torstai 26. maaliskuuta 2009

Kransseja ja hamonen

Tein eilen tuijanoksista tämmösen kauniin kranssi.
Koristeita en osannut siihen oikein keksiä, sillä...
...Haaveilin tekeväni jouluksi havukranssin, mutta en ehtinyt enkä tuijan oksia olisi siihen malttanut käyttääkään.
Kuinka nyt maltoin???
Arvaa!

Joku 5v pässi kyni yhden tuijista! Oli 30cm tikku latvassa jäjellä. Keskimmäinen tuija oli yhtä pikä kuin vasemmanpuoleinen, jonka latvaa sama hortonomi on myös harventanut.
Meillä on /oli samanlaiset ryhmät kummalkin puolella ovea. Hieman napsittiin toisenkin etummaista tuijaa.
No pikkumies keräsi käskystä oksat pussiin, joten ei mun tarvinnut hakea kuin muutama pajun oksa runkoa varten ja sitoa kranssi. Edellispäivänä olin sopivasti ostanut metallilankaakin .


Löysin samalla myös näin upeaa tummaa pajua, josta kieputin toisen kranssi.
Tätä pajua ei malttanut piilottaa tuijan alle.
Sydämen olen tehnyt ennemmin, nappia ja nauhoja vaille valmis.
Onpa rusetti kuvassa vinossa,kuvitelkaa se suorahan!

Sainpa tehty kevätkranssin ja kaipaamani "jutun" tuohon peilin viereen :D

Anteeksipyyntö oli kovan takana, mutta irtos se sieltä lopulta muutaman tunnin kuluttua. ;)


Ompeluksia














Tämän tunikan sain jo ennemmin valmiiksi,
tehty naapurin äitylin lahjoittamasta kankaasta :)


Ostin kokoelman satiini-ja oraganza nauhoja.
10m/rulla, 4-5rll/10e
Nyt voi käyttää nauhaa rennolla kädellä :)
Näitä hakiessa otin muistin kysyä sitä sidontalankaakin.



Esikoiselle hame. Näistä kankaista tulossa muutakin...
Tuosta vihreästä pikkuruudusta sais iloisia pääsiäisjuttujakin.

Iskä kävi ostamassa tuon "friteeratun" pitsin alahelmaan. :D



18 kommenttia:

Hanna kirjoitti...

Auts! Eletäänkö toivossa, että tuosta käsittelystä tuija tuuheentuu... Ihanan kranssin jokatapauksessa olet tuijanoksista tehnyt, kuten pajustakin! Pakko kysyä mikä tuija tuo on? Itsellä olis tarkoitus istuttaa pihaan muutama tuija, mutten ole vielä varma millainen sortimentti...

Kauniita ompeluksia olet myös tehnyt! Mukavaa viikonloppua :)

Krisse /Vaarala kirjoitti...

Kyllä tuija varmaan nyt tulee tuheasta tuuheammaksi..toivotaan..
kauniit kranssi ja kauniita ompeluksia..

Titti kirjoitti...

Vai sellainen Pikku-apuri... ;-)
Todella kauniit ovat kranssisi. <3
Kuten myös ompelukset!

Minttu kirjoitti...

Hei Maaka,
Kauniita kransseja olet tehnyt ja ompeluksia... :) Minusta vähän näyttää, että viime kesänä istuttamani tuijat eivät tainneet selvitä talven yli, joten kiitos vinkistä, sillä nytpä tiedän mitä niistä voisin tehdä... Mukavaa illan jatkoa toivottelen! :)

mimmuli kirjoitti...

Ihana pieni hortonomin alku=))Onneksi on luova äippä ja osaa hyödyntää ylijäämät=)) Ihania juttuja tänne taas ilmestynyt...ja nuo allaolevat kuvat..ihan normaalia meillä=))

Tämä musa joka sulla soi taustalla...on kyllä pakko hommata tuo cd...jotenkin ihana tuo kertosäe..ladiladidalaa=))

malla kirjoitti...

ihana tuo tunika!!!!kranssiki on ihana mutta voin kuvitella järkytyksen....toivotaan,että tuloo tuuheaakin tuuheanpi!!!:)
nauhatki supersuloisia!!

Maaka kirjoitti...

