maanantai 26. syyskuuta 2016

Syysreissu: Ruissalo

Lauantai- sunnuntai välisen yön vaunukuntamme yöpyi
Ruissalon sfc talvialueella.



Monesti on ollut mielessä
mutta nyt oli todellakin ensimmäinen kerta kun kävimme Ruissalossa.
Siellä saisi luontopoluilla ja rantapolulla aikansa hyvin kulumaan,
me teimme pienen pinta raapaisun.



Rannan leikkipaikka, tammenterhojen keräilyä


Kesäisin leirintä alue on kaupungin toimintaa, 
mutta talvikaudesta se vuokrataan paikalliselle sfc yhdistykselle.


Kesään verrattuna käytössä on vain pieni huoltorakennus, 
mistä löytyy kyllä siistit, vessat, suihkut ja keittotilat.
Kahvilat jne ovat suljetut.


Illalla ajoimme Pikku-Pukin yhteislaiturille 
vilkuttamalla ohikulkevalle ruottinlaivalle.


Hyvin unet maittoivat vaunussa ja hyvin myös tarjettiinkin,
vaikka sitten ei lämmitintä päälle laitettukaan.
Olis pitänyt olla erilainen roikkua mukana; 
ekaksi yöksi ei ehditty ajoissa kauppaan sitä hakemaan 
ja toiseksi ei enää edes yritettykään.


Täällä, kun vaunut olivat jonossa, nousi vaunuille kävellessä mieleen kysymys: 
Mikä ei kuulu joukkoon? :D
Meidän iloinen taskukokoinen vaunumme!?
Ei vaan, hyvin sovittiin joukkoon, vaikka kyllähän se joukosta erottuu :D


Tällä reissulla oli sellaiset pika pysähdykset 
ettei kummakaan kertaa pystytetty katosta kangasaitoineen.
Ekana iltana oli niin pimeää ja 
viileää että syötiin iltapala vaunun sisällä.

Tässä sunnuntaiaamuinen brunssi ennen leirin purkua
ja keskustaa sekä Turku-päivän antimia kohti suuntaamista.

Ruissalossa sijaitsevaan luonnontieteelliseen puutarhaan 
olisi ollut mukava tutustua. 
Edes pihapuutarhassa piipahtaa, 
mutta liikaa ei sovi yhteen päivään yrittää. 
Varsinkin kun edessä olisi vielä pitkä kotimatkalle.

Maaka


lauantai 24. syyskuuta 2016

Syysreissu: Kuralan Kylämäki


Siinä kohtaa, kun päätimme ottaa vaunun perään, 
aloin googletella mitä tekemistä Turusta löytyisi lapsille 
ja vastaan tuli Kuralan Kylämäki, 
joka oli viikonloppuna auki sadonkorjuu puuhien merkeissä.


Neljän talon, pihapiirin kokonaisuus 50-luvun tunnelmissa.
Josta luvattiin että kaikkeen saa koskea 
ja lapsille omia leikkipaikkoja.
Ei sisäänpääsy maksuja ja pihapiiriin 
sai tutustua myös aukioloaikojen ulkopuolella.


Ensimmäisen tuvan porstuaan astuessani
tuoksu/haju toi vahvana mieleen, 
kun lapsena isoäitini asui vielä "vanhastuvas".
Ei kosteuden haju, vaan touhujen ja ruuan tuoksut.
Keittiössä emännät säilöivät kurkkuja 
mutta ei etikan haju kuitenkaan kaikkea muuta alleen peittänyt.

Ja nuo tuollaiset sakset... Ne tuovat muistoja myös. 😊



Eläväiset lapseni, varsinkin tämä yksi muisti hyvinkin sanani 
että kaikkeen saa koskea :D
Touhua oli niin, että piti rauhoitella.






Pian eräs, paikkaa meille lähtöätehdessään esitellyt, mummo
huikkasi että emäntä oli lähdössä kanoja ruokkimaan.


Emännän kutsuessa kanat tulivat esille makaronia, herkkuaan popsimaan.


Nämä valkoiseksi kalkitut navetan seinät ovat upeat, 
mutta kyllä "lehmälän" haju leijui vielä yllätän voimakkaana.




Kovasti sai kutsua ja kelloaan kilkattaa 
ennenkuin lapset malttoivat siirtyä piharakennuksen puotileikistään 
Hetkeksi sisälle koulun penkille.


Iskä kävi ostamassa kahvilasta itselleen kahvin ja



nautimme eväät pihapiirin pöydässä.
Paikkaa muuten mainostettiin eväsretkipaikkanakin. 

Jaossa oli myös kartta johon oli merkitty 
tehtäväkätköjen paikat ja vihjeet.
Aarteenetsintää kietoo aina ja pari kätköäni tuli etsittyä ja tehtävät suoritettua:
" kierrä omenapuu kolmesti, mutta varo koskemasta oksiin, 
tai joudut kiertämään uudestaan."


Kokeiluverstaalla saimme opetella parsimista sekä 
viljojen karstaamista ja keräämistä.



Sitten vielä lampaitten ruokkimisen ja silittelyä jälkeen pois:


autolle, ruokakauppaan ja uutta yösijaa kohden.

Maaka

perjantai 23. syyskuuta 2016

Syysreissu: Kuusisto


Torstai-illalla veimme vaunun pikapikaa 
Sfc Kuusistoon Kaarinaan.
Perjantai-illan pimentyessä ajelimme kaupan 
kautta sinne tekemään iltapalaa ja nukkumaan.


Aamulla kävimme tutkimassa kesää ajatelle millainen ranta täällä olisi.
Suojaisa ja loiva.




