Marraskuussa kävimme Ideaparkissa kahden vanhimman lapsen ja Eakeetan kanssa. Me tytöt kiersimme omaa reittiä ja iskä Artun kans omaa. No sitten ku treffasimme "miehet" olivat salamyhkäisiä:
-Näitkö sen sepän pajan?
-Ei me nähty, kuinka niin?
-Ei mitää... Näet sitte joskus.
-No? Teetätitkö sä jotain?
-Meirän pitää suunnitella...
Ihime kyllä en sen kummemmin udellu, ajattelin et takkajuttu tai jotain. Unohdinkin asian.
Jouluaattona sain sitten kukkapaketin josta paljastuikin tarjotin/leikkuulautateline. Olin aivan oooo. Mulla oli sellainen Pentikin taulupidike leikkulauduilla, mut se on liian kevyt ja kaatuili välillä vaikka olikin seinää vasten. Seppä oli ehdottanut lampettia tai kynttelikköä, mutta Markus ajatteli että se on vain välillä käytös mutta tätä tarvin aina. Artun kanssa olivat piirtäneet ja lähettäneet mitat.
Tiettekö, mä tykkäsin ja tykkään tästä lahjasta todella kovasti: tarpeellinen, todella toimiva ja henkilökohtainen sekä tosi romanttinen. Kaksi M kirjainta, meidän alkukirjaimet, sydämen keran Markus piirsi silloin rakastumisen huumassa jo ja nyt ne ovat tuossa. Enää ei ole leikkuulaudat tiskipöydän nurkas vaan keskellä tasoa: että mä näen rakkauden tunnustuksen aina kun haluan. Tässä meidän jokapäiväisessä arjessa.
<3
Tänään 15.2. on meidän 12-vuotishääpäivä.
Ja oi joi, ku tuo mun timantti on mua hionut ja mä sitä. Välillä enemmän ja välillä vähä enemmän :D ja vähemmän. On se rakkaus ihmeellinen, kenen muun kanssa pystyisi näin asumaan. Kalat ja vieraathan haisevat jo kolmessa päivässä! Niinhän se on että puoliso ei ole hän jonka kanssa pystyy elämään vaan ketä ilman ei pysty elämään.
<3

Kun päästiin lomautusten ja irtisanomisen murehtimisesta, isot herrat ilmoittivat työpaikalla että palkasta otetaan kaikilta tuotantolisä=urakka pois. Jo 200 e toistamiseen eli 400 e vuoden sisällä. Perheenpäälle elatuksen murheita. Jotenkin se vain on niin että vastoinkäymisissä sitä on lähempänä toinen toistaan niin kuin myös Jumalaa. Pikku murheet ja turhautumiset unohtuu ja kestää paremmin.
Markus tuli pari päivää sitten kaupasta, halas ja suukotti ja sano: "Rakastan sua." Mä ihmettelin että mikä tälläisen hellyyden puuskan aiheutti. ;) "Ajattelin vain ettei sillä oo väliä vaikka palkasta taas lähtee, kunhan saan vain olla sun kanssa ja meillä on terveet lapset." Se ei ole noi sydämen kaaret jotka pitävät meidät yhdessä vaan "kirjainten ketju". Ei meidän tämän päivän fiilikset vaan rakkaus sitoutuminen, niin kuin ne juuret alla olevassa laulussa.
12 vuotta:
Pitkä aika kun ajatteleen kuopusta 12vuotiaana ja paljon siihen on mahtunut.
2x omakotitalon rakentaminen, 6x raskaus, 5x terve lasta sylissä ja yksi Taivaan kodissa.
Hyvää Hääpäivää Rakkaani!
Äidin esimerkin mukaan jo lapsena pyysin Taivaan Isää antamaan hyvän miehen ja sen Hän antoi. Minulla on hyvä aviomies ja iloitsen kun saamme perheenä yhdessä palvella Herraa.

