perjantai 30. marraskuuta 2018

Ovikransseja

Taas olen isän kanssa väsäillyt havukransseja tämän viikon 
Joulumarkkinoille.
Tässä kuvia osasta Esikon ka mun koristelemista kransseista.

























































Hyvää ensimmäistä adventtia!

Maaka

perjantai 23. marraskuuta 2018

Pipartaloja

Mulla ei oo vakaata kättä eikä kärsivällisyyttä
taidokkaista pursotuksiin, mutta 
tuli näistä taloista mielestäni
ainakin ihan symppikset ja somat :)
Arpajaispalkintoja lapsi- ja varkkityönhyväkso.

Valmiiksi saatua piti vähän fiilistellä jouluisilla kuvauksella,
Beetle kuusineen oli just sopivan kokoinen minikaupungin kadulle.

Ovatkohan auton omistajat piipahtanut viemään joulutervehdyksen
ystävilleen kuusen hakumatkalla? 



















Joulumyyjäisvalmistelut on aloitettu
Tervetuloa










perjantai 16. marraskuuta 2018

Kyllä hirvitti!

Varoitus kuvista!



Toinen syksy ja kausi takana, urakka suoritettu.
Nimittäin hirvenlihan käsittelyn osalta.
Vanhin poika liittyi viime vuonna hirviporukka
Ja kun eka lihan jako tuli niin kyllä hirvitti.
Kuinka paljon, mitä sieltä tulee ja mistä me tunnistetaan mikä on mitäkin lihaa,
ettei laiteta fileitä koiralle!
Ja sitten kun se eka laatikko oli siinä niin hirvitti edelleen,
Kauhee määrä lihaa, luita kalvoineen ja karvoineen.
(No ei montaa, mutta kyllä muutama irti karva mukana aina on...)



Useamman illan urakka, varsinkin 
kun veitset oli tylsiä teroitusyrityksistäå huolimatta. :D
Jauhelihamylly saatiin vävyn kotoa lainaan.
Vakuumikone veljeltä. Luut tuli keitettyä.


Tää syksynä tuli sitten ekana päivänä kuvia poijan ekasta kaadosta 
ja seuraavana päivänä Hetakin pääsi mukaan ja loppukauden olikin jonka päivä. 
Haukkuvaa hirvikoiran Hetasta ei vielä tullut, mutta verijäljistä jäljitti jo muutaman kaadon.


Tänä vuonna paapppa tuli avuksi terävien veitsineen ja teroittimineen. 
Taidot oli kasvaneet ja lisäkädet nopeutti hommaa. Mutta kyllä se varmaan edelleen hirvittää, vähintään kahden illan  urakka ennen kuin lihat on pakkasessa.
Tiskailut ja siivoilut päälle. 
Kolmas ja viimeinen lihan jako onneksi osui tiistai-illalle,
joten pääsin luistamaan kudontaan. Oli se hieman pienempikin. 

Nyt sitten opetellaan edelleen syömään sitä riistaa. 
Sanotaanko näin että meillä syödään paljon kanaa ;D
Punaista lihaa ei viitti kaupasta ostaa kun sitä on pakkasessakin,
eikä uskallus ja makunystyröitä oo vie kauheesti tottuneet hirvenlihaan.
Ja kyllä kun sen lihan näin joutuu itte käsittelemään sitä arvostaa paljon enemmän
ja toisaalta se tökkii! Kasvissyöjäksi ryhtyminen lähempänä :D
Kun sitä ostaa kaupasta teollisesti pakatun lihan, 
ajattelee jotenkin että se on teollisesti tuotettukin...



Onneksi A18v itte ja pappakin syö mielellään hirvenlihaa, joten ei sitä paljoa meille edes jääkkään. Pihvit on hyviä, palapaisti myös ja lihapullat
Keskiviikkona totesimme että taipui sen hirvenjauhelliha spagettiblologneesiinkin.. 
Eilen olin lihakuskina ja  vein ens kertaa lihaa ( 5,5kg. ) palvattavaksi.
En viikolla pääsee maistelemaan miltähän se mahtaa maistua.

Välillä sitä haaveilee vanhasta tuvasta, omavaraisuudesta,
Liha riistana,  perunat ja kasvikset omasta maastaan jne.
Sitten kun joskus kaataa kultaisia luomuperunoita paperipussista
altaaseen kuorimista varten, 
kaipaa valmiiksi pestynä isokokoisia muovipussipakattuja perunoita :D :D
Se siitä ajatuksesta taas hetkeksi aikaa. 

Hyviä hirvenlihareseptejä otan ilolla vastaan!



tiistai 2. lokakuuta 2018

Väriä ja lisäistuin

Mietiin, josko vaihtelun vuoksi luopuisin hetkeksi turkoosista ja
vaihtaisin olkkariin vanhat luumun väriset verhot syksyn kunniaksi.
Mutta ne tuntui liian tummille tapettiin nähden ja sitten
ne pitäis jo joulunpunaisen alta vaihtaa pois....

Sivustavedettävä on ollut tarkoitus tuoda talveksi verannalta 
lämpimään ja pois pihakeinun alta.
Sunnuntaiaamulla siivotessani nostin sen sitten ruokapöydän ääreen.
Tuohon oon sitä joskus suunnitellutkin,
mutta kun sillä on ollut muita käyttötarkoituksia en oon sitä siihe
koskaan kokeillut.
Ihan hyvin sopii. Tulihan siitä toki ahtaampi,
mutta jotenkin pöydän ympärys on ollut aina hieman tyhjän oloinenkin.

Iloinen väriläiskä ja lisäistuin pöydän päähän.
Käyttäjätkin ovat sen löytäneet :)






Ei tarvinnut yrittää luopua turkoosista vaihteen vuoksi :D




Maaka

perjantai 28. syyskuuta 2018

Vielä hääyksityiskohdista


Mua odottais nuorten häiden suhteen vielä yksi kunnia tehtävä:
kuvakirjojen teko.
Siihen valmistuessa, selailin kuvia
ja jaan teillekin vielä joitain yksityiskohtia.
Kirkon ja juhlapaikan käsiohjelmasta jne
Keittiön pöytä oli toista viikkoa askartelutyömaa.
Onneksi kakut onnistui tehdä hääparin uudessa keittiössä ;D






Sulhasen äidin meidän pyynnöstä tekemät
boheemit asetelmat, paapan meidän äihin tekemien kukkapaalujen päällä.



Tämä isoäitini ryijy oli myös meidän alla 
samassa paikassa kun meidät vihittiin.
Jotain vanhaa oli myös minun huntu, 
joka oli Esikolla vihkimisen ajan.




Huom sydän on vain nimien peittona  :D

Teeman mukaisesti kirkko- ohjelma oli taiteltu pitkän omaisesti
  ja sisältä löytyi laulujen sanat.

Vihkimään nuoret olivat pyytäneet perhetutun, äitini rakkaan ystävän,
joka on monessa ollut mukana perheidemme elämässä.
Raamatun sanan lukijaa yhdessä miettiessämme päädyimme pyytämään seurakuntaamme 
muutama kuukausi ennemmin valittua pastori.
Hän sattumoisin oli Esikon ”rippipappi” eli 
seurakuntaleirinjohtaja Kiponniemessä. 
Nuoret olivat heillä vierailleenkin ja yhteistyötä nuorteniltojen aloittamisen suhteen rakentaneet.
Näin häissä oli sitten peräti kaksi pastoria
ja yhdessä siunasivat avioliiton. 
Ei mikään vapaakirkollinen perinne, vaan vapaus tehdä tilaisuudesta oman näköinen.
Mun ja M avioliiton siunauksen tuli silloin aikoinaan kummankin vanhemmat mukaan.














Liekö? ;) herkkubuffet tieto vaikuttanut että
ruuan jälkeen ensimmäisen lauluesityksen jälkeen kuului salissa hellällä äänellä 
sulhaspojan/pikkuveljen sanat:
”Mun on nälkä! Koska syörähän?!” 




