keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tämän kevään kuulumisia

 Mä oon nyt viime kuukauden aikana ehtinyt tosi harvoin ja 
huonosti tänne blogistaniaan. 
Potenut huonoa omaatuntoa siitä ,
miten huonosti olen ehtinyt pitää teihin ystäviin yhteyttä.
Hätäinen postaus ja pahempaa: jos parissa blogissa olen vieraillut käynnilläni.

Meidän elämässä on näet tapahtunut uusia tuulia,
joiden johdosta ehkä pitäisi olla enemmän aikaa,
mutta ei! :D


 Iskä näet on ollut jo kuukauden päivät vanhempainvapaalla! 
Me = Happy!
Nettiaikaa on ollut vaikea löytää kun isäntä on kotona ;D

Mullahan ei ole työtä jonne äityislomalta palata,
vaan jäin työttömäksi.
Eihän sitä nyt vain kehdannut olla, kun on kerran mahdollisuus
kokeilla jotain uutta
lasten ollessa hyvässä hoidossa, isän huomassa :)

Pehmeällä laskulla aloitin...
kysyin onnistuisiko harrastuksesta saada 
työelämänvalmennuspaikkaa...
Onnistui se :)
Olen kevään ajan töissä meidän seurakunnassa
lapsityössä jne yleismiehenä. Ja puuhaa on riittänyt.

Saa nähdä kokeilenko myöhemmin jotain muutakin! :)


 Hommahan on paljon kotona tehtäviä etukäteisvalmisteluja
kerhoihin, tapahtumiin, jne "etätöitä" joten
vauvan imetys onnistuu edelleen, mutta koska tämä poika huolii
pullon (me happy) voin rauhassa mennä kerhoon, pyhäkouluun.



 Olen vain ihmetellyt 
Isän huolenpitoa ja johdatusta.

Kun mies aikanaan vaihtoi työpaikkaa mietiin:
"tällä alalla lama (josta ei ollut silloin vie tietoakaan)vaikuttaa paljon!"
Mutta koska asian olimme rukouillen Isälle antaneet 
ja tunsimme johdatuksen selvänä, päätös oli helppo.

Onhan sitä koeteltu...
Se lama tuli...
Toista sataa menetti työnsä/lomautettiin.
Iskä sai olla töissä, 
mutta miehiltä otettiin pikkuhiljaa urakka palkasta pois.
Vyötä piti kiristää ja kysyin monesti: "Miksi!?!
Miksi johdatit näin?!"


Mutta kuitenkin voimaa antoi kun mietti muutosta 
vanhaan työpaikkaan:
mies viihtyy eikä ole fyysisesti kuluttavaa, ei vuorotyötä
ja pitkiä työmatkoja.
Aika on rahaa kalliinpaa.


 Olen vain ihmetellyt 
Isän huolenpitoa ja johdatusta.

Nuo epämiellyttävät muutokset työpaikalla,
mahdollistivat tämän tilanteen:
kaksi aikuista pyörittämässä arkea,
poissa ainainen riittämättömyys kun "tilanteet" on päällä.
Aikaa perheelle, monta vuotta jatkuneen rakentamisen sijaan 
(nekin puuhat toki pian jatkuvat/täytyy viedä loppuun)
Iskä valvomassa ekaluokkaisen läksyjen tekoa.

Laitoin toivoni ja luottamukseni Isän
huolenpitoon, mutta silti...
Ne mun raskauden aikaiset pelot ja murheet...
Te ette voi käsittääkään miten
kiitollinen ja ihmeissäni olen siitä kuinka 
ne ovatkin Siunaukseksi perheellemme.

Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa 
ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.
Room. 8:28

Poikuli nukkuu vieläkin noita uniaan,
joten mä jatkan töitäni ;D
Blogin pitäminen on antanut mulle kokemusta tähän työtehtävään:
srk:n sivujen päivittämiseen ja muokaamiseen! :)

Ylistyslaulut soi ja tytöt tanssii. :)
Sä suuri oot, Herra suurten ihmeiden.
Sinun vertaistas ei oo, ei vertaistasi oo
Sä suuri oot, Herra suurten ihmeiden -
Sinun vertaistasi ei oo, ei vertaistasi oo.

Mukavaa ja siunattua viikkoa teille!

Kyllä mä tästä vielä ehdin joskus vierailemaankin,
jos kukaan on huomannut edes kaivatakaan :D

Maaka


12 kommenttia:

Reeta kirjoitti...

Heippa! Eksyin onnekseni blogiisi ja pitäähän sitä heti jälki jättää vierailusta! :) Ihanan avointa elämän pohdintaa kirjottelet. Siunattua kevättä! :)

Pepi kirjoitti...

On huomannut kaivat♥
Kiva kun olit ehtinyt poiketa -tiedäks, olet mielessä aina kun katse osuu joko omaan huoneentauluun tai pojan kotona olevaan☺
Hyvä, kaunis työ jättää kauniin jäljen aina♥

Maaka kirjoitti...

Reeta: Mukavaa kun eksyit blogiini ja kiitos rohkaisun sanoista :)
Täytyy myöntää että mietin että onko liiankin avointa! Kaiken voi joku toinren lukea ja tulkita kuinka vaan ja sitten voi saada rapaa silmille. Mutta ilman avoimuutta en voisi iloani tuoda julki ja se on blogini tarkoitus :)

Pepi: sinä olet myös mielessäni ja numerosikin tulee kännykää selatessa vastaan ja sydämet lämmittävät mieltä... :)

Vintage-Sunflower kirjoitti...

Hei
Kiitos rohkaisevasta bloggauksesta! Valmistuin viikko sitten ammattiin ja tässä rukoillut, kysellyt minne sitten. "Askel kerrallaan" on ollut aiemmin vastaus. Nyt on yksi polku päättynyt, uutta odotellen.. Siunusta perheellenne! Herra on hyvä!

Sirutuuli kirjoitti...

Kauniisti kirjoitettu viisaita sanoja. Pisti ihan miettimään kaikenlaista. Miksi mitäkin tapahtuu jne. Kiitos!

LeenaJohanna kirjoitti...

Oi miten ihanaa lukea kirjoitustasi.
Niin se vaan on että Jumala muuttaa aina voitoksi kurjatkin jutut.
On ihanaa olla Hänen omansa.
Siunausta teidän perheelle<3
Suloinen vauva<3

Virpi kirjoitti...

Kaivattu on täälläkin :) Kiva kuulla että aurinko paistaa teidän arkeen. Mun lempilausahdus on nykyään: asioilla on tapana järjestyä! Aurinkoista ja mukavaa kevättä teille :)

Pepi kirjoitti...

☺☺☺ ♥♥♥

Pakkasakka kirjoitti...

Kaunis postaus, luin sitä mielelläni ja palaan rauhallisin mielin kotiaskareiden pariin. Kaunista viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

siis joko työelämässä? Eikös teidän vauva vasta syntynyt?..Meni mun hilseen yli tää pohdiskelu:D

Maaka kirjoitti...

Ano:Periaattees ymmärsit oikein :D Vauva on pian 4kk ja mieheni on vanhempainvapaalla :) Ja mä oon työharjoittelussa, mutta en "oikeassa" 10-16 työssä vann hengellistä työtä ja kotona tehtävää, viikottaisia parin tunnin kerhoja, pyhäkouluja jne lukuunottamatta :) Erittäin joustava työ aika, voi tehdä vaikka yöllä kun muut nukkuu! :D

Peikkotyttö Hanna kirjoitti...

Niin, asioilla on tapana järjestyä... :) Mukavalle kuulostaa tuollainen vapaa työskentely, varmaan kivaa vaihteluakin arkijuttuihin. :)

Iloista pääsiäisen aikaa teille! ♥