Pari päivää sitten vasta pysähdyin kuuntelemaan mitä tässä laulussa oikein sanotaan ja jälleen kerran Juha Tapio laulaa kauniisti parisuhteesta ja sitoutumisesta. Ihana rakkauslaulu!
Juha Tapio: Kaksi vanha puuta
Musiikki alkaa tästä klikkaamalla :)
(Official Video & Lyrics Scrolling) If the link isn't correct, update it here
http://www.onlylyrics.com/hits.php?grid=15&id=1024753
Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun
Kun hetken päässä aamu odottaa
Ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa Oomme taas kuin kaksi lasta
Ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: me kai ollaan niin kuin nuo
refren':
Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ne kestää joka tuulen ja sään
Kaksi vanhaa puuta, vaikket sitä nää
Katsoo kevääseen
Seisoo erillään
Ja jossain alla maan
Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan
Kaksi ylvästä ja nuorta
Varmoina on voimistaan
Taivaankantta kohti kasvaneet
Ehkä vuodet ovat vuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet
Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet
Se ihme on kai vasta
Oomme tänne selvinneet
Ja sä viet mut ikkunan luo
Ja sä sanot: mehän ollaan niin kuin nuo
refren' (2x)
Kommentit
Ruusuiset onnittelut teille hääpäivän johdosta!
Terveisin Minttu
Pyysin ihan ukkokultanikin katsomaan kurkistamaan tuota "rautaista rakkaudentunnustusta" :) I H A N A !
Kirjoitat liikuttavan ihanaa tekstiä!
"Kaksi vanhaa puuta" on kaunis ja koskettava biisi; kaksi elää rinnakkain, toisiinsa kietoutuneina ja kumminkin omana, arvokkaana itsenään.
ovat jo vanha pariskunta viisikymppisiä..ja useita vuosia olleet jo yhdessä. Siis kaksi vanhaa puuta...
hyvää sunnuntaita..
Ei oikein meinannut saada sanoiksi puettua ajatuksiaan, mutta yritin kuitenkin. Mua aina rohkaisee ja saa hempeäksi, kun avioliitosta ja puolisosta puhutaan positiivisesti. (Toisenlaista viestiä tulee tuuteista paljon)
Joten halusin jakaa ajatuksia teillekin.
Liian usein mun tulee marmatettua...
Deborah, kyllä mä tiedän :), aina en vain meinaa muistaa. Mutta usein kyllä asiasta iloitsen ja kiitoksen Isälle annan. Viisautta anon, sillä lapset kasvavat ja elämä muuttuu.
Mutta tarina jatkuu huomenna :) Markus yllätti mut tänään niin että oon ihan vieläkin päällä puuhun lyöty. Ei mitään suurta, ei ainakaan rahassa.
Voin monet noista asioista allekirjoittaa!
Lomautukset ja irtisanomiset uhkana myöskin täällä ja minulle jo toteutunutkin. Olin määräaikainen, joten ne ekana "pellolle". Mies lomautetaan kahdeksi viikoksi, eri aikoina, mutta ne me yritetään ottaa loman ja yhdessäolon kannalta. Itse olen vain tässä tienhaarassa, opikeluja kukaties...? Jälleen...! Olen siitä kiitollinen, etää meillä ei ole taloudellista hätää!! Silti tää aika ja uuden miettiminen kuluttaa ja väsyttää...
Rakastan Juha Tapion laulua Kaksi puuta, kertoo kaiken!!
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle!
Mukavaa viikkoa toivottelee
Kantriina
Kauniisti olit kirjoittanut...
Siunausta teidän koko perheelle!
Kerros nyt jo mitä muuta se keksi?
--------------------------------------
Tuos on aika uusi kuva meidän pojista.
http://pilkrimi.nettigalleria.fi/main.php?g2_view=core.DownloadItem&g2_itemId=448
Mä oon koittanut mainita miten lahja ilahduttaa ja kai se siitä tykkää vaikka esittää vaatimatonta.
Mari: Olipas hyväntuuliset mallit! Hyvä kuva sopevista veljeksistä.