keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Sininen ja valkoinen

Sinivalkoisia mietteitä Suomi100 itsenäisyyspäivän kääntyessä yöhön.

Olemme saaneet juhlia satavuotiasta Suomea
meille mieluisimmilla tavoilla.
Eilen illalla ystäväperheen kanssa syöden, pelaillen ja yhdessä olosta nauttien.

Tänään vietimme päivän miehen veljen ja lastensa kanssa
ulkoillen ja sitten vielä ilta kotosalla samoissa puuhissa kuin eilenkin. 😄


 Kuvat kertovat päivästämme, mutta myös kiitollisuudesta maatamme kohtaan.


Kaunis siniristilippumme kertoo maamme
arvojen, uskon ja lainsäädännön perustasta.

Monesti, varsinkin kun viestit sodista, vainoista ja nälänhädästä saavuttavat, 
pysähdyn nörtyneenä ihmettelemään sitä armoa,
aivan ansiotonta etuoikeutta että olen saanut syntyä Suomeen.
Varsinkin tyttönä, naisena, tytärtäni äitinä...
miten erilaista elämämme olisi monessa maapallon eri kolkassa.
Täydellinen tämäkään yhteiskunta ei ole ja monta epäkohtaa ja kärsimystä löytyy,
mutta onko mikään muu maa lähempänä lintukotoa?



Illalla serkukukset miettivät millaista elämä olisi, jos ei olisikaan 100 synttäreitä,
ei olisikaan itsenäisyyspäivää lainkaan tai sota olisi todella hävitty ja maa vallattu.
Lämpöisen ja kauniin kodin sijasta puitteet olisivat varmasti
perusduunarin, opiskelijan ja 7lapsen perheessä hyvin erilaiset.



Kiitollinen kodistamme,
isänmaastamme, yhteiskunnastamme.



Kiitollinen kansastamme, eteläpohjalaisuudestamme.
Punaturkkinen kansalliskoiramme suomenpystykorva
tuo väriläiskän kuviin, kuvastaen meidän suomalaistenkin
periksiantamattomuutta, sitkeyttä, itsepäisyyttä, 
kauneutta, uskollisuuttamme ja ainutlaatuisuutta.



Sekä suhdetta ja kunnioitustamme luontoa kohtaan.

Parin päivän sisällä on meille satanut ohut kerros lunta maahan 
ja pakkassää on tuonut kuuran puiden oksille.
Taivas hohti sinisenä matalalta paistavat auringon luodessa säteitään aukion reunaan.



Lapset kiipeilivät hiekka-ja murskekasojen päällä,
"valloittivat vuoria"
Valkoisena hohtavat puiden latvat ja talven siniset varjot
metsän siimeksessä suunnatessamme paapan metsään joulukuusta hakemaan.


Pelto aukea, joka jatkuu oikealla kilometrien matkan,
on minun sielunmaisemani
ja rakas kotimaisemani.
Tässä on hyvä hengittää, katse suuntaa kauas,
on tilaa ja avaruutta.


Valoja ja varjoja,
valkoista ja sinistä.


Niin kaunis on luontomme,
upeita maisemia, pieniä ihmeitä.


Metsiämme hoidetaan hyvin, missä puita kaadetaan,
myös uusia taimia istutetaan.
Tärkeä uusiutuva luonnonvaramme
monine antimineen.



Palan metsää, sen tuoksuja tuomme jouluksi kotiimme.
"Harva, toispuoleinen, vänkkyrä. Sellainen on aito suomalainen joulukuusi!"
jotenkin näin lankomies runoili.
Mahdollisimman komean sellaisen koitimme taas kerra löytää
ja juhla saatossa kannoimme sitä nuotiopaikkaa ja autoja kohti.


Sielä ne nojaa komian nuotiomme taustalla.


Maailman parasta retkiruoka tai ainakin parhaat nuotiomakkarat
joutsen-merkin keran. 😎


"Oli kiva olla teidän kanssa retkellä!" Neiti9v toteaa lähtiessään.
"Niin oli! Mukavaa kun saimme jakaa tämän päivän
 kanssanne ja seurassanne"
Hyvän ja muistorikkaan päivän palaset eivät ole
kalliisti kootut.

Vielä päivän viime minuuteilla ehdin toivottaa sinulle lukija myös
Hyvää itsenäisyyspäivää!

Maaka





maanantai 4. joulukuuta 2017

Paketointipuuhia

Aamulla lasten vielä nukkuessa kääräisin pakettiin 
muutamat blackfridaystä ostetut pehmeät lahjat.