Kiitos mukavista kommenteista. :)

Joo, ei siinä auttanut itku markkinoilla. Tehty mikä tehty!
Pakko edes hyötykäyttää tuhon jäljet :)
Voihan sitä harkita jos ostais kesällä uuden, mutta kyllä tuonkin pitäis tuosta kasvaa... Aikaahan se ottaa, vuosia, mutta muotokin kyllä palautuu. Jos tuija paleltuukin siitä voi leikata huonot pois. Kaunis näky se ei kyllä oo.
Me edellispäivänä saksittiin pensaita, mut ei se siitä kai ideaa saanut... Se on sellanen meidän pässi :/ (ihana ja rakas)

Timanttituija on lajikkeena.

Tuo Elefanten levy on miehen eka levylahja mulle :)

Marge kirjoitti...

Vai sellaista puutarhurointia pikkukaveri harrasti, toivottavasti tuija sitä vain innostuisi ja tulisi entistäkin tuuheampi! Kaunis kranssi siitä tuli!(pieni lohdunpoikanen sinulle)

Ihana postaus tuolla alempana, Jumalan taidegalleria, hyvin sanottu.

Ja edellinen postaus, vaikka puhuitkin siinä marmatuksesta, oli niin hauskasti ja hellyttävästi kerrottu, juuri tästä arkipäivästä!

Ihanaa loppuviikkoa sinulle!

Anni kirjoitti...

Aivan ihana pajukranssi!! Ja sydänkin on kaunis. Voi tuija parkaa, jospa se siitä vain piristyisi:) Edellinen postaus on ihan huippu:D

Maaka kirjoitti...

Marge ja Anni :D Kiitos :)

Heli kirjoitti...

Onpa innokas hortonomin alku! Onneksi tuijat kestävät leikkaamista oikein hyvin. Kyllä komistuuvat entisestäänkin.

Aivan hurmaavia kevätompaluksia! Ja voi, miten kauniisti nauhat ovat esillä! Vähän niin karkkihylly!

Deborah kirjoitti...

Niinpä niin, lasten kanssa sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista.:) Mutta saitpa sitten ainakin sievän kranssin aikaan. Meillä oli pihalla tuijia kun muutimme tähän asumaan, mutta jostain syystä ne kuolivat meillä ekan talven aikana. Ilmeisesti niitä olisi pitänyt jossain vaiheessa peitellä tai jotain, mutta enhän minä tajunnut. Iloista viikonloppua!

tinttarus kirjoitti...

Auts....taisi tunne olla hiujan samanmoinen kuin itellä kun meidän pikkuneito oli kuukausi sitten hoidellut takun hiuksistaan.....LEIKKAAMALLA sen pois!!!! No, toivotaan, jotta tuija tuosta tuuhenisi ja tukkahan kasvaa aina takaisin:)
Ihania keväthepeniä olet ommellut!!JA kranssi on kuitenskin ihana, vaikka muistuttaakin varmasti pikkuista puutarhuria olemassaolollaan....
Tuolta alempaa kurkistelin ja ihastelin Luojan kätten jäliä. Kyllä kauneutta Jumalan luomaa on ympärillämme niin paljon, kunhan vaan muistaisimme useammin pysähtyä ja rauhoittaa sydämemme niitä näkemään!

Täällä tupruttelee lunta ihan sakeasti!! Kevät antaa vielä odottaa itseään.....

tinttarus kirjoitti...

Auts auts auts miten livahteli kirjoitusvirheitä tuohon komenttiini...
:)

tinttarus kirjoitti...

....uuuh! Ja vielä tuohonkin.

Maaka kirjoitti...

Heli: Nauhat on pajutikkuun pökätty, sopivan pituinen kuin sattui löytymään kranssien jäljiltä ;)Oli muuten kätevä: siitä päin ompelin hameenhelmaan, ei tarvinnut mittoida eikä mitään. Insiroivat ja ilahduttavat mieltä samalla.

Deborah, edellispäivänä totesin et tuijatkin pitäis suojata, olis pitänyt :D Meidän omat on kyllä talon varjos, mut pitäis silti...

Tinttarus: lähtikö paljon :S Nää on jolloin miettii "itkiskö vai nauraisko". Mä oon tilannekomiikan ystävä, joten päädyn jälkimmäiseen. ja se on vain maallista :) Mä en huomannut sun kirjoitus virheitä ennenkuin mainitsit enkä vie sittenkään. Itte niitä viljelen, näpyttelen rennosti. Toisen kohdalla nauroin, ajattelin et se oli tahallinen :)

Riitta-Maria kirjoitti...

Mut ajatteles, että olisi jäänyt tuo kaunis kranssi pian tekemättä jos ei tämä hortonomi olisi vähän avittanut;)

Maaka kirjoitti...

Niinpä, en olisi malttanut. Ja tuijasta saa kauniin kranssin. Värkkiäkin kun oli riittämiin :)