tiistai 22. syyskuuta 2009

Elämänlanka


Juuriltaan on revitty
elämänlankat.
Jäljellä vain kaaos.


Joidenkin lanka katkesi kokonaan.


Niin monen elämä ei ole enää ennnallaan,
kaikki muuttui,
voimia yrittävät kerätä muuttuneessa maailmassa.



Joskus on hyväkin kun ystävät eivät ehdi pitämään yhteyttä.
Vuosi sitten tiistaina menin aamupäivällä vanhempieni luo,
ihmettelimme isolta tieltä näkyviä ja kuuluvia hälytysajoneuvojen ääniä.
Pian alkoi uutisia tulla...

Tulin kotiin ja esikko kertoi Ystäväni soittaneen ja
pyytäneen minun soittamaan takaisin.
Hajamielisenä soitin hänelle.
"Olen täällä!" hän sanoi ensimmäisenä.
"Mitä, missä????"
"Tiedätkö mitä on tapahtunut? Olen täällä,
meidät on evakoitu toiseen kouluun."
Ystäväni oli ollut tarkoitus soittaa
maanantai-iltana ja kertoa päässeensä kouluun
ja ensimmäinen koulupäivä oli takana.
Opiskelupaikka oli muuttunut Seinäjoesta Kauhajoeksi.''

Onneksi en tiennyt. Pelko tummaihoisen Ystäväni puolesta,
tuntuu vieläkin näin jälkeenpäin.
Lehdestä näimme että kovin lähellä heidän luokkahuonettaan
oli surmaaja käynyt.


Elämänlankani eivät tainneet kestää,
kun revin ne juuriltaan, jaoin ja istutin uutta.
Ehkä haen kukkakaupasta uuden...
ehkä ostan Ystävällenikin.
Se on varmaan että tänään ehdin
soittamaan hänelle!

Kauhajoen tapahtumien muistoksi:
Arska- Elät minulle ainiaan



Tämä on muuten ihana ylistyslaulu:
Arska - Annan kaiken


6 kommenttia:

Vekarus kirjoitti...

Sitä ei koskaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, valitettavasti tämä tahtoo aina välillä unohtua.

Toivottavasti voit jo paremmin!

Minun on pitänyt tulla kertomaan, että meidän Prismassa oli bambu-puuvillalanka tarjouksessa. Ostin niitä paljon :-)

MariaK kirjoitti...

Katkenneestakin elämänlangasta olet luonut kaunista. Niin voi olla oikeassakin elämässä.

Muistan, missä olin, kun kuulin Kauhajoesta ensimmäisen kerran. En tajunnut koko asiaa moneen tuntiin. Yhtäkkiä iski järkytys. Olen myöhemmin ajatellut, että tilanteessa, jossa kuulin ensimmäiset uutiset, en olisi kestänyt koko totuutta. Ehkä siksi koko tieto ei edenny aivoissa mihinkään. Olen huomannut, että niin käy monelle, jos sydän ei ole valmis kestämään liian suurta surua.

Jos minun haaveeni olisi toteutunut, lapsemme olisivat olleet Jokelassa ala-asteella, kun ampuminen siellä tapahtui. Sillä, että haaveeni ei toteutunut, oli siunauksensa.

Joku suru ja hiljainen pelko noista ampumisista on jäänyt. Että lian isoja haavoja ei saa lapsen sieluun jäädä. Paha kostautuu pahalla...

Halaus sinulle ja Ystävällesi.

vanamo kirjoitti...

Surullinen tapaus, joka saa mielen hiljaiseksi. Kaiken tarkoitusta ei aina ymmärrä. Miksi näin kävi? Miksi jonkun elämä päättyi tähän ja tällä tavoin? Todeksi oli vaikea uskoa, kun kuulin. Elämä jatkuu, sirpaleista kootaan uutta. Koskaan ei tiedä milloin tästä ajasta lähdetään. Kiitollisena otan vastaan jokaisen päivän, jonka saan olla läheisteni vierellä ja he minun. Tässä, Taivaan Isän sylissä on turvallista matkata kohti uutta päivää,vaikka se toisi tullessaan mitä tahansa. Lämmin halaus ystäväsi ja muiden poismenneiden muistoksi.

Maritz kirjoitti...

Kauniita lauluja. En oo noita aikaisemmin kuullutkaan.

Itse olen Kauhajoelta kotoisin. Niin tuttuja paikkoja... pikkuveli oli amiksessa siellä just tuolloin.

Maaka kirjoitti...

Tänään on virallinen vuosipäivä ja monella pelkoja, sillä huhuja jne on liikkeellä. Eräs lääkäri sanoi, tulkaa vankilaan katsomaan jos teen komissaariot. Hän on mukana tutkimassa "ehdokkaita". Hysteriaanhan pitäisi välttää eikä kaikkia vähänkin poikkeavia voi tuomita.

Jotenkin kauhulla sitä kuitenkin laittaa radion päälle täksipäiväksi. huoks.

Jokelan tapahtumat pysyivät/pidin etäisinä, eihän sitä pystynyt käsittämään. En tiedä missä Jokela on? Nyt ollaan joskus ajettu sen nimisen paikkakuntakyltin ohi...
Mutta sitten E-P:lla, Kauhajoella... Emäntäkoulussa.

Opiskelijat ovat lähiympäristöstä, joten tapahtumat koskettivat montaa pitäjää. Kaikki varmaan tuntevat jonkun uhreista tai heidän läheisistään. Ainakin jonkun joka oli koulussa sinä päivänä.

Mun pienestä kotikylästä kuoli nuori tyttö. Mulla on mielikuva hänestä pienenä tyttönä. Aivan käsittämätöntä...

Kaiken lohdutuksen Jumala olkooon surevien kanssa, että he voisivat kokea Jeesuksen parantavan, lohduttavan rakkauden ja läheisyyden.


Täysillä huomiseen-laulua etsiessäni löysin nuo Arskan laulut. Pakko oli kirjautua youtubekin jottai sai annettua palautetta, niin ihana yllätys oli löytää tuo Annan kaiken.kappale sieltä :)

Anonyymi kirjoitti...

Itsellä oikein sydäntä puristaa kun mietin sitä poikaa, joka on samanikäinen kuin esikoiseni, kuinka hän joutuu kasvamaan ja elämään ilman äitiään. Niin turhaa ja niin surullista..