sunnuntai 14. toukokuuta 2017

Vain me..

Jotain niin tuttua ja turvallista

sängyssä nukkumista lasten hissukseen (kauhia mekkala)
herätessä ja tehdessä aamupalapöytää iskän kanssa
osan keleissä kainalossa.

sitten se kauan odotettu hetki
huolella ja jännityksellä piilotetut kortit ja lahjat kannetaan sänkyyn.
Nuorimmasta alkaen kukin vuorollaan
antaa hallin ja suukon keran korttinsa.


Aamupala pöydässä odottaa tutusti itsetekemäni täytekakku,
mutta ei se ylimääräisestä tehty pikkukeikaus,
vaan se varsinainen iso kakku.
Se Mammalle lahjaksi viety.

Enää ei ole Mamman kanssa sovittuna aikaa,
jolloin keräännymme sisaruksina syömään
vanhempieni luo.




Aikoinaan äitienpäivän käytiin lasten kanssa kahden isoäidinäidin, 
isänäidin ja äidinäidin luona viemässä itseaskarrelut kortit.
Nyt sukupolvien naisten ketju onkin tässä, 
minussa...
ja tyttärissäni.

Joskus mietiin minkähän arvonimen otan itselleen kun saa lapsenlapsia.
Mummi?
Kun mamma kuuluu niin äidilleni...
Ajattelin äidin porskuttava yli 90v niinkuin oma mammanikin.
Nyt ei ole suvussamme kahta mammaa yhtä aikaa, 
vaan arvoni odottaa minua.

Torstaina eräs puhelin soitto oli kuin isku mailalla selkään,
viimeinen pisara maljaan joka vuosi yli.
Se kaikki mitä on reilun vuoden ajan kätkenyt sisäänsä,
ollut reipas.
Ikävä äidin tukea, turvaa ja...
Ikävä äitiä 2v sitten lukemassa lapsille kirjaa,
3v sitten ennen voinnin heikentymistä.
Aikansa se otti, ja ihan jokin muun laukaisijan tarvitsi, 
että surutyö pääsi alkuun

Äiti tiesi rakkautemme ja arvostuksemme,
mutta silti. Vielä olisi niin ihana,
vielä kerran halata.




Tänään haimme uutta tapaa viettää äitienpäivää
vain me.
Suuntasimme lempipaikkaamme luonnon helmaan;
mukava leikkipaikka, pitkä pöytä piknikiä ja grilliherkkuja varten,
erinomaiset onkivedet ja kauniit polut.
Aurinkokin alkoi paistaa pilvien raosta.
Huoletonta hetkessä eloa ja yhdessäoloa.
Keidashetki,
tarpeen koko perheelle.



Illalla kun ajelimme äitienpäiväkonsertin jälkeen Paapan luo
A5v sanoi sen niin osuvasti,
aluksi leuka välisten ja sitten kirkastuen:
Olisipa Mamma vielä elossa
Voitaisiin yhdessä juhlia äitienpäivää.
Mutta Mamma juhlii nyt Jeesuksen ja Jumalan
ja kaikkien haudattujen kanssa joka uskoo Jeesukseen

Meidän on ikävä, mutta Mamma on sellaisissa riemujuhlissa 
että välillä pystyy itsekin iloitsemaan hänen ilostaan!


Monia monia ihania äitienpäiviä meille itse kullekin
rakkaittamme kanssa!

Maaka




1 kommentti:

http://tuijankortteilua.blogspot.com kirjoitti...

On tosiaan ihanaa tietää ja uskoa että läheisemme joita rakastamme paljon,on matkalla Taivaskotiin. Ikävä ja kaipaus on pitkän aikaa.
Omasta kokemuksestani, tiedän että se helpottaa, mutta muistot onneksi jäävät.