torstai 3. syyskuuta 2009

6v


Nyt on tältä vuodelta lasten synttärit juhlittuna,
keväällä taas palataan asiaan.
Tarjoiluun ei kannattanut leipomistunteja käyttää,
pöydästä katosi vain mehujäät, karkkia ja sipsiä.


Olipas hauskoja ja sopevia eskarilaisia:
iloisia, uteliaita ja reippaita :)
Innolla, huivit päässä,
mukana aarteen etsinnässä ja tehtävien tekemisessä,
seilaamssa merirosvolaivalla,
leikeissä ja tietenkin
meidän iskän kanssa "painimassa".


Lahjoja avaavaa päivänsankarista ei meinannut saada kuvaankaan,
niin oli auttavia käsiä ympärillä.
Kenen lahja oli paras? Oliko mun?!



Meidän 6v on
ON/OFF-luonne,
on aina ollut,
ei himmennystä tai välimuotoja.
Joko iloinen ja innostunut virnistys
tai itku ja hammastenkiristys.

Lahjat olivat niin mukavia, että 6v olisi halunnut
leikkiä niillä sisällä eikä mennä
kaverien perässä lainkaan ulos.
Lelut pantiin pois ja päivänsankari
makas ja mössötti sohvalla
vieraiden juostessa ulkona etsiessä aarretta
(karkkikoruja, ilmapalloja ja pääkallokarkkia)
Puolen tunnin kuluttua oli jo iloinen itsensä.

Mä oonkin sanonut, että kahden vanhimman jälkeen
mun olis ollut helppo sanoa
"kasvatusneuvoja" sitä "kaipaaville".
Nro 3 jälkeen vaikenen näissä keskusteluissa :D
Lapset ovat niin erilaisia,
eikä heidän luonteeseen ja tempperamenttiin pysty
juurikaan vaikuttamaan.
Toivoa vain että yks mies on iloisella päällä
"neuvojien" seurassa.

Meidän nro 3 joku saa itselleen tulisen rakastaja:
halii, hellii, lepertelee
ja sitten tulistuu ja kiukuttelee :D
Ja hyvän sisustuskaverin ;)
mutta ei shoppailukaveria!



6 kommenttia:

heini kirjoitti...

Heh, ihanasti oot kirjottanut teidän pojasta. :)
Kuulosti niin paljon samalta, kun meidän eskarilinen, häneltä löytyy myös tulisuutta ja tempperamenttiä! Ja just tuo, että joko ollaan ilosia ja aurinkoisia, tai sitten ollaan vihasia ja kiukkusia. Ei mitään siltä väliltä... ja meillä ollaan nykyään yleensä kiukkusia. Ja se kuuluu ja näkyy kauas. :D Välillä äitiä oikeen naurattaa, että mistä on poika moisen tempperamentin perinyt? (Isältä tietenkin!) :D
Ihanat merirosvo synttäri, aarteen etsintöineen oot järjestänyt. :)

-Heini-

PrinsessaTrio kirjoitti...

Ihana poika! Onnea sankarille! Minäkin jaksan monesti ihmetellä miten lapset ovat niin erilaisia...

Vekarus kirjoitti...

Ihana sankari!

Minäkin arvelin, että niille kaverisynttäreille taitaa olla turha leipoa. Kiitos, että vahvistit ajatukseni!

Samaa mieltä noista luonteista. Niin ovat erilaiset meidänkin kahdella vipeltäjällä!

Mukavaa viikonloppua!

Eve kirjoitti...

Hei tää oli niin kiva ploki, että lissään sut listaani, joka on jo aika pitkä... Mutta aina yks mahtuu joukkoon.
Kyssyit onko tuttu käsityökirija. On on!
Tuunpas toistekki.

Heli kirjoitti...

Lapset tosissaan on erilaisia. Niin ne meitä kasvattaa!! Välillä itkettää niiden kanssa, välillä naurattaa. Tosin välillä tuntuu, että naurattaa vasta sitten jälkikäteen ne tempaukset..

Onnea sankarille! Meillä on tässä kanssa ihan just synttäreitä, kun pojat täyttää muutaman päivän välein 13v ja 11v. Ja muutama viikko sitten tyttö täytti 8v. Hyvin on syksypainotteista tää meidän synttärihomma! Vanhin vaan sitten viettää helmikuussa omiaan, kaikki muut syksyllä.

Maaka kirjoitti...

Heini: Kiitos kommentistasi, helpottaa kuulla että emme ole yksin :)

PrinsessaTrio: Kiitos :)

Vekarus: Meillä kun ei päivänsankari tykkää kakusta niin en tehnyt sitä, mutta eipä muutakaan juurikaan mennyt :)

Eve: Mukava juttu päästä listallesi :) Pitääpä tulla vastavierailulle!

Heli: Onneksi naurattaa edes jälkikäteen :) Täytyypä koittaa taas ajatella kiukukohtauksen koomisia puolia niin oma kärsivällisyyskin kasvaa. Vaan ei se juuri naurata kun taksi odottaa poikaa pihas. Se toki huvittaa kun miettii eskarikaverien hämmästyneitä ilmeita ja kuinka ne kertoo sen kotona. Pe aamulla kun yritin laittaa 6v taksii: "Ei se ennemmin oo noin tehnyt!" :DD