Touhua ja töminää

Eilen oli siivouspäivä ja kun sain yläkerran siivottua, otin isännän kotiuduttua tinttaiset tenavat ja lähdin shoppaileen. Koska meidän 8kk ei huoli pulloa eikä oikein kiinteitäkään, ei voi vie tehdä toisin päin. Kerran tein näin Ennin aikana myös. Ja kyllä sen ansaitsee. Kun on yrittänyt revetä moneksi, tenavat sekaa sen minkä on yrittänyt saada valmiiksi ja joku on jotakin koko ajan vailla. Kylläs te perheelliset tiedätte! Äitini tapaakin olla apuna, mutta oli nyt meiltä saadussa mahataudissa. Tiettekö mitä, isä tuli ja puristeli mun kans matot ja petivaatteet! Ei voi olla kuin nöyrästi kiitollinen 72-v isälleni! Ja äidille myös! Pakkaa vain naurattaa kun isän kans puristelee: Paappa on päivät pitkät puupölys, mut apua kun peitto pölähtää... :D Nää oli pakko ostaa, kun sai niin halvalla! Kuviskin näkyy kun ovat naarmuuntuneet, mut sehän on asiaan kuuluvaa ajan patinaa ;) Olis ollut kyllä "rouvan parkki" kylttikin ja aiheellinen sellainen sillä mä oon tarkka auton paikasta.

Mun kotikylässä asui aikaan pariskunta ja emännän nimi oli Ruura. Hän on kuollut ennen syntymääni, mutta Ruuran plassilla mäkin oon käynyt. Heillä oli paikat aina kunnossa ja tupa siisti. Ruura oli varmaankin edellä aikaansa, koska oli kiinnostunut sisustamisesta. Karteekit vaihtuivat usein ja vielä poikkeuksellisempaa: huonekalujen paikat. Vanhenpana hänellä oli matot huonekalujen alla joten sai verettyä helpommin ne paikasta toiseen. Joten kun mä siirtelen huonekaluja huoneen sisällä tai huoneiden sisältöjä, meillä ollaan ruuraasta. Katoin väestörekisterin sivulta vielä tuota nimeä ja 1900-1919 on syntynyt yksi Ruura (vasta 2000-luvulla on saanut ainoan kaimansa. ) Mutta nimensä on jäänyt elämään meirän kylälle ja nyt tuon sen myös blogistanialaisten tietouteen =0) Eli ruurailu = huonekalujen paikkojen vaihtelu. Olla ruuraista = vaihtaa huonekalujen paikkaa =0D Tässä yhtenä päivänä otin auringon innoittamana kuvia meidän alakerrasta, kun istuskelin Eeakeetan kans lattialla. Kuvaus v

Mahataurista selevittihin ja hiihtoloma alakoi touhulla ja töminällä. Lauantaina oltihin serkkupoijan 5v synttäreitä juhulimassa pulukkamäes ihanassa aurinkoosessa säässä. Hyvin tenavat jaksoivat mäkeä kiivetä vaikka juuri oltihin syöty päivänsankari tarjuamat pizzabuffetin herkut ja päälle vie kaakkukahavit. Kyllä ulukoolu on ystävien kanssa mukavaa ! :) Tänään lunta viskoi taivaalta, muttei se haitannut kun suunnattihin ulkoolemaan iskän veljen mökille, toisen suvun serkkujen pariin. Jäälle oli aurattu reittejä mihiä sai harrastaa "moottoriurheelua". Mönkijöitä oli koolla viis eri kokoosta ja vielä paapan moottorikelkkaki. Kyllä varsinkin poikien aika kului hyvin. Kuinkanhan monta kertaa ne radat mönkällä kierrettihin. Isommat "poijatki" viihtyivät hyvin. Välillä paistettihin makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla rannassa.Enni viihtyi paremmin sisällä ja Ea nukkui päikkäreitä vaunuissa. Illan hämärtyessä pääsimme vielä saunahan ja lämpimähän paljuhun. Kyllä oli hil

