin samaistua tuntemuksiisi :)
Anonyymi sanoi…
Tai se tunne kun poika huutaa kuin viimistä päivää että äitiäitiäitiäitiAPUA,tuuauttamaan nyt heti APUAaaaa,ja mä en tiedä onko siskolle sattunut jotaki tosi vakavaa vai sille itelleen ja lopulta kokohuudon vähän laannuttua,poika oli vain vähän niksauttanut olkapäätään,ja kuvitellut HALVAANTUVANSA,huoh,teija
Jessika sanoi…
meillä ei ole sattunut mitään, eikun kerran pieni haava huuleen, neiti on ollut aina niin rauhallinen ja varovainen, toki oppi kävelemäänkin aika myöhään.
Marika sanoi…
Voi jestas sitä menoa ja meininkiä ja niiden kuhmujen määrää mitä meillä yksikin pieni mies saa aikaan :)
Välillä saa kyllä olla niin sydän syrjällään...
Maaka sanoi…
Meillä vanhinta poikaa on varoiteltu näistä hätä huudoista ihan pikkuasian takian, kyllä se vanhemmiten on mennyt oppi perille.
Kauhee hätä huuto ja avun pyyntö ja sitten vaikka oli vain pikkusiskolla mehut kaatunut päälle! :D
Maaka sanoi…
Poikein tappelujen kohdalla täytyy välillä muistaa erään vanhemman herran kertomat sanat:
"Isä sanoi meille pojille (6 veljestä):
TAPELKAA POIJAT NIIN PALIO KU HALUATTE, MUTTA
VAIN KESKENÄNNE!"
Ei tuohon voi sanua kuin: aamen! Parempi nahistella, kiusata ja tapella kotona sisarusten kanssa kuin koulussa ja kemuissa vierahien kanssa!

A13v saa meillä riidan aikaan kaikkien kanssa ähittämisellään ja mahdoton hermoilemaan, jotan E7v kertoi mulle epäuskoisesti naureskellen:
"mä kuulin kun A:n opettaja sanoi, että A on niiden luokan rauhallisin!"

Vieraskoreus on tosi hyvä asia! :D
Vaikkakin toiset saa hieman väärän kuvan kyseisestä henkilöstä, niin silti :) Leireilläkään pojat ei oo tapelleet kertaakaan!?!

Vaikea uskoa kun kuutelee ylhäältä kantautuvaa meuhkaa! :D Toisaalta sitten sovitaan ja unohdetaan niin nopeaa, että kyllä
MEILLÄ AIKUISILLA ON SIITÄ OPPIMISTA. :)




Susanna sanoi…
Kyllä ne pojat ehtii ja kuhmuja tulee. Välillä isompiakin ruttuja. Tällä hetkellä odotellaan milloin pienimmän sormesta irtoaa kynsi, kun hiekkalaatikolla kaveri tälläs sen kivellä mustaksi.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diy saippua ja nestesaippuaa

Olin syksyllä kansalaisopiston saippua kurssilla, ja tein urakalla useammanlaista saippuaa näiden kahden laadun lisäksi. Muutaman viikon päästä siitä tormäsin litran oliiviöljypulloihin 0,50e kpl, joten sitten pidin vielä saippuapajan kotonakin 😄 Meillä on suihkussa käytössä palasaippua. Ne on virkkaamissani pussukoissa, joissa niitä on kätevä käyttää ja sitten ripustaa hygienisesti kuivumaan. Näin korona aikana nestesaippua kului kovasti käsiä pestäessä ja ne myös kuivattivat käsiä. Joten päätin kokeilla onnistuisiko nestesaippua itsetehdystä palasaippuasta. Raastoin perusohjeella tehtyä palasaippuaa ja yhden hunajasaippouan lisäksi. Saippuaa oli muuten nautinto raastaa,  just täydellinen koostumus. Tutkin ohjeita netistä ja valitsin yksinkertaisimman. Koska vesi on nestesaippuassa se pilaantuva osa, keitin sitä vähintään viis minuuttia ja annoin jähtyä. Ohjeeksi tästä ei nyt sitten kuitenkaan ole, sorry! Oon tehnyt nyt kaks kertaa. Ekalla kertaa jotain litra vettä ja desi saippuaa o

Diy pyykkietikka

Mä oon jo jokin aika sitten siirtynyt käyttämään vallan pyykkietikkaa huuhteluaineen sijaan. Viime viikolla sen sijaan että olisin hakenut kaupasta valmiin tuotteen, tein netistä  kuinka sitä vois tehdä itte ja edullisemmin. Eipä tuo mitään rakettitiedettä ollut, haaste oli lähinnä mistä eteerinen öljy.  Mä halusin sitä heti ja muutenkin en oo pariin vuoteen tilannu mitään nettikaupasta, joten lähikaupasta pitäisi löytyä. Joku oli käyttänyt ihan saunatuoksuja, joten päätin aloittaa kans niillä. Mandariini ja greippi toimivat hyvin, paitsi luin sitten myöhemmin että sitrusöljyt ei oo pyykkikoneelle hyväksi.  Eilen piti tehdä lisää ja Rajamäen väkiviinaetikkaa lisäksi ostin Salmiakki tuoksuöljyn ( siinäkin on appelsiinia, huoks) Vielä on kokeilematta miltä salmiakkitipat puhtaassa pyykistä tuoksuu. Öljytipat kelluvat selvästi pinnassa, joten muistaa ainakin ravistaa ennen koneen lokeroon laittamista. Pulloihin liimailin etiketit

Asuntovaunun maalausta

Syksyllä isännys ähisi eräänä iltana muutaman tovin ennen kuin sai vaunun liinojen, pyöreiden puukalikoiden ym avulla hinattua talliin. Ei riittänyt että otti pois renkaat, myös akselin joitui ottamaan pois alta että mahtui ovista sisälle. Tallissa se on odottanut kevättä ja innostusta. Lämpöiset päivät saivat innostuksen heräämään. Joten tämän vappuviikonlopun projektiksi otettiin vaunun maalaus. Hiomista ja teippausta. Pellikattomaalia ja sähkökäyttöinen ruisku. Valkoista ja harmaata.  Tässä vaiheessa näyttää aikastakin hyvältä!?! Vanhenenee ihan silmissä... hyvällä tavalla! :D Saa nähdä mikä on lopputulos. Kolmaskin väri tähän vielä tulee (+mustat listat). Arvaatko mikä? ;) Tältä näytti su illalla, kun ekaa harmaata kerrosta vedettiin. Päivällä sataneen valkoisen lumen ja harmaiden pilvien kunniaksi?  Tässä meidän inspiraatio kangas väritykseen: Vaaleanturkoosia tietenkin saa meidän vaunu vielä pintaan