lauantai 18. maaliskuuta 2017

Esikko maailmalle


Jälleen kerran saattoi todeta
että sille on tarkoituksensa
miksi teinit ovat niin ärsyttäviä,
että mielessään puhisee:
"Muuttais jo pois kotoa!"



"Se on niinkuin pehmeä lasku?"
Joku meinas kun kuuli että Esikko lähtee 6 viikoksi työssäoppimisen.
No aika on kyllä lyhyt, 
mutta kun suuntana oli Etelä-Italia ja Nicotera,
Ei se kovin pehmeältä laskusta tuntunut kun lähdön hetki koitti.


Amiksen ja sisustuslinjan kauttakin pääsee näkemään maailmaa.
Luokkakaverin kanssa hakemusta sisään.
Kansainvälisen vaihdon kautta stipendi, jolla sai hankittua
matkat, asunnon ja vielä hieman rahaa elämiseenkin.
"Onhan se mahdollisuus jota emme kykene sulle ikinä tarjoamaan,"
rohkaisimme, yllyttimme?
ja rukoilemme johdatusta oven avautua tai sulkeutua.



Ensimmäiset päivät ja viikko oli hankalaa ja raskasta
"Ei olisi saanut antaa sun yllyttää mua tähän!"
Onneksi on WA minkä kauttaviestiä ja soittaa ja purkaa tuntojaan.
Kuuntelin, rohkaisin ja rukoilin 
ristiriitaisena ja avuttomana itsekin.
Maitojunalla paluuta ei kuitenkaan pitänyt vaihtoehtona.
Se että sai rauhassa ja luvan kanssa purkaa tuntojaan 
auttoi kun kaikki oli outoa ja uutta.


Kolme viikkoa on nyt takana pikkuisessa kaupungissa
vuorenrinteellä meren rannalla.
Elo ja olo on löytänyt pikkuhiljaa rytminsä.


Kivipölyn lakaisua, verkkoaidan sitomista,
mutta myös tasoittamista ja maalaamista....
Mitä nyt remppa ja rakennustyömaalta löytyy.



Mitään englannin kielen taitureita ei kumpikaan tytöistä ole,
Eikä pomokaan, työkavereista puhumattakaan
Mutta onneksi toimisto ja yhdyshenkilö ovat lähellä.


Vastuu, jaettuna, omasta asunnosta, viihtyvyydestä,
pyykin pesusta joka päiväiseen ruuanlaittoon jne
sekä monista eteentulevista asioista ja ongelmista,
 tervettä ja tervetullutta kasvamista
ja varmasti Esikko itsekin voi todeta reissun jälkeen itsestään:


Olet rohkeampi kuin uskot,
Vahvempi kuin luulet
Ja älykkäämpi kuin tiedät.
Risto Reipas


Viikonloppuina ovat päiväseltään tutustuneet lähiseudun junalla matkustaen.
Tropeasta saimme nähtäväksi upeita rantakuvia.


Ja tänään suuntasivat toistamiseen aamutuimaan
Reggio di Calabriaan,
shoppailemaan, 
Nikoterasta ei kuulemma juuri pientä kulmakauppaa kummempaa löydy,
ja muutenkin tutkimus retkelle.


Ens viikon loppuun ovat suunnitelleet ja varanneet Rooman reissun
Sitä ei kaiketi voisi olla tekemättäkään,
jättää mahdollisuutta käyttämättä
helposti ja edullisesti kun nyt on mahdollista.
Venetsia on harmi kyllä liian pitkän matkan päässä.


Etelä-Italian tai ainakin Nicoteran
ankeammat, kauniimmat ja idyllisimmät puolet 
jonkin verran ainakin aukeavat kuuden viikon aikana.
Kaverin työkengätkin pöllittiin rapuilta.



Lämpimämpiä säitä ja uimareissulle
toivon heille loppuviikoiksi.
Onneksi viikonloppuina on ollut hieman paremmat sää retkeillä,
vaikka arkena onkin satanut, ollut harmaata ja koleaa.



Ja kyllä se ikävä alun kannustamisen ja jännittämisen jälkeen on alkanut täällä 
kotonakin kalvamaan. Puoliväli saavutettu, 
loppuun ei enää mahdukaan kuin 10 työpäivää.


Maaka












4 kommenttia:

Eeviregina kirjoitti...

Onpa kivaa, että amislaisillakin on tuollaisia mahdollisuuksia. Minun serkkujani on ollut hoitoalan harjoittelussa Italiassa ja muita tuttuja Namibiassa, Keniassa ja Ugandassa.
Hyvä, että uskalsivat lähteä. Tytöt saavat rohkeutta, kokemuksia ja itsenäisyyttä matkalta. Ja hyvää tekee mammallekin...

Maaka kirjoitti...

Ehdottomasti myös jälkimmäiselle! :D kovasti kuitenkin tottunut pitämään langat käsissä.
Ja enpä pääse kämpälle rööräämään vaan saa olla ihan omaan lajiiinsa ja opetella oman tavan huolehti jutuistaan.

Ja onneksi yhteydenpito on nykyään niin helppoa! Ei tarvi odottaa ja varjo tiettyä päivää ja aikaa puhelinsoitolla.

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

Tuosta saa todella hyviä kokemuksia ja elämyksiä itselleen.
Varmasti on aina muistoissa, ihanan näköistä siellä on.

Mimmi kirjoitti...

Tsemppiä ja nautinnon hetkiä jokaiselle!