Mä niin tykkään ostella lahjapapereita,
joten niitä kertyy....
Viime vuonna lupasin itselleni etten osta yhtäkään 
lahjapaperirullaa, ja muistaakseni pidin aika hyvin lupaukseni,

Paitsi tuo harmaa tähtikuvioinen.
Ymmärrät varmaan että sehän nyt oli pakko ostaa?


Tänä vuonna sieppasi matkaan tuon turkoosin.
Mutta kuten sanotaan:
Kerta kiellon päälle. 😄
Varsinaisia joulupapereita ei ole yksikään.


Siinä kohtaa kun aika ja tarvikkeet oli käsillä,
totesin että teippirullaa, kumpaakaan ei löydy taas mistään.
Just eilen niitä käytettiin!
Joskus olen kasaillut puuliimallakinoaketteja,
mutta nyt käytin kuvioteippejä. Hyvä, sillä niissä alkoi olla liimat jo 
huonossa tehossa jemmailun takia.



Nuorimmille ostelin kesällä parit lelut alennusmyynnistä.
Pelejä on myös kertynyt samalla lailla matkaan.
Hyvällä mallilla joululahjat tänä vuonna 
varsinkin viime vuoteen verrattuna.


Siellä ne könöttää vitriinin päällä,
joulukoristeena samalla.
Ja juu! Kyllä niitä on salaa käyty tutkimassa,
ainakin nuorimmainen, joka ei kuinkaan sinne yllätä, 
osasi kertoa kenelle sieltä paketteja löytyy. 
Siinä kohtaa tais olla vanhimmaisten paketteja lähinnä.

Mutta eikös se kuuluukin asiaan; lahjojen rapistelu.
Vieläkin muistan jännityksen, kun pienenä löysin paketit
pärekorista vanhempien vaatehuoneesta.

Ja tuovatpa iloa kuoseineen ja jännityksineen pidemmän ajan.


Viikonloput joulumyyjäiset ponnisteluineen takana
ja kiitollisin mielin; Taivaan Isä siunasi käteemme työ,
saa alkaa valmistella omaa joulun aikaa.

Maaka

perjantai 1. joulukuuta 2017

Kuusiaskarteluja





Pinterestin kautta tämäkin idea on löytynyt.
Koulusta löytyi puuvärkki kätevästi
ja kotona miehen kans pätkittiin ja liimailin kasaan.
Viikonlopun myyjäisiin. Tervetuloa ☺️
 Kuivakakkutehailu käynnissä.

Se onkin nyt joulukuu. Joulukuun päivät taitavat
 aina olla kaikin puolin ne lyhimmät, näin aikuisena. 😅
Tämä kuusi kestääkin koko kuun ajan varisematta.

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kastejuhlassa


Pari viikkoa sitten A17v soitti:
Sä oot käskenyt että sulle pitää ilmoittaa, 
(Jotta tiedämme tulla paikalle)
joten tiedoksi mä oon ilmoittautunut kasteelle.
Se on tiistaina 28.11.



Eilen illalla siis saimme olla perheenä paapan kanssa
mukana tärkeässä juhlassa, kun A kävi kasteella.
Lapissa aktiossa oleva Esikkokin oli varmasti hengessä mukana.

Meidän pikkuväelle tämä oli aivan uus juttu,
koska ajeltiinkohan nyt ekaa kertaa tiistai-illan kokoukseen Sjoelle.
Oman Vapiksemme on niin pieni, vanha kauppa, rakennus,
ettei sielä kasteallasta ole.
Ajattelin teillekin sen takia asiasta omin sanoin vähän jakaa.



Vapaakirkossa  ei ole lapsi-eikä aikuistenkastetta, vaan uskovien kaste.
Perusteena oma suun uskontunnustus ja tahto mennä kasteelle.
Noin niin kuin lyhykäisyydessään. 
Kasteen perusteet löytyvät Raamatusta ja 
Jeesus itsehän antaa meille esimerkin ja neuvoo Sanallaan.
Kirkkokunnat sitte tulkitsevat eritavalla onko ensin 
opetus vai kaste, käytännön ja opillisia eroja löytyy
Mutta kuten kastepuheen pitänyt pastori totesi,
"Kaste on tarkoitettu yhdistämään meitä kristittyjä"



Meidän lapset on siunattu nimeäannettaessa,
eikä "rippikoulu" ole pakollinen, eikä seurakuntakoulun 
päätösjuhlassa kenelläkään ole valkoista albaa.

Kastejuhlassa kastajan ja kasteelle menijöiden päällä 
oli valkoiset asut.
( totesin että vähän niin kuin ne albat, 
mutta eikö se ripille pääsyjuhla olekin kasteen vahvistus?)

