keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Yhdessä




20 vuotta sitten tämä 22. päivä oli juhannuslauantai.
Oltiin M:n kanssa konfassa Keuruulla
Ja sitten meinasi tulla hivenen kiire päästä rauhassa olemaan kahdestaan, 
sillä kello läheni puolta yötä ja kihlat piti vaihtaa!

Olimme alkaneet seurustella uudenvuodenpäivänä 
ja pääsiäisenä olimme sopineet miettivämme onko toinen se, 
kehen haluaa sitoutua ja juhannuksena mennään kihloihin jos siltä tuntuu.

Itseasiassa merkittävämpi päivä on mielestäni to 20.6.
Oltiin huomisin lähdössä Keuruulle ja M tuli hakemaan 
ja piti välttämättä lähteä Sjoelle.
Ajettiin torille parkkiin ja ihmettelyihini M viisoi
Kultasepän liikkeeseen päin

En muista mitä sanoi tai mitä itse sanoin,
 mutta kyllä hetken piti nikotella, kauhistutti
Iso päätös, joka kyllä heti sen tehtyä 
tuntui täysin oikealta ja varmalta.

Kyllä mä nyt jo ymmärrän itsekin äitini päivittelyt 
kaksista juhlista parin kuukauden sisään, lakkiaiset ja kihlajaiset.
Joutuipa järjestämään kolmannet juhlatkin, häät, alle vuoden sisään.


Kaks vuotta myöhemmin juhannuslauantai ja 20.pvä sai ison merkityksen.
Meistä kahdesta tuli Perhe esikoistyttären syntyessä.
Sitä ennen mulla ei ollut hajuakaan, 
että vauvat voivat olla niin tajuttoman ihania ja aivan järisyttävän rakkaita!

Tämän neitokaisten kohdalla opettelemme päästämään irti, 
luottamaan että siivet kantaa ja löytää oman tiensä.
Itseasiassa hyvin kirjaimellisestikin:
 eilen inssi, sai ajokortinja tänään suuntasi jo reissuun.



Kyllähän näitten seitsemän ihanan tenavan myötä
 myös se parisuhdetta ja voimavaroja kuluttava pikkulapsiarki 
ja ruuhkavuodet meihinkin on iskeneet.
Kun edes seuraavan päivän menoja ei ehdi,
 pysty keskenään sopia jonkun selostaessa asiaansa. 
Kun ajatukset ei pysy edes kasassa, väsyttää ja pinna on kireellä
 kun yllättäen muutaman minuutin tilaisuus tulisikin.
Kun rakkaus hautautuu arjen ja huolien alle 
ja kun kaikki on helpointa kaataa toisen päälle ja syyksi.
Kun tuntuu ettei mitä sido yhteen muu kuin iso lapsiluku, lapset ja tupa velkoineen.
Kun ei ole tilaisuutta edes keskustella mieltäpainavista asioista. 

aikanaan ei voitu tietää
että voisimme tulla
toisiimme pettymään
samaan suuntaan meitä vie tää
vaikka kengissä hiertääkin
hengissä rakkaus selviää
Juha Tapio

Taivaan isä, lapset, se tupa velkoineen,
 ja ikävä
on sitten kuitenkin pakottaneet, 
kun ei oo muuta mahdollisuutta kuin saada suhde taas toimimaan,
 etsimään toista ja sitä rakkautta.






Chorus
Kuitenkin
Joka hetki,päivin sekä öin
Se olet sinä jota ikävöin
Joka hetki,päivin sekä öin

Joka hetki voitoin taikka häviöin
Se olet sinä jota ikävöin
Joka hetki,päivin sekä öin

Sinä olet yhä paras ystäväni
Vaikka muuten sitä aina sulle osaa näyttää en
Kuin näyttämällä sulle kaikkein pimeimpäni
Sen jota toisilta kaikin voimin peittelen

Juha Tapio


Taivaan isä on ollut hyvä ja 
me ollaan saatu tehdä parannusta toistemme huomioimisessa, 
ajankäytön suhteen jne.
Ja jos yhteisiä elin päiviä viel paljon saamme,
 varmasti joudumme käymään saman läpi vielä monesti, 
mutta toivottavasti joka kerta herkemmin.





  
1. Minä Sinua rakastan, tiedän sen.
Se ei ole vain hetkisen huumaa.
:,:Se on nuotion hehku hiljainen.
Se on roihua polttavan kuumaa.:,: 

2. Se ei sammu kun saapuvat hallayöt,
se ei kuole kun maassa on routa,
vaan se kestää myrskyt ja tuuliset yöt
ja se kestää, on sade tai pouta.

3. Minä Sinua rakastan, katsohan,
kuinka kirkkaasti tuikkivat tähdet.
Joka päivä ne Sinulle lahjoitan,
jos kanssani matkalle lähdet.

4. Ja kun kuljemme painavin askelin,
ja kun aika tuo murhetta tupaan,
pidän Sinua kädestä hellemmin.
Yhä enemmän rakastaa lupaan.

5. Minä Sinua rakastan silloinkin,
jos me ehdimme vanhuuden ikään.
Olet minulle edelleen suloisin,
eikä lämpöä sammuta mikään.

6. Mitä siitä, jos ryppyjä poskiin saat,
taikka kumaraan selkäsi taipuu.
Näen silmäsi kirkkaat ja kuulakkaat.
Yhä mieleni haaveisiin vaipuu.


Tänään 20v kihlapäivänä voin sanua,
notta rakastan Isännystä palio enemmän kuin silloin nuorena, 

Vaikka....
Se onki toisinaan pikkuuuusen ärsyttävä ei heti tee niinku mä sanon! ;D

Maaka

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnea ja siunausta jatkossakin yhteiseloonne!
Muista näyttää kirjoittamasi teksti myös sille "isännälles"

T:Uusi lukijasi,Herkkis.

Piipe Elch kirjoitti...

Niin kaunis ja hellyttävä postaus! Kun Jumala on mukana parisuhteessa,on turvallista kulkea yhteistä matkaa myös niinä vaikeina ja raskaina päivinä. Kolmisäikeinen lanka ei katkea. Siunausta edelleen avioliitollenne ja suurperheelle!

ps. Viikko juhannuksesta juhlimme puolison kanssa jo 28. hääpäivää ja voin sanoa samaa kuin sinä: hän on minulle aina vaan rakkaampi, oikea Jumalan lahja!

suvi kirjoitti...

Lämpimät onnittelut ja siunausta jatkossakin. Meillekin tuo 20.6 on tärkeä päivä,tänä vuonna yhteistä avioliittoa 19 v.

Maaka kirjoitti...

Kiitos ja tervetuloa Herkkis :) itseasias näytin postauksen isännykselle ennen julkaisua, anto luvan, mutta oikein nyt ei osannu romantisoitua kun kello oli paljon ja viideltä piti lähteä työreissulle :) mutta jos mä koitan uudelleen jos siltä jotain edes lohkeais :) :)

Piipe Elch: Perässä tullaan :) Taivaan Iskä on hyvä tuki ja turva ja paras mahdollinen kuuntelija ja avioliittoneuvoja silloin kuin ja aina kun tarvii. Yhteiseen rukoukseen kun ehtisi ja saisi itsestään enemmän aikaa annettua, se olisi mahtava voimavara. Toivottavasti siihenkin aikaa löytyy paremmin lasten kasvaessa...

Suvi: hyvin samaan tahtii mennään. Kiitos ja Siunausta teillekin!