perjantai 2. syyskuuta 2016

Syyspuuhia


Arki alkaa pikkuhiljaa löytää taas uomansa.

Nyt ei enää haikailla kesän perään vaan nautitaan syksystä.


Kesä meni, muttei todellakaan puutarhahommissa, 
eikä vieläkään oikein ole ehtinyt sinne asti, 
mutta kyllä kasvit hengissä vielä ovat vaikka tukea ja hoitoa 
kukoistaakseen olisivat enemmän tarvinneet.


Mutta eräät ovat tarvinneet meitä enemmän <3
Pihan hoidosta voi onneksi hyvällä omalla tunnolla 
pitää muutaman välivuoden.


Isännyksen johdolla käytävä on sentään huolella kitketty
 ja saanut uutta mursketta pintaan.


Ränsistyneet kesäkukat olen jo vaihtanut callunoihin


Hetulikin vaihtaa kesäturkkiaan pois


Ja haravia kaivettu esille.
Hilloja ja mehuja keitetty.


Koulun aloitus toi uusia tuulia arkeemme.
Tyttärillä jatkui koulunkäynti tutuissa opinahjoissa 
samojen open ohjaamina, 
mutta poikien kohdalla muutoksia olikin sitä enemmän.

Kaikista eniten taisin jännittää koulun aloituspäivän ekaa luovutusta:
Nuorimmainen aloitti, yksin, päiväkodissa aivan uudessa ryhmässä, 
Niin lapselle kuin äidilleen uudet tädit ja tilat,
sinne mentiin toisesta ovestakin! 


Hetken ihmeteltyämme siirryimme seuraavan kanssa kohti eskaria.
Sekään ei voinut olla samassa paikassa kuin 
isosiskonsa tokaluokkalainen pari vuotta sitten.
Tämän ryhmän tilat ovat koulun puolella yläkerrassa
 ja taas äidille sekä lapselle uudet tädit.
Tämä pieni isoveli oli urhea astuessaan rohkeasti uuteen.


Sillä aikaa seiskaluokkalainen oli polkenut aloittamaan taivaltaan yläasteella. 
He onneksi olivat saaneet tietää luokkansa 
ja luokanvalvojansa jo kevään tutustumispäivänä,
Sen sijaan että olisi pitänyt ekaan aamuun asti jännittää.
Neljä poikaa vanhalta luokalta siirtyi samaan luokkaan.


Minä jatkoin mukaan jo ostamani vanhimman pojan kanssa kauppaan:
paistinpannu, haarukkaa, veistä, ruokaa jne

Illalla muutimme A16v:n asuntolaan Sjoelle:
Logistiikkaa amiksessa ja pitkää matikkaa iltalukiossa.
Vanhemmille oli oma tiedotustilaisuus, joka hälvensi huolia, 
hyvässä valvonnassa nuorten pitäisi siellä olla.


Nuorimmainen on hyvin ottanut uuden ryhmän omakseen, 
tädit ovat lämpimiä ja herttaisia äiskänkin mielestä ja 
kehuvat A4v hymyileväiseksi ja tyytyväiseksi pojaksi.

Eskarilainen oli parin päivän jälkeen hieman tuohtunut:
"Ei sie mitään kirjoittamista opeteta, sie vain leikitään!"
"Tänäänkinkö sinne pitää mennä?" :D

Eskariopen mielestä A5v on ihana,
 joten turvallisin mielin äiskänkin niin mukavan,
 mukavien tätien huomaan pikkumiehen jättää.
Ja eihän se eskaria käynti niin vakavaa ole, 
joten ylimääräisiä vapaapäiviä olemme ottaneet.

Seiskaluokkalaisen koulukirjoillekin 
löytyi lopulta paikka alakerrasta 
ja kirjoista huolehtiminen alkanut sujua.

Kyllä se ensimäinen on sitten todella muuttanut pois pesästä.
Mä hieman haaveilin että tulis maitojunalla takaisin... 
ala olisikin tylsä, iltalukiossa raskasta, asuntola asuminen ahdistavaa, 
öitä kotona ja linkka matkat pitkiä.... 
tulis sittenkin kotia, lukemaan edelle jne.
Mutta ei! Siellä se viihtyy ja on onnellinen, 
kaverit on siellä, harrastukset on siellä, 
On rauhallista ja hiljaisempaa.
Hyvä että saa sen viikon lopuksi edes kotia! 
Asuntolassa ei saa olla pe klo 17 jälkeen,
 mutta tokikin hän menee siitä suoraa Vapikselle 
ja tulee kotiin vasta nuortenillan jälkeen lauantain puolella! 
Ja sunnuntai ehtoolla jo hyvissä ajoin takaisin :D
Saa nähdä muuttuuko aikataulu kevarisäiden loputtua 
vai muuttaako viikon lopuksi kaverille alivuokralaiseksi! :D 


Kiitollinen Taivaan Iskälle huolenpidosta ja rukousvastauksista
 vaikka ne rukoukset ovat olleet vain huokauksia arjen touhujen keskellä, 
mutta myös lasten luovuttamista Hänen käsiinsä.


Värikästä syksyä!

Maaka






















2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että teillä voi eskarista olla poissa omien tarpeiden mukaan. Täällä anotaan poissaolot ihan samalla tavalla kuin koululaisillekin. Eskari pakko siis.
Hyvää syksyä!

Maaka kirjoitti...

No huh! Kuulostaapa hurjalta...ja ihan täällä Suomenmaalla?