torstai 20. toukokuuta 2010

Kesäkukkia ja tuliaisia

Taas mä suunnittelin ostavani
vallan vain valkoisia kesäkukkia verannalle,
ne sopivat sitten minkä värisiä tyynyjä ym sinne sitten laitankin.
Jos vaikka olis mennyt viime vuotisilla vaan...


Arvaa muistinko koko ajatusta kun lasten kanssa menin
sitten kukkakaupoolle!
Ei sinne päinkään..
Vallan hullaannuin kaikista kukkasista,
onneksi muistin sen verran järkeä käyttää,
että muistin olevani huono kesäkukkien hoitaja! :D
Mutta pakkohan niitä on hieman edes saada!

Tasaa keskelleMe ollaan mettästä siirretty pihlajia tontille ja
joidenkin juurelle on jäänyt mustikan varpuja,
eikä mulla ole ollut sydäntä repiä niitä pois...
Siinä ne pilkistää hakkeen keskeltä.
Voi miten lupaavasti niissä on nyt kukkia!
Viime vuonna ei meidän takametsästä
mustikoita saatukaan toivottavasti
tänä vuonna voimme niitä poimiskella.



Esikko oli eilen luokkaretkellä ja toi Keetalle tuliaisia:
HMltä helokittypaidan ja shortisit.
Voitte arvata että mieluisat oli! :)

Esikko on niin hintatietoinen että ihan naurattaa,
äiskän oppi mennyt perille :)
Ostetaan vain mieluisaa ja
vain jos edullisesti saa!
Nämäkin ostot olivat a 7,95e,
MUTTA 2 for 1. Hyvä ostos vai mitä?

Oli löytänyt myös itselleen balleriinat,
itseasias kaks paria, tarpeeseen tuli
ja mä vältyin kauppareissulta pienten kans (huh)
ja jonkun cd-levyn... alennuksesta ;)


Alennuks ostoksia tein minäkin:
keväällä etsiin vanhimmalle pojalle takkia,
mutta kun ne kaikki on niin tummia ja synkkiä,
Seppäläs oli yks parhaasta päästä, mutta en mä nyt
sitä täydellä hinnalla mitenkään voinut ostaa!
Nyt olivat sitten alennuksessa ja huomasinpa että
tulevalle koululaisellekin oli tarjolla raikkaan värinen takki :)

"Pakko ostaa kun halvalla saa"
sanonta pitää meillä paikkansa, mutta ei perinteisessä
merkityksessä Sulon tapaan :DDD
Nyt varsinkin kun miehen työpaikalla
pääluottamusmies on ominpäin tehnyt hulluja paikallissopimuksia
ja miesten palkat laskeneet monia satoja euroja
plus kun irtisanomisten ja laman takia ei ole ylitöitäkään ole ollut,
on pitänyt kaikki kauan jo tosi huolella miettiä.
Joten kun se tarvittava löytyy soppeliin hintaan
tulee niin iloinen ja kiitollinen mieli:
Kiitos Taivaan Isä :)

Reilu vuosiko siitä todellakin on, kun tämä lama oikein iski
ja silloin pelkäs kuinka miehen töiden suhteen käy,
kun sinne tuli irtisanomisia ja lomautuksia,
varsinkin nitä pitkiä päivärahojen odotuksia?

Kyllä mä tiesin että Isä on luvannut pitää meistä huolen
ja luotin siihen että kaikki tulee hänen kädestään
ja mitään ei tapahdu ilman hänen sallimustaan
mutta silti!

Voitin niissä mietteissäni tämän kirjan ekoista blogiarpajaisistani:
Luottamus on Luojan lahjaa.
Mies on saanut olla koko ajan töissä,
vyötä on saanut tosiaan silti toisissaan kiristää,
mutta tärkeintä on että tuota Luojan LAHJAA,
luottamusta on saanut vastaanottaa ja se on vahvistunut.

Tälläinen ihme sivupolkumiete tähän näin yllättäen itsellekin,
kuvakin piti ettiä välissä vie :D,
mutta hyvä on menneitäkin muistella ja katsoa
taaksepäin minkälaisten asioiden läpi on tähän päivään tultu.
Mä tarvitsen sitä muistaakseni ja luotamuksen säilyyttääkseni
tämän päivän ja "huomisen" murehille.

Blogeissanne ole muuten vieraillut, mutta tämä kone on välillä niin hidas,
että kommentit jäävät vähille, niin ja pihallekin mieli pikottaa :)
Se tykkää-klikkaus olis niin kätevä täällä
blogistaniassakin :D

Maaka

10 kommenttia:

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Onnekasta.<3 Meillä on mies ollut jo työtön-töissä-työtön-töissä tyyliin puoltoista vuotta. :( Mutta ihan kelvollisesti näillä elatustuilla/päivärahoillakin toimeen ollaan tultu vaikka vaippoja menee ja sähkö/vesi laskut senkun vaan nousee...
Mutta mitäpä sitä muuta tarvitseekaan kuin rakastavan perheen, siinä on lahjaa jokaiselle päivälle. ;)<3
Nautitaan aurinkokeleistä nyt vain! :)

Piupau kirjoitti...

Voi minulle käy juuri noin joka vuosi puutarhalla. Hullaannun täysin ja unohdan kaikki parhaatkin aikomukseni :)
Se on vaan niin ihanaa! Kaikki kukat näyttävät siellä aivan mahtavilta.
Ihania kukkahetkiä sinulle!

LENNU kirjoitti...

Uskoa ja luottamusta minäkin tarvitsen - pitkä sairausloma talvella leikkauksineen ja nyt käsi reistaa edelleen ja sairauslomaa vietän, mutta uskon, että kaikki kääntyy hyväksi ja menee parhain päin.
Kiitos postauksestasi Maaka!

Maaka kirjoitti...

Mulle tämä lama oli sellaine iso peikko. Sillä silloin -90 luvulla se vaikutti suuresti perheeni elämään. Yrittäjävanhempani tekivät konkurssin (tuli luottotappiota ja sitten ulkomainen velka ja markka devalvoitiin)ja kaikki tuttu meni, synnyinkoti ym. Suurempi asia oli se että isäni sairastui kaiken keskellä sydänmestään ja hänen tilansa huononi tosi nopeasti, pallolaajennuksen jälkeen kuukauden päästä jouduttiin tekemään ohitusleikkaus. Mä kuljin koiran kanssa lenkillä ja huudin Taivaaseen, pelkäsin isän menetystä ja sitä että me äidin kanssa jäädään kahdestaan eikä meillä ole mitään... ei isän turvaa...

Pelot vaivas mua vuosi sitten enkä tienyt mikä mua oiken ahdisti kunnes näin unta: Näin että poliisit tuli ovelle ja kertoivat mieheni menehtyneen auto-onnettomuudessa, tunsin järkyttävän surun ja sen kieltämisen; tää ei oo totta, tää ei oo totta! Kun heräsin tajusin heti miksi sen näin, en hetkeäkään kuvitellut sen olevan enneuni, vaan siinä oli mun pelkoni... Se mun alitajuntani peikko laman suhteen, sen tajuaminen vapautti. :)

Entä ne edellisen laman tapahtumat, miten ne vaikuttavat nyt? Mun mielestä siunaukseksi ovat olleet, mulle ainakin :) Vaikuttaneet paljon arvoihini ja kuinka olis.. paikkakunnan vaihdon takia tapasin puolisoni ja miten mietä onkaan siunattu ja vanhempiani myös:
5 lastenlasta :) Ja vanhemmat sisaruksetkin, silloin jo kotoa pois muuttaneet, löysivät nopeasti silloin uudet työt ja suunnan elämäänsä :)

Room 8:28. Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Nonnukka kirjoitti...

Ihanaisia kesäkukkia! Tuo tykkää painike olis muuten kätevä täällä bloggerin puolellaki :) Meille mies jostain hommas sellasen tykkää <3 painikkeen, ihan kiva:)

Tirlittan kirjoitti...

Itse en valitettavasti muista aina olla tyytyväinen siitä että on työtä. Kyllä se sellaista tervanjuontia välillä on ettei tosikaan. Mutta vallan hukassa oltaisiin ilman sitä.

90-luvun lama on muistissa minullakin. Yksityisyrittäjäperheestä minäkin kotoisin, firma ei onneksi lähtenyt alta vaikka isoja ympäriltä kaatui ja se vavisutti pientä yrittäjää. Monta kertaa oltiin veitsen terällä, paitsi firman myös vanhempieni avioliiton suhteen. Molemmat edelleen hengissä :)

Maaka kirjoitti...

Jos lomautuksia olis tullut oli varmaan mun täytynyt koittaa saada joku työ itselleni, kaikki suhteet käyttöön sen hankinnassa :D Onneksi ei tarvinnut!

Kyllä pankki oli tarjonnut järjestelyitä että olis voinnut saada asiat hoitumaan, mutta ei siinä kohtaa pystynyt/voinut isän sairauden takia eikä sitten veljeäkään yllytetty samasta syystä jatkamaan...

Mimmuli kirjoitti...

Tulin vain piipahtaman..=) Mukavaa viikonloppua!

Maria kirjoitti...

Todella se "tykkää" kommentti olisi nopea laittaa, kun lukee näitä ihania blogeja! Tykkään!

vanamo kirjoitti...

Minullekkin käy usein tismalleen samoin kukkaostoksilla;D

Tuosta huolenpidosta. On se vain niin ihmeellistä kuinka kaikki järjestyy. Turhaan tulee välillä murehdittua huomisesta:)

Mukavaa viikkoa!