Leikkipaikkasta lapset tykkäsivät.
Tekemistä löytyi ja leikki luisti.


Paikka on kallioiden ja puiden reunustama kenttä, 
pieni ja kodikas alue.


Näin talvikauden alettua oli todella rauhallista 
ja pikavisiitimme perusteella ei suurempi kuvauksi osaa tehdä, 
mutta kovasti tervetulleeksi meidät uudestaan toivotettiin 
ja varmasti sen teemmekin.

Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat kasaan 
ja ajoimme toiselle reunaa Kuusiston saarta,
 Kuusiston Piispanlinnanti raunioille.


 Raunioille ajellessa juttelimme millaista elämä oli silloin ollut, 
kuinka kuljettu, tehty ruokaa, millaiset vaatteet jne.
Perillä lapset tykkäsivät tutkia ja koluta paikkoja,
pohtia mikähän huone tämä on ollut...
Aika monta mahdollista prinsessan huonetta piispanlinnastakin löytyi ;)


Iskä teki ruuan parkkipaikalla, minun ja lasten kierrellessä muuria, 
rantaa vaahteran lehtiä keräillä.



Aikahan täällä olisi saanut vaikka kuinka vierähtämään,
sillä tutustumatta jäi
Kuusiston kartano sekä luonto- ja kulttuuripolku 
Vapaa pääsy myös näihin kohteisiin, kartano tokikin oli jo kiinni.
Luontopolun ja kesän suhteen mua mietityttää ne punkit,
meillä päin niistä kun ei vielä juuri tarvi välittää...

Kaarinan Jätti-Rätissä teimme pysähdyksen ajelessamme kohti Turkua 
ja iltapäivän tutustumiskohdetta.

Maaka


keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Syysreissu: laivalla

"Nyt on jo syksy eikä me olla ollenkaan 
oltu laivalla tänä kesänä!"
Alkoi kuulua tyttöjen suusta huolestuneeseen ja vaativaan sävyyn.
Koska meillä oli lisäksi jostain saatu lahjakortti missä päivät hupenivat, 
varasimme viime viikon torstai- illalle risteilyn.
Netin kautta se ei onnistu, mutta soittamalla 
sain meidät ja neljä nuorinta samaan hyttiin.
Hytissähän me ei käydä kuin nukkumassa ja 
pikkupojat olisivat joka tapauksessa nukkuneet vieressä.


Laivareissu on meidän perheen perinne, edullinen tapa täyttää "kaukokaipuu", 
nähdä uusia maisemia vaikka maissa asti käydäkään 
ja saada hotelliyö.


Lapset viihtyvät leikkipaikoissa, 
pitävät järjestetystä ohjelmasta ja kilpailuista palkintoineen.


Parasta on varmaan kuitenkin se kiireetön yhdessä olo.
"Katto äiti!"


 Fotorun-tehtävässä tuli laiva kierrettyä ja 
palkinnoksi nautittiin sipsit ja limut mieluisimmalla maisemalla.



Eihän me nyt Turkuun asti yhden yön takia ajeltu 
vaan meillä oli vaunu perässä, joten reissu jatkui! ;)


Maaka



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Vinoon sisäkattoon


Meillä on yläkerran makkareissa kaikissa vinosisäkatto.
Pitkä, lähes nelimetrinen seinä.
Suora osuus on kuitenkin sen verran ylös, 
ettei se vaikuta juurikaan huonekalujen sijoitteluun, 
mutta kyseiselle seinälle ei juuri 
tauluja, peilejä, kaappeja ripustella...

Viirinauha istuu seinälle mukavasti 
ja pompomit sen viereen saa hyvin roikkumaan.
Tyttöjen aikana liimailin seinälle perhosia 
ja "pyykkinaru" piirrustuksille vaihtuvine näyttelyineen koristi seinää.

Pojille koitin keksi jotain....
Pinterestistähän löytyi ideoita, 
mutta kuinka niitä ripustaisi.



Vaunun tilkkutapetoinnista innostui 
sitten liisteriaskarteluihin.
Tapetin jämiä ja haaveiksi jääneitä tapettinäytteitä.


Litania kirjaimia, puuta ja pelliä
liimaten seinään.
Ei niin rouheeta kuin alkuperäinen idea,
mutta yritystä!







Meidän alakerran remppa eteen edelleen verkkaisesti :D
Kauniit säät ovat suorastaan vaatineet ulkoilemaan ja 
nauttimaan syksystä parhaimmillaan.
Ja viikonloppukaan ei tunnu tuovan muutosta, 
sillä "kaukokaipuunkin" iski päälle. ;)



Maaka

perjantai 9. syyskuuta 2016

Vihdoin!





Vihdoin tämä terassin osa on "valmis"!



Monenlaista juttu omista vanhoista olen siinä pyöritellyt,
mieluista uuttakin katsellut kunnes...
Tämä retro metallinen setti tuli vastaan, 
varsinkin kun hinta oli -50% ansiosta varsin kohtuullinen. ;)






Sopivat kulmaukseen hyvin ja kulkuväylälle on hyvin tilaa.


Pehmusteet eivät ole mieleisimmät väriltään 
eikä istuttavuudeltaan, 
mutta ovatpa vetoketjullisen ja siten helposti pestävissä. 



Tämän voi talveksi nostaa sisällekin,
lampaantaljojen keran.
Mutta nyt 
nautitaan lämmöstä ja auringon säteistä verannalla.


Vähän vie kesää 
ja kuitenkin jo syksynäkin...


Maaka