Kirjoitan nyt vielä tähänkin:
Kiitos kommenteistanne ystävät hyvät,
niiden siivittämänä on kiva jatkaa höpinöitään
ja ompeluksiaan :)
Olin tiistai-illalla vanhempainillassa ja
yhteisessä osuudessa siellä oli luennoitisja
netti jutuista.
Muksut ei juuri netissä meillä ole,
mutta itte piti miettiä omaa riippuvuuttaan...
Ajattelinkin nyt että koitan käydä vain yhden kerran päivässä
blogissa ja netissä muutenkin. Välipäivänkin vois pitää...
Ja jos tämä ei tuota mitään ongelmia,
niin pian voi taas palata vanhaan tyyliin :DDD
(olin yksin pois sen n 2,5h
iskä harjoitteli samalla la varten ;) )
yhteisessä osuudessa siellä oli luennoitisja
netti jutuista.
Muksut ei juuri netissä meillä ole,
mutta itte piti miettiä omaa riippuvuuttaan...
Ajattelinkin nyt että koitan käydä vain yhden kerran päivässä
blogissa ja netissä muutenkin. Välipäivänkin vois pitää...
Ja jos tämä ei tuota mitään ongelmia,
niin pian voi taas palata vanhaan tyyliin :DDD
(olin yksin pois sen n 2,5h
iskä harjoitteli samalla la varten ;) )
Eilen oli iskän synttäripäivä.
Välillä meinasin että teen kakun sitten viikonloppuna,
mutta ainahan sitä on kiva kakulla päivää juhlistaa.
Välillä meinasin että teen kakun sitten viikonloppuna,
mutta ainahan sitä on kiva kakulla päivää juhlistaa.
Värkit oli vain ostamatta,
mutta onneksi löytyi just 4 munaa.
Tein sitten erilaisen kakun kuin yleensä.
Etsin kinuskin ohjeen ja käytin ohjetta sitten muutenkin,
Kaapissa kun oli sopivastyi yks pussi vanilijakastikejauhetta
ja jääkaapissa omenahilloa.
Kinuskin keitin vain Floran ruokakermasta ja
kyllä meinas epäusko välillä iskeä ja iskikin,
mutta kyllä se siitä sakeni :)
ja kakun päällä koveni.
Oli mun eka kinuskin keitto,
mä kun olen niin hyvä polttamaan keitokset pohjaan
kun pitää välillä muutakin tehdä eikä vain hella vieres seistä.
Ens kerralla sitten oikeesta kermasta.
Iskä toi töistä tullessaan vispicremepurkin,
sillä kyllä kakun pitää kermaa edes olla
ja suklaalevyn toi aamuvieras sopivasti tullessaan :)
mutta onneksi löytyi just 4 munaa.
Tein sitten erilaisen kakun kuin yleensä.
Etsin kinuskin ohjeen ja käytin ohjetta sitten muutenkin,
Kaapissa kun oli sopivastyi yks pussi vanilijakastikejauhetta
ja jääkaapissa omenahilloa.
Kinuskin keitin vain Floran ruokakermasta ja
kyllä meinas epäusko välillä iskeä ja iskikin,
mutta kyllä se siitä sakeni :)
ja kakun päällä koveni.
Oli mun eka kinuskin keitto,
mä kun olen niin hyvä polttamaan keitokset pohjaan
kun pitää välillä muutakin tehdä eikä vain hella vieres seistä.
Ens kerralla sitten oikeesta kermasta.
Iskä toi töistä tullessaan vispicremepurkin,
sillä kyllä kakun pitää kermaa edes olla
ja suklaalevyn toi aamuvieras sopivasti tullessaan :)
Kynttilöillä ei kakkua esikon pyynnöstä huolimatta täytetty,vaan hän sai laittaa pöytään kynttilät palamaan.
Koitan oikein urakalla polttaa kynttilä varastoa pois,
jotta voin ostaa uusia tilalle! ;)
"Huonot synttärit, kun ei oo yhtään kavereita!",
totes Arno pöydässä.
"Iskällä oli kaverisynttärit töissä!", nauroimme.
Mies voitti ruokalakyselystä itselleen kakun
ja sovimme että tilaa ja tarjoaa sen synttäripäivänä töissä.
Eikä hän meitä parempaa seuraa olisi voinut saadakaan!
Kakku oli makea kuin leivos Ean mekossa.
Enni ja Arnokin söivät kakusta ainakin
hopeakuulat ja "paulat" välistä.
Kuten kuvasta huomaatte neidin ruuan tulee olla
vielä tahmaista,että pysyy lusikassa
sillä se kääntyy nurin ennen suukkua :)
Maaka
Enni ja Arnokin söivät kakusta ainakin
hopeakuulat ja "paulat" välistä.
Kuten kuvasta huomaatte neidin ruuan tulee olla
vielä tahmaista,että pysyy lusikassa
sillä se kääntyy nurin ennen suukkua :)
Maaka
Kommentit
Mekkoa vieläkin ihailen...ihana!
Aurinkoista syyspäivää :)
Söpö Ea :) Täälläkin lusikka kääntyilee vähän miten sattuu.. :)
Kirpsakka pakkasaamu meillä täällä, mutta aurinko paistaa kauniisti ja pian sulattaa kuuran pois :)
Ihana kakku ja synttärikemut teillä! Uskonpuute meinaa mulla iskeä joka kerta kinuskia keitellessä, vaan kyllä se tosiaan aina sakenee lopulta.
Kivaa viikonloppua sulle,
Anu
Kaunista viikonloppua :)
Ja kerrassaan ihastuttavan mekon olet neidille ommellut! Sä oot kyllä taitava ompelemaan! Onnelliset lapset, kun äiti itse ompelee tommosia ihanuuksia! <3Mäkin haluisin kovasti alkaa ommella tytölle vaatteita, mutta vielä en ainakaan oo uskaltanut... Jotenkin tuntuu, et vaatteita vaikee tehdä, joku kammo jäänyt kouluajoilta.
-Heini-
Tuosta nettiriippuvuudesta.. ihan samaa mietin aika ajoin että pitäis tätä omaa aikaa koneella alkaa rajottamaan. Ite kun tulee roikuttua koneella tuntitolkulla kerrallaan!! Ja sitten koittaa olla muka fiksu vanhempi ja lapsia opettaa, että koneella ei tartte olla kuin sen puoli tuntia kerrallaan.. tää bloggailu on todella koukuttavaa!!!!!
Upea kakku, tuli ihan vesi kielelle. Olen niin makean perään, että...
Ihana herkkusuuneitonen<3