keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Vähän sitä sun tätä....


Viime lauantaina oli meidän seurakunnassa ensimmäinen
osa Parisuhteen palikat parisuhde jutusta.
Ylivieskasta tullut pariskunta käsitteli/esiteli palikat:
sitoutuminen ja sanat.

Mitään sellaista uutta ja ihmeellistä ei jotenkin kirkastunut,
mutta hyvältähän se tuntuu parisuhteesta ja sitoutumisesta puhutaan
postitiivisesti...
ja saattoihan sitä todeta että vaikka sanojen suhteen,
monesti informatiivinenkin kanssa käyminen,
on "häiriötekijöiden" (lasten) takia hyvin haastava,
hyvin ollaan selvitty ja sitoutumisen juuret pitävät meidät
tiukasti yhdessä...


"Yhteinen aika" tuntuu olevan (ihmeekseni) niin
nuorella kuin vanhemallakin parilla kortilla,
mutta itse on jo oppinut huomaamaan ja arvostamaan niitä pieniä kahden keskisiä hetkiä: ruuan jälkeen kun lapset katsovat lastenohjelmia,
illalla lasten nukahdettua,
illalla kotin ajellessa kun lapset torkkuvat takapenkillä...

Toisilla saattaa olla nämä yhteiset hetket päivittäin kahdenkeskisiä
ja silti he kaipaavat "yhteistä aikaa" :D
jotain ihmeellistä ja romanttista?

Tilaisuuden järjestelyjen suhteen ollaan mekin koitettu kantaa osuutemme järjestelyihin, oltu mukana siivouksessa ja koristeluissa ja "kukka-asetelmia" olen väsännyt. :)
Mukavaa vaihtelua kotopuuhiin...
touhata niitä jossain muualla! :D


Kirpparilta löysin 2e nukensängyn,
johon isä teki vanerista pohjan ja itse ompeli petivaatteet.
Lastentilaan leikkeihin.


Sjoella piipahdin Tiimarissa ja vastaan tuli viekin 1e
kynttilänjalkoja.... "voi, ei olisi tarvinnut!"
Näitä kun silloin toivoin löytäväni, niin pakkohan ne oli nyt ottaa :D
Ja kauniithan ne onkin.... paikan kun vie löytäis.
Lyhty haudalle 3e


Sunnuntaina me vuorostaan menimme naamiassynttäreille.
Keetta ei luopunut yöksikään prinsessa mekosta ja alushammestakaan, vaan maanantaina saimme kulkea kaupoissakin prinsessa seurassa, joka mielellään pysähtyi esittelemään mekkoaan joakiselle sitä ihailevalle :D


Kirpparilta lankesin ostamaan Keetalle 80cm mekon...
lyhythän se sille on, mutta multa löytyi pala tuota velouria,
josta tein legginsit kaveriksi...


Ennille tein samalla tänään sammarit
yhden tunikan kaveriksi ja muutenkin tarpeeseen.


Nämä oli nyt tälläisiä välitöitä, joilla välttelen sitä
varsinaista ompelustehtävää:
sohvansuoja tilkkutäkkien loppuuntekemistä...
Mä lähes inhoan vanu ja kangaiden yhteenliittämistä
ja tikkailua. :S Mutta pitäis pitäis..
ottaa itseään niskasta kiinni, jos se innostus iskin vaikka tehdessä :D

Maaka

4 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kyllä se innostus iskee tehdessä ;) juuri olen tästä menossa kans tilkkutäkkiä tikkailemaan...

Mukavia löytöjä olet tehnyt myös!

Rauhallista keskiviikkoiltaa teille!

Uuden Kuun Emilia kirjoitti...

Meillä on tämä asia "yhteinen aika" ollut kovastikin tapetilla viimeaikoina. Pitää vain uskoa ja toivoa ja tehdä lujasti töitä. Siinä suunnitelmamme.

Mulla on täällä sellaista innostusta ilmassa, että tahtoo ihan bloggailut jäädä :)

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Meilläkin tuo "yhteinenaika" on myös juuri illat, automatkat jne. pieniä hetkiä päivästä vain. ;) Mutta kyllä sitä siinäkin ehtii pitää parisuhdetta yllä. ;D Ainakin me emme niin kaipaa (vielä?) paljonkaan mitää erikoisempaa yhteisaikaa. Tässä arjessahan ne parhaat hetket koetaan ja eletään. ♥

Maaka kirjoitti...

Johanna: Toivottavasti... :D Vähän hankala paikka värkkien kanssa, mutta eiköhän se tehdessä ratkeakin... pitää ottaa vain härkää sarvista !

Emilia: vähille on jäänyt munkin blogalemiset... nytkin aukaisin koneet etsiäkseni yhden reseptin....

Niinpä Hanna :) Ei sitä osaa oikein edes olla kahdestaan jossain :D Paitsi jos tekee jotain järkevää :D
Mekin eletään niin perhekeskeisesti että vaikka mies töiden jälkeen heti meneekin pihalle hommiin niin toisaalta sekin on "yhdessä" toimimista :D Pakko ne on tehdä ja perheen hyväksi nekin on vaikka juuri muuten ei toista näekään kuin ruokapöydässä. Omat harrastukset puolin jos toisin "erottaisivat" enemmän ainakin meitä vaikka aikaa olisikin sitten enemmän...