sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Onko Taivaassa lunta?

Enni tuli keskiviikkona itkien syliini,
Arnon kanssa olivat leikkiessään toimitelleet ja
pieneen sydämeen oli tullut SUURI IKÄVÄ:
"Mulla on on Oskaria kauhia ikävä!"
Sylittelimme ja lupasin että käymme viemässä haudalle kynttilän.


Kesäkuussa -07 kun meidän liian pikkuinen
Oskari syntyi Enni oli alle kaks vuotias,
eikä siis tiennyt odotuksesta eikä menetyksestä mitään.
Mutta niin vain sisarusten puheista, varsinkin Arnon,
ja haudalla käymiset jne ovat tehneet
Pikkuveljestä rakkaan.

Enni jäi sitten keskiviikkona mammalla ja paapalle
yöksi ja siellä oli itketty mamman sylissä.
"Mulla on kauhia ikävä Oskaria.
Äiti lupas, että me mennään haudalle ja se rukoilee,
että Oskari tulisi takasi taivaasta!"

Torstai-illalla aiheesta puhuttiin sitten jälleen kotona
iltapalaa syödessä ja iltatoimia tehdessä.
Äiti:"Ei Oskari voi tulla takaisin Taivaasta,
mutta me mennään Oskarin luo Taivaaseen"
Arno:"Niin sitten ku me ollaan kuoltu"
Äiti:"Tai sitten kun Jeesus-tulee meidät hakemaan"

Tarkalleen en enää keskustelun kulkua muista,
mutta tieto ilahdutti kovasti Enniä ja hän halusi tietää
lisää Taivaasta.
Ensimmäisenä kerroin tietenkