lauantai 24. marraskuuta 2012

Love is Forever


Keräilemäni kyltit,
enemmän ja vähemmän tärkeät viestit,
 löysivät vihdoin paikkansa seinältä.



Katjainkeri maallamelkeinkaupungissa-blogista on antanut aivan ihanien saatesanojen keran tämän tunnustuksen. Siihen liittyen teen nyt 8 paljastust.
Kesällä sain muuten Valkeat haaveet-blogin Heiniltä tunnustuksen johon liittyi kans paljastuksia,
joten hoitukoon sekin nyt samalla :)



1. Mies joutui muuten itse maksamaan tuon alimman kyltin ;)
Mutta ei se vastaan laittanut, sillä kyllä se niin on,
tosi harvoin (?) vain.

2. Tänä syksynä jopa arjen menoista sopiminen on tuottanut vaikeuksia:
Arken pyörittäminen, työpäivän päätteeksi iskällä pihatöissä/tallissa ja lastenmenot,
päivärytmi heittää 2 tuntia
ja yhteisessä ruokapöytähetkessä seitsemällä muullakin on asiaa. :)

3. Pari viikkoa sitten alkanut isäkuukausi tuntuu hyvältä,
on aikaa suunnitella ja haaveillakin,
saati sitten päivän menoista sopiminen.
Yhteiset ruoka ja kahvihetket pikkuväen kanssa päiväsaikaan
kun iskä tulee puuhistaan jotka voi tehdä nyt päivällä ja illaksi jää paremmin aikaa.


3. Tästä huolimatta totesin että pitäis päästä vähän tuulettumaan,
hetkeksi pois äidin velvollisuuksista!

4. Nyt se onnistuu, joten nyt lauantaiaamulla lähdenkin Etelänlomalle....

 ....vauvan ja Enni-Marian kanssa junalla Kotkaan siskon luokse.
Systerillä oli sopivasti neljä vapaapäivää la-ti.

5. Yhteinen aika äidin kanssa on ollut ekaluokkailaiselle harvinaista
joten se ja äidin kainalossa nukkuminen
ekan junamatka lisäksi saavat neidin vallan jännityksiin!

6. Mä olen muuten Isotäti :)
Tällä reissulla tapaankin (tarkoitus ainakin on!) tämän  jo vuoden täyttäneen
siskonpojanpojan, kuvista päätellen suloisen pienen miehen ensikertaa! Voi-ie <3 br="br">


7. Isänpäivän aikoina tuli 5 vuotta meidän Oskarin lasketusta-ajasta.
Hieman ennemmin saimme Taivas on totta-kirjan. Pienen pojan kokemukset
ovat vahvistaneet sitä miten aikoinaan (ja nyt) itse 
lasten kanssa Taivaasta ja Oskarin siellä kohtaamisesta olemme jutelleet.

Vieläkin suru, ikävä on sellaista että siitä voi kyllä puhua,
mutta ...
Myötätuntoa voi antaa, mutta myötätuntoitkua ei,
sillä tuskan muistaminen saa edelleen voimaan pahoin....

8. Kaksi vuotta sitten, viikkoa ennen kuin äidinäiti kuoli,
uskossa Herraan Jeesukseen, siinä sairasvuoteen vieressä seisoessani pyysin:
"Kun pääset Taivaaseen kerro, meidän Oskarille että hän on meille tosi rakas"

Äitini oli esittänyt hyvin saman kaltaisen pyynnön.



God id Love,

Love is Forever,

Heaven is for Real.



Ne oli nyt sellaset paljastukset... ajatukset ja ulosanti ontuu
normaalia enemmän.
Haastetta teille lukijoille löytää se ydin.
Syy vai seuras blogitauolle -sekäettä varmaankin.

Mutta tarvii mennä nukkumaan ja pakkaamattakin on vielä!
Taitaapi tulla kiireinen aamu :)


Maaka

P:S Takaisin tullessa meillä on ruoka-aikaan yli tunnin odotus Riihimäen asemalla,
osaisiko kukaan kertoa onko siellä
tai lähettyvillä jotain tuokapaikkaa pizzeriaa ym?
Entäs jotain kivaa puotia? ;)


2 kommenttia:

katjainkeri kirjoitti...

Olipas isoja tunnustuksia, kyynel silmässä niitä luin.

Mukavaa reissua toivon ja
voimaa ja iloa!

SisustEllen kirjoitti...

Ihana uusi blogilöytö!
Hyvä, kun eksyin tänne:)
Haleja <3