Eilen Eeakeetaan flunssa: nenä vuotaa, yskittää, lämpöä ja itkua. Viis vee oksensi juuri. Viimeksi hällä meni tauti ohi nopeaa, mutta saa nähdä kuinka tautitapauksia alkaa tulla lisää. Hiihtoloma ja hyvät ulkoilusäät tulossa ja lauantaina kiva ulkoilupäivä serkun synttärien merkeissä :( Toivottavasti edes osa porukasta pystyy lähtemään.... Onhan tässä aikaa sairastaa Ai ku aurinko paistaa ihanasti jo. Nämä kuvat on meidän takateranssilta otettuja. Kun tultiin tälle tontille ekan kerran, se oli alku kesää ja lupiinit kukki ojan varressa, ihastuin tähän metsään ja puistokaitaleeseen joka tuohon jäi. Auringon säteet leikkivät ihanasti kangasmetsässä, siisti kaunis metsän pohja. Ei noita auringon säteitä vaan saanut ikuistettua kunnolla. Kännykällä kuvatut on paljon parempia. Toi köynnösportti on sivustalla, polku takapihalle, portti salaiseen puutarhaani :D Viime kesänä teranssilla näytti tältä. Saimme sen vasta valmiiksi. Kuten huomaatte ei kuvauskunnossa, lapset touhunneet. Uima-allas o

(Arno 5v keksi mulle otsikon :) ) Lauantaina menimme päivällä kahdestaan (+Eakeetta) syömään. Muut lapset jäivät isosiskon kanssa kotiin, sillä ensi kertaa sen sijaan, että olisimme menneet merta edemmäksi kalaan, menimme pikku kaupunkimme ainoaa hotelli-ravintolaan. Olin saanut joululahjaksi ystävältäni 30 e lahjakortin sinne ja nyt oli hyvä hetki käyttää se. Kerrankin malttoi tilata kunnon annokset ,perhepizzan sijaan, kun oli niin hyvä alkupääoma. Ystäväni oli töissä ja tuli vastaanotosta meitä palvelemaan. Erinomaista palvelua! Ystävänpäivä kunniaksi ravintola tarjosi vielä leivoskahvit ruuan päälle. Ja ennen kaikkea mieli oli levollinen: lapset oli lahjottu pizzalla ja karkkipäivällä, olimme muutaman minuutin päässä kotoa, matkoihin ei mennyt aikaa. Mielestämme juhlistimme hääpäivään tosi hyvin, mutta Markus yllätti minut sunnuntaina ihan täysin. Kuulumme paikkakuntamme pieneen vapaaseurakuntaan. Pastorillamme oli vapaa ja veljeni jakoi sanaa ja oli vuorostaan pyytänyt äitiäni v

Marraskuussa kävimme Ideaparkissa kahden vanhimman lapsen ja Eakeetan kanssa. Me tytöt kiersimme omaa reittiä ja iskä Artun kans omaa. No sitten ku treffasimme "miehet" olivat salamyhkäisiä: -Näitkö sen sepän pajan? -Ei me nähty, kuinka niin? -Ei mitää... Näet sitte joskus. -No? Teetätitkö sä jotain? -Meirän pitää suunnitella... Ihime kyllä en sen kummemmin udellu, ajattelin et takkajuttu tai jotain. Unohdinkin asian. Jouluaattona sain sitten kukkapaketin josta paljastuikin tarjotin/leikkuulautateline. Olin aivan oooo. Mulla oli sellainen Pentikin taulupidike leikkulauduilla, mut se on liian kevyt ja kaatuili välillä vaikka olikin seinää vasten. Seppä oli ehdottanut lampettia tai kynttelikköä, mutta Markus ajatteli että se on vain välillä käytös mutta tätä tarvin aina. Artun kanssa olivat piirtäneet ja lähettäneet mitat. Tiettekö, mä tykkäsin ja tykkään tästä lahjasta todella kovasti: tarpeellinen, todella toimiva ja henkilökohtainen sekä tosi romanttinen. Kaksi M kirjainta,

Olkaamme kiitollisia ihmisille, jotka tekevät meidät onnellisiksi; he ovat puutarhureita, jotka saavat sielumme kukkimaan. Marcel Proust Haluan ojentaa tämän sydämen Sinulle lämmöllä ja rakkaudella: Kiitos kun jaat aikaasi kanssani ja olet ystäväni. Sinä saat sieluni kukkimaan. Sinä, Ystäväni, olet Taivaan Isän lähettämä enkeli! Siunatkoon Ystäväni, Jeesus Kristus, Sinua armossaan ja rakkaudessaan ilolla ja rauhalla. T: Maaka

Oon sitten ollut melkein viikon ilman blogistaniaa. Huh! Viikonloput sisältää niin touhua ja alkuviikon kone oli huollos. Eilen tämä saatiin, mutta illalla oli vanhempainilta. Joten nyt heti aamu tuimaan rauhassa tänne :D Viikonloppuna saatiin mukavasti lunta. Töitä sen kolaaminen teetti monena päivänä, mutta kyllä nyt kelpaa touhata. Pihasta lumet kolattiin isoksi kasaksi. Saatihin liukumäki ja vierehen kaivettiin lumilinna. Kolome huonetta ja kaks tunnelia! Iskä kolas pihasta lunta meille ja mä kaivoin ja rakentelin tenavien kans tunneleita. Tilasin meidän Emmalta joululahjaksi tilda-nalle, mutta oli se hieman liian kovatöinen 10v:lle. Yhdessä tuumin saimme sen kuitenkin valmiiksi. Ja nyt on ensimmäinen nallukka kotiutunut meillä. Meidän sukulais- ja ystäväraukat saivat tenavilleen joululahjaksi tämmösiä fleecemyssyjä ja ne jotka silloin niiltä vielä säästyivät saavat sellaisen ystävänpäivälahjaksi! Oon mä sen jonkun muunkin kuin oman tenavan päässä nähnyt. Että joku ihan ilmeisesti

Olen viime päivinä yrittänyt vieraillut eri kodeissa blogistaniassa. Moneen ei ehdi kun yritän vanhat postaukset edes selata läpi saadakseni jonkinlaisen kokonaiskuvan. Ja ihan oon sekaisin kuka on kuka ja mitä oli missäkin. Liian paljon tietoa kerralla lasten kuormittamaan päähän. :D Ennen mulla oli niin hyvä nimimuisti! Ihana-sanaa tulee käytettyä niin että pelkää sen kokevan inflaation... Enkö mä mitään muuta sanaa keksi!!! Mietittyäni totesin että se vain on niin hyvä sana kuvaamaan kaunista, suloista, koskettavaa, hyvää mieltä tuottavaa... ihanaa. Kuvatessa on huomannut että huoneesta on vaikea saada hyvää kuvaa, joten voi vain ihmetellä miten kauniita koteja teillä onkaan kun ne kuvissakin näyttävät niin hyviltä! Veskin esittely haaste on tullut monesti vastaan. Ajattelin että kipaistaan yläkertaan, mutta kun tässä eteisessä ollaan niin kurkistetaan meidänkin toilettiin. Se onkin meidän romanttisimmin sisustettu paikka. Löysin tämän ylä osan tapetin rakennusaikana ja "siitä

. Apua kuinka riippuvuus iskee. Siirryin joka päiväisestä karkkipäivään. Ja alkuun sitä iski himo usein ja tutki kaappeja: "Eikö tässä talossa ole mitään hyväskää", mutta nyt alkaa helpottaa. Tunne iskee jo hieman harvemmin. Taitaa ikävä kyllä johtua siitä että tilalle iski uusi riippuvuus, blogiriippuvuus. Aloittelevan blogistin ei auttanut kuin kieltäytyä koneen aukaisemisesta. Perjantaina-aamuna lisäsin vain juttuni ja heti sammutin koneen. La illalla vasta palasi katsomaan mitä blogeissa tapahtuu. (Pe siivottiin ja la ulkoiltiin, mikä helpotti asiaa) Ja huom. osasin laittaa musiikin! Outo valoilmiö eilen aamulla, hiljaa hiipi taivaan rantaan ja sitten hetken valaisi huoneetkin. Selkeä näköhavainto; AURINGOSTA. Mutta vajaassa tunnissa paksu, harmaa pilvivaippa peitti koko taivaan ja pakkanen kiristyi. Monta päivää on ollut niin pilvistä, ei auringon säteitä ja turhaa aamullakin katson taivaan rantaa etsien punaista kajoa, että ihan unohtaa miltä auringon säteiden leikki nä