torstai 18. syyskuuta 2014

Sivustavedettävä

 Olen joskus kertonutkin miten meidän perhe ja
 vanhempani on kovia heittämään vanhoja tavaroita pois.
 Jos ei tarvi niin poispois ja kiertoon.
Kahden, kolmen puuseppä suvun jäljiltä 
luulisi meiltäkin löytyä yhtä sun toista talonpoikashuonekalua,
 mutta ei! :D


Onneksi suvusta löytyy niitä jotka säästäneetkin,
muuton yhteydessä siivousurakka oli aikamoinen,
mutta.... :)


"No mihinkä sä sen laitat? Sopiiko se teille johonkin?"
"En mä nyt vie tie, en arvannut että mulla olis mahdollisuus moinen saada,
enkä mä nyt jaksa ja ehdi miettiä. Ei sitänyt samantien tarvi edes entisöidä.
Esikko voi tehdä sen vaikka koulus ja jos ei muuta niin pianhan tuosta alkaa lapsukaisia muuttaa omilleen ja tarvii huonekaluja...."


Kaunis sivustavedettävä jossa oma äiti on nukkunut 
 rakkaan isänäitinsä vieressä.

Eikö siinä ole jo sellasta tunnearvoa ja perhehistoriaan,
että kannattaa muuttaa vähän tapojaan ja ottaa se säilyttääkseen
 vaikka heti ei ole käyttötarkoitusta osoittaakkaan!?!


Mäntytolupesun jälkeen se nyt kannettiin ens hätiin verannalle tuulettumaan,
kaunis noinkin, mutta kaipaa tikkujen ja hieman unkaisen hajun takia
maalia pintaa.... valkoista tai vaalean turkoosia ;)
Jälkimmäinen on muuten isännyksen ehdotus!


Meille tarjolla oli myös vanhan tuvan kokilta löytynyt
 isovanhempien olkkarin tammiviilulipasto.
Tosi huonossa kunnossa, mutta vaikka taas esikon koulutyöksi
ja sitten oman tuvan eteisen lipastoksi?


Mielestyäni ihanan ilmava korkeine jalkoineen.

Joku historia tälläkin, sen sijaan,
että ostaisi kirpparilta vastaavan kympillä.



Siinä ne nyt odottaa tekijäänsä
ja ilahduttavat kauneudellaan :)

Maaka



5 kommenttia:

Piupau kirjoitti...

Tuo sivustavedettävä on niin kaunis!

tinttarus kirjoitti...

Oi, kaunottaria! Meillä isoisävainajani vanha tamminen työpöytä,jonka muistan ,kun olin lettipääpikkutyttö,joka vietti aikaa isovanhempien leluliikkeen takahuoneessa samaisen pöydän äärellä piirrellen....

Anonyymi kirjoitti...

Voi mitä aarteita! Pitäkää hyvä huoli noista ihanuuksista. Itse olisin ikionnellinen jos saisimme tuommoisia ikea-mööpeleiden tilalle..
terv. Marika

Pitsi ja Pipari /Mari kirjoitti...

Voi aaaawwww!!!Sydän lepattaa tuolle vieläkin ja hihkaisin oikein riemusta kun miehesi oli heittänyt ilmaan sen turkoosin värin ehdotuksen, se ois niin ihana ja erilainen!! Ja jos nyt eka tuunaat sen turkoosiks niin sittenhän sen voi kyllästyessään maalata valkeaks ja ootappa vaan kun vähän kuluttelet pintaa niin sieltä täältä pilkottaa turkoosia alta, taas niin mahtavaa, en malta odottaa!!!

Metsäntyttö kirjoitti...

Aivan ihana tuo sänky jo sinällään, mutta suvun historia siitä tekee vielä kiinnostavamman! Eikä ole hullumpi tuo lipastokaan.