Tämän puuhakirjan tiedostan morsian löysi fb ryhmästä jossa joku
Ihana morsian oli sen toistenkin iloksi jakanut.
Tätä meidän puuhapetterit ehtivät tekemään toki vasta siinä vaiheessa kun siivoilin 
tavaroitamme pois. Hyvä homma siihen kohtaan.




Jatkoa seuraa :) 

Maaka




keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Sadepäivänä

Kiitos veljeni E 13v sai koulupöydän huoneeseensa
ja minä tämän söpön pikkupöydän takaisin silmieni alle 
alakertaan.



Jaksaminen on ollut kortilla kesän jäljiltä 
(ei käynyt loma oikein toteen, ilmeisestikään)ja
toista kuukautta kestänyt flunssa on vienyt loputkin.
Onneksi ollaan oltu yhtä aikaa isännän kanssa ”tautisia”,
niin kumpikaan ei oo jaksanut ajatellakaan pihan syyssiivoja jne

Ehkä tässä alkaa saada taudista voiton tai sitten 
tällaiset pikkumuutokset vain piristävät
ja siivouksia ollut mukavaa sateisista päivistä huolimatta.
Muutamat kaapitkin on taas kerran saatu hetkeksi järjestykseen ;)
Spotifyista musiikkia taustalle ja 
pitkästä aikaa yksin omien ajatusten kanssa. 
Kiva jutella itsekseen touhutessa.
Ja tärkeää. ”Mitäs mulle kuuluukaan.”



Entä mitä sinulle kuuluu? :)


Maaka



maanantai 10. syyskuuta 2018

Diy sängynpääty

Esikko löysi mallin millaisen halusi
ja kangas oli hällä valmiina, ilmatteeksi saanut jostain.
Yksinkertainen malli, kankaassa mukava kiilto,
joten myös mun mielikuvissa tulis natsaamaan paikalleen hienosti.

Mun tehtävänä oli vain hommata koulusta runkolevy
ja ommella kangas teollisuuskoneella.
Sen verran määräsin, että kankaan ja levyn väliin pitää laitaa ohut vanu.


Kysyin sitten verhoilunopettajalta mikä levy olis paras rungoksi.
Mdf vai vaneri.
ja sain ideoita miten rakentaa sellainen paksu runko vaahtomuoveineen.
Tikkaukset ja napitukset.
Opettaja katsoi mua kuin halpaa makkaraa, kun selitin että ei sellasta
vaan ihan tälläinen yksinkertainen ja ohut. En mä sitä voi muuttaa sillä,
asiakas,vaikka onkin oma tytär, on sellaisen tilannut ja asiakas on aina oikeassa.
Eikä se sitä tapettia vasten sopisikaan.
Opettaja pesi kätensä koko jutusta, 
kun aloin pohtia että 2 senttiäkään taitaa olla liian paksu.:D 
Murrosikäisten  kanssa toimiseen tottuneelle 
me itsepäisepäiset aikuisopiskelijan taidamme olla kivi kengässä :D :D 

Puupuolen opettajan kanssa päädyimme 12 mm mdf levyyn.


Siinä vaiheessa keväällä kun sitten ompelin päätyä koulussa
väliaikaisratkaisujen takia ompelukoneet sivussa,
mutta työttömien yhdistyksen tiloissa sain ompelukset surauteltua :) 
Levyn päälle ensin tiukka huppu 100g vanusta.
Ja sitten päälle kankaasta tereiden verran isompi huppu.
Justi sekin ettei kangas jää laineille.










Paapan tekemä lipasto.


Eikö vain asiakas ollutkin oikeassa?
Kokonaisuus on hyvännäköinen
ja heidän tyyliseksi.

Syyskuisen illan valossa kangas ei pääse oikeuksiinsa, 
eikä värit  huoneessa muutenkaan,
mutta muistinpahan edes napata kuvan päivän päätteeksi.

Maaka