Vaatteilla ja paikallahan ei oo mitään väliä.
Eräs tuttu pastori kertoi kastaneensa aikuisen tyttärensä
tämän pyynnöstä eräänä kesäisenä aamuna yleisellä uimarannalla Hgissä.

Kasteelle menijöitä haastateltiin vapaamuotoisesti:
Kuka oot, mistä tuut, uskoontulosta,
 kuinka kasteasia on tullut ajankohtaiseksi...

A on syntynyt uskovaiseen kotiin ja tehnyt 
oman päätöksen seurata Jeesusta 
=tullut uskoon 8 vuotiaana
Ja nyt joku aika sitten kasteasia tullut omaan mieleen
 ja ajankohtaiseksi.



Lapsille selitin asiaa,
että kun tulee uskoon niin se on vähän niinkuin kihlaus;
Sun kanssa Jeesus haluan olla loppuelämäni
ja kasteella käyminen niin kuin naimisiin meno;
Sitoutuminen, päätös,
 julkinen teko "tämän seurakunnan edessä..."jne
Sellaisena koin sen omalla kohdallani.



Mun omasta kasteella käynnistä tuli syyskuussa 25 vuotta,
samassa altaassa.
 Meitä oli useamman nuorta ja jonku varttuneempiakin 
kasteelle haluava kylämme seurakunnassa. 
Joten seurakunnan voimin lähdettiin linja-autolla matkaan Sjoen Vapaakirkkoon.
Halusin pyytää mukaan myös muita läheisiä ja he tulivatkin.
Myös A:lla oli tilaisuuden päätyttyä
pitkä rivi kavereita antamassa onnitteluhalauksen ennen kuin me päästiin vuoroon.
En muista, tiedäonko tapana, mutta meinasin hakea ruusun muistoksi
ja juhlan kunniaksi, mutta niin se siinä arjen tohinassa jäi. 
Ehtii sen viikonloppunakin, jos ... arjen tohinalla....


Ilmeisesti on niin että meidän A oli
viimeinen tässä altaassa kastettu.
Uuden kirkon rakennus on käynnissä ja 
joulukirkon jälkeen siirrytään väistötiloihin sisäilmaongelmien takia.

Laitan tämän ensimmäisen kuvan uudestaan.



Nuori mies valkeassa kastepuvussaan,
Alttarilla mun isän, paappansa tekemät ristit.

Innolla odotamme uutta kirkkoa, mutta kiitollisia
siitä toiminnasta minkä tämän rakennuksen sisällä
Taivaan isä on siunannut.
Nuori mies, ristit ja paikalla ollut seurakunta:
ne siirtyvät uuteen kirkkorakennukseen
ja ennen kaikkea Herra on sama.

Rakkaudella
Maaka





sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Joulumyyjäisvalmisteluja

Taas on Joulumyyjäisvalmistelut täydellä tohinalla päällä.
Tänään otamme etukäteisaloituksen,
ja pidämme joulupöydämme kokouksen yhteydessä
Esikon Tulisielu koulun ja aktiomatkan hyväksi.










Kohti ensimmäistä adventtia mennään

Maaka

torstai 23. marraskuuta 2017

Poro lahjarekineen




Tigerista ostamani poro, mikä lie,
oli just passeli kokoinen viime vuonna askartelemani
mökin edustalle.
Kelkan, tai kaiketi se muuttui lähes reeksi,
kyytiin paketoin parit paketit.



Kuusen juurella suojassa mökki könöttää.

Koulun työsalin roskiksesta dyykkasin yhden kaverin kanssa,
6 kpl viirilaatikoita, luvan saatuamme jaoimme ne keskenämme.
Koulun viirin tilalle ensimmäiseen ompelin 
rouhean Suomen lipun 100v kunniaksi.
Yhden lipun A5v halusi huoneeseensa.



Kranssipaja täksi jouluksi on myös käynnnistynyt 





Maaka

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Lasten kanssa Caribialla

Taas se muutama viikko sitten iski; tarve vaihtaa maisemaa. 
Syysloma kun meni kotosalla, pakko oli päästä jonnekin ja 
tietty loma-ajan ulkopuolella ja arkena on edullisempaa.
Ulkomaille asti emme todellakaan lähtenee
vain varasin tutustumisloman ke-pe
Holiday club Caribialle Turkuun, "Posankka-kylpylään".



Me ollaan siellä oltu joku kerta kylpyläkäynnillä
 ja kolme vuotta sitten yötä Sokoshotellin lahjakortilla.
Viiden nuorimmaisen kanssa lähdimme matkaan, joten kaksi huonetta oli varattava.
Huoneiden välillä oli väliovi ja
se on kyllä kätevää, varsinkin kun vaatteet oli yhdes kapsäkis.
Edellis kerralta jäi mielikuva että huone on aika pieni,
ja niin oli tämäkin.
( varsinkin kun reissun päälle sinne ryntää 
seitsemän vauhkoontuneen villihevosen lauma: 
 tutkii paikkoja, poukkoilee huoneesta toiseen, 
välillä tungetaan samaan huoneeseen, vähän nahistellaan, 
levitellen tavaroita, penkoen matkalaukkuja, 
riisuen ja valmistautuen kylpylään menoon! 😅) 
Huoneissa me ei juuri aikaa vietetty,
mutta ihan riittävän kokoisilta ne sitten loppuajan tuntuivat, 
kun kylpylästä palasimme, varsinkin kun uskallauduimme
puhtaille, leveille sängyillekin.
Varsinkin lastenohjelmia oli kiva katsella vierivieres tyynykasaan nojaillen.

Nämä huoneet oli kyllä (omistajavaihdoksen myötä?) 
remontoitu ja olivat huomattavasti viihtyisämpi ja valoisempia kuin muistin.


Kylpyläänhän me vesipetojemme toimme.
Mä tykkään kylpylän ilmeestä,
suihkutilojen laatoitukset tuovat eron perusuimahalliin.
Höyrysaunassa on selvästi kerrottu, että on yhteiskäytössä ja
siellä pitää olla uikkarit tai pyyhe päällä, joten
perheen yhteinen saunakäyntikin onnistuu.



Eritasoilla olevat altaat tuovat mukavaa tunnelmaa 
ja toisensa on helpompi löytää! 


Kapteeni Koukun laiva oli iltavalaistuksessa lasten mieleen liian jännittävä
päinsä tehtävään tutkimusretkeen, 
mutta seuraavan päivän aamuauringossasitä oli mukava tutkia 
ja löytyi kajuutasta aarrearkkukin.

Kaikki kolme liukumäkeä olivat lasten mieleen
eikä äitiä ja iskääkään juuri joutunut pyytelemään kaveriksi...
tulivat ihan omaehtoisesti!



Altaista mieluisin meille oli ulkoallas,
lämmin vesi, virtaus "luolassa" ja
Tenavat kävivät välillä pulahtamas kylmäsaltaas. Hyrr



Meidän aikuisten odottama juttu on tietysti 
aamupalapöytä.
Sen monipuolisuutta me hyödynnettiin
hieman vaih-te-le-vas-ti, 
mutta pääasia että nälkä lähti kaikilta.


Torstaina aamupala jälkeen jaksoi hyvin kylpeä useamman tunnin. 
Välillä kävimme ulkoilemassa,
ottamassa selfieitä Posankan kanssa 😄
Sitten taas kylpylään, minkä puolella ostimme
Hesestä syötävää.

Illalla menimme alakerran  Classic pizza restauranttiin pitsalle.
Pitkään aikaan ei olla oltukaan noutopöytää kummemmin 
ulkona syömässä, joten varoittelin pikkuväkeä, että ruoka ei ole täällä heti valmiina,
vaan täytyy odottaa että se pitsat valmistetaan.
"Keskustelua" ylläpitämällä sainkin pikkupojatkin 
pysymään aika kauniisti pöydässä ( toki luulis päivänkin vieneen mehut)
ja rauhallisena iltana pitsat tulivatkin yllättävän nopeaa.


A5v ,joka oli kätevänpätevänä valinnut pitsaansa täytteet,
totesi pitsat nähtyään, suostumatta edes maistamaan, ettei hän tykkääkään pitsasta.
Matkaeväitä löytyi onneksi vielä huoneesta.


Isommat testasivat huoneiden kylpyammeet ke-iltana
Ja to illalla sitten loputkin. Vaahtokylvystä lämpimässä vedessä nautittiin
 kylpykaverin kanssa niin että lattiakin peittyi vaahtoon. 
Oli se aamuksi onneksi haihtunut pois. 😅


Jos reissua ei olisi etukäteen maksettu, olisin sen varmaan
paripäivää ennemmin perunut, sillä suorittamiset:
myyjäiset ja kotipuuhat painoivat päälle.
Mutta onneksi niin ei voinut tehdä, sillä hyvä oli arki katkaista
ja yhdessä olla, parhaassa seurassa, oman perheen kanssa.
Vedessä lilluessa on helppo roikkua vanhempien tai sisarusten kaulassa...niskassa
nauttien läheisyydestä. Selittää juttujaan. Kukaan ei räplää kännykkää.
Oikein sitä Laatuaikaa yhdessä arjenaskareet unohtaen ja nollaten.

Voimia sinunkin alkavaan viikkoosi

Maaka




Yhteistyöpostaus