sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Hohtokeilaus


Jokunen vuosi sitten me löydettiin keilaus 
mukavana perheen yhteisenä harrastuksena.
Ei me usein käydä, 5-6 kertaa vuodessa, max.
Jos aikuisten kesken kaveriporukalla kävisi niin eihän se juuri mitään maksa,
mutta kaks rataa samaan syssyyn jo tuntuu. 
Tokikin aina hyödynnetään kuponki- ja sarjakorttitarjouksia.
Laidat kun pyytää lapsille keilaaminen yhdessä on mukavaa 
ja tasaväkistäkin. Heitto tyyli ei nyt oo sinne päinkään.
Kahden käden työntö radalle, tärkeintä että pallo jaksaa viestiä perille asti.
Pari kertaa on pitänyt krokata pallo toisella loppuun asti
ja saattaa pallo laidan yli rännin pompata tai naapuriradallekin!
(Onneksi se tais olla silloin vapaana :D )

Eilen illalla oli luksusta, käytiin ihan vain kahdestaan keilaamassa.
Kolme vai neljä sarjaa ehdittiin tunnin aikana heittää
ja sillä tahdilla tulee ihan lämmin.
Tuloksista on turha puhua,
paitsi että kolmen pisteen päähän lopuksi nousin yhteispisteis.
Kyllä sitä varmaan on vähän kehittynyt ajan saatossa, 
rännipalloja tulee ainakin jo paljon vähemmän.

Parasta meidän perheen mielestä keilaamisessa on 
kannustaminen, tuulettaminen, suurieleiset pettymys voihkaisut,
hassuttelu, yhdessäolo.
Ja kaatuvien keilojen kolina, jona peittää meidän metelin :D

#kurikan keilahalli
on myös viihtyisä paikka, tyylikäs sisustus.



Ei kommentteja: