sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kiitollinen mieli...

Luin viikolla artikkelin, tutkimuksesta kiitollisuudesta.
Sinänsä yllättävää ei ollut tieto että
kiitolliset ihmiset elävät pitempään.
Mutta tutkimuksessa oli myös selvitetty mistä kiitollisuus koostuu.
10% johtuu elämäntilanteesta, iästä, varallisuudesta ja terveydestä.
50% on perittyä ja 40% ihminen voi vaikuttaa itse.




Vain 10% vaikuttaa siis olosuhteemme kiitollisuuteen.
Eli raha ei tuo onnea ja tyytyväisyyttä.
50% perittyä. En usko että tuolla perityllä tarkoitetaan
ihan geneettistä perintöä vaikka kyllähän sitäkin varmasti on.
Minut äitinä se saa miettimään,
kuinka paljon käytökselläni vaikuta lasteni elämän asenteeseen.
Jos minä lisään omaa kiitollisuuttani (40% osuutta)
niin lapsillani on enemmän perittävää :)


Mitä suurempi Jumala minulla on, sitä kiitollisempi olen.
Jos mielestäni niin isot kuin pienet asia elämässäni,
niin hyvässä kuin pahassa,
ovat Jumalan vaikutusta ja tunnustan hänen valtasuuruutensa,
minun on helpompi olla kiitollinen.




Onko puolillaan oleva kuppi mielestäsi:
puolityhjä vai puolitäysi?



Artikkelissa todettiin, että voidaan sanoa
kateuden olevan kiitollisuuden vastakohta.


Eräs tuttava sanoo meillä käydessään:

Kyllä mä kadehdin teidän tupaa.
Ehkä sen voi kyllä ottaa kohteliaisuutena, ;)
mutta tuskin hän kadehtii meidän rakennusaikaa
eikä vieläkin jatkuvaa rakentamista ym.
Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa ja me teemme itse valintamme
miten aikamme ja rahamme käytämme.
Esim. uusi hieno auto- vanha tupa.

Hyvät tulot - vähän vapaa-/perhe aikaa,
kahdenkeskinen aika- lapsettomuus tai elämänvaihe jo takanapäin





Itse koitan ajatella ettei toiselta voi kadehtia vain jotain elämän osaa.
Vaan vaihtaisinko kokonaan osia hänen kanssaan.
Kyllä sitten huomaa olevansa kiitollinen omasta elämästään.





Sen voi ainakin todeta, että vaikkei tuo oma puoliso todellakaan mikään täydellinen ole,
niin ei näytä kanssasisarillakaan ainakaan paremmin menevän ;D
En huolisi :D





Nalle Puhin ajatuksia

Olen kiitollinen...

Siitä, että minun täytyy siivota juhlien jälkeen, sillä se merkitsee sitä, että minulla on ystäviä.

Siitä, että vaatteet tuntuvat tiukoilta, sillä silloin tiedän, että minulla on ruokaa.

Siitä, että lumet on luotava ja ikkunat pestävä, koska siitä tiedän, että minulla on koti.

Siitä, että parkkipaikka on kamalan kaukana, sehän tarkoittaa sitä, että minulla on auto.

Korkeasta sähkölaskusta, sillä silloin minulla on lämmin ja valoa.

Naisesta kirkossa takanani, joka laulaa nuotin vierestä, silloinhan kuuloni toimii.

Pyykkivuoresta pöydällä, silloinhan minulla on vaatteita, joita pitää.

Väsymyksestä ja kipeistä lihaksistani päivän lopussa; olen voinut työskennellä kovasti.

Soivasta herätyskellosta aamulla - minä elän.



Kiitollisuus auttoi minua surun käsittelyssä,
kun pienenpieni poikavauvamme syntyi.
Sairaalapastori muistutti. kuinka meidän vauva oli jo tuottanut meille iloa
eikä voi surra ketään josta ei ole iloinnut.
Mutta sitten sen vasta sisäistin kun mieheni huokaisi kysymyksen:
Miksi Jumala edes antoi kun ei antanutkaan, vaan ooti pois?!
Silloin ymmärsin:
Rakkaudesta
Rakkaudella Jumala Oskarin meille antoi.
Mä olen kiitollinen ja iloinen niistä raskauspäivistä ja odotuksen ajoista.
Vaikka ne tuottavat kipua ja tuskaa, en antaisi niitä pois.
Olen Jumalalle kiitollinen että hän antoi meille liian pienen Oskarin
ja että saan häntä rakastaa ja kaipauksella jälleennäkemistä odottaa.



Ilman mitään me tähän maailman synnymme
ja kuitenkin murehdimme sitä mitä meillä ei ole...

Tahdon vaikuttaa yhä enemmän asenteeseeni;
iloita ja kiittää
elämän ihmestä ja pienistäkin asioista.
Yrittää jättää lapsilleni parhaan mahdollisen perinnön:
Kiitollisuuden!


Psalmi 103

1. Daavidin virsi. Kiitä Herraa, minun sieluni,
ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.
2. Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota,
mitä hyvää hän on sinulle tehnyt,
3. hän, joka antaa kaikki sinun syntisi anteeksi
ja parantaa kaikki sinun sairautesi,
4. joka lunastaa sinun henkesi tuonelasta
ja kruunaa sinut armolla ja laupeudella,
5. joka sinun halajamisesi tyydyttää hyvyydellään,
niin että sinun nuoruutesi uudistuu kuin kotkan.


Kyllä se kevät näyttää merkkejään ja kauneuttaan meidänkin pihassa ;)

12 kommenttia:

Maaka kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
tinttarus kirjoitti...

Olen kiitollinen koskettavasta postauksestasi!!
Olen itsekin pähkäillyt, että yksi asia, jonka tahtoisin voivani istuttaa jälkikasvuuni on KIITOLLISUUS siitä kaikesta, mikä on. Meillä on niin paljon tässä elämässä kiitettävää.
Olisikos ihan vaikka blogistaniaan uudeksi haasteeksi....hmm.....listaa viisi asiaa, joista olet viimeksi tuntenut kiitollisuutta!! Tai vaikkapa useampikin!!
TaivaanIsälle kiitos siitä että antoi poikansa, jotta me saimme elämän, josta löytyy niin paljon kaikkea ihanaa!!!!!

Maaka kirjoitti...

Tosi hyvä haaste idea <3

Teeppä postaus niin otan sen virallisesti sieltä matkaani!
Alanpa jo kuvailla kohteita ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hei!

Kaunis kiitos sinulle ihanasta blogistasi, muutama viikko sitten löysin tämän ja melkein päivittäin käyn katsastamassa kauniita kuvia kodistasi ja pihastasi ja ennen kaikkea olen saanut paljon ajattelemisen aihetta ja lohdutusta omaan elämääni kirjoituksistasi.

Aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä sinulle!

Lennu kirjoitti...

Olen kiitollinen sinun vierailustasi luonani, naurunhyrähdyksen sait aikaan viestilläsi...

Lennu kirjoitti...

Nyt näköjään toimii blogger, kirjoitin jo aiemmin pitkät lätinät ja blogger ei toiminut...

Etsin rahapussista kuitin tilkkutäkistä - Sasu´s Playhouse on putiikki ja nettiosoite www.sasusplayhouse.net.
Täkki on ihan mummolan meininkiä. Kuvasin itseni saunan terassin riippumatossa lukemassa sen alla.

Kiitollinen olen monistakin asioista, että osaan olla vaan, nauttia kauniista luonnosta vaikkapa riippumatossa lukien, lapsista, miehestä, työpaikasta.
Postauksesi oikein pani luettelemaan mielessäni asiat, jotka ovat hyvin.

Kateellinenkin olen - positiivisessa mielessä - jos joku lähtee matkalle tai jollakin on jotain mitä itsekin haluaisi - olen kumminkin onnellinen heille, että heillä on jo niitä asioita.

Toki marmatankin, se kuuluu ihmisen luonteeseen, oletan. Mutta muistan kiittää joka ilta siitä kaikesta mitä minulla on.

Sinun positiivisia ajatuksia ja syvällistä postausta ajattelen ja ihmettelen valosuuttasi.

Lämmin halaus sinulle Maaka ja kiitos vierailuistasi!

Teille kaikille sinne aurinkoista maanantaita!

tinttarus kirjoitti...

Tuumasta toimeen siis!!

Haaste odottaa sinua blogissani!!

:)

Taru kirjoitti...

Iso KIITOS paketista *halaa* Oli jännää avata, kun tunnustelin, että siellä on muutakin kun vaan voittamani essu, joka oli aivan ihanan värinen ja mulle sopiva, kun yltää polviin asti. (Ei voinu ääneen kiljua onnesta, Ea nukku) Suklaa tuli jo syötyä lehteä lukiessa. Namia oli kun täältä ei mistään kismettejä saa, oikein nautin. Magneetti oli IHANA kanssa. Kyllä olet taitava tekijä.

Onnellista viikkoa!!

Maaka kirjoitti...

A: Kiitos rohkaisun sanoista. Nytki sitä taas mietti mitä tuli kirjoittaneeksi, olisiko ollut parempi vaieta... Kiitos :)LÄMMINHALAUS!

Lennu: Kiitos. Sivut ei olleet oikein hyvät mut pitää koittaa soittaa huomenna sinne :)

Me kans isännän kans keskusteltiin mikä on kateutta. Se väitti ettei ikinä ole kateellinen. "Etko muka katto kaverin hienua uutta autoa ja ajattele että olispa mullakin." "Kyllä, mutta ei se oo kateutta, vain jos toivon ettei silläkään olisi sitä." Nmmm. Mä ajattelen että jos se saa mut valittamaan osaani ja nurkumielelle se on kateutta. Negatiivinen tunne. Mutta jos näen kaverilla jotain kivaa ja ajattelen että meille tehdään tommonen tai hankitaan joskus ym ja se on positiivinen tunne, se on haaveilua :)

Epäilen että olen antanut aivan liian valoisan kuvan itsestäni :S

Taru: Hyvä jos sopi. Ajattelin että jokin etra tekee palkinnosta mukavamman. Odotukset ylittyvät ;)niin ei essu tunnu pettymykseltä.
Se mangneetti oli Enkelin eväspussintarjouskopasta. Ja kun samaan postimaksuun vielä mahtui niin kävin ostamassa Fazeria (jäi 1g vajaa) Kaikkihan suklaasta tykkäävät ja epäilin kans saako siellä kunnon Fazeria useinkaan :)

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Oli niin liikuttava postaus..minä herkkiksenä itkin kun luin sitä. Kauniisti kerrot Oskarista..
Kiitollisuus on hyvä lahja antaa lapselle...minä myös sitä opetan lapsenlapsilleni nyt.
Hyvää alkanutta kevään viikkoa toivottaa Krisse

Maaka kirjoitti...

Hyvää kevättä myös Vaaralaaan :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanasti olet kirjoittanut kiitollisuudesta. On niin monta asiaa elämässä, mistä voi olla kiitollinen. Ihmiset vaan ovat niin kiireisiä ja itsekkäitä, että eivät muista kaikesta kiittää.
Itsekin olen enkelipojan äiti ja ymmärrän ajatuksesi.
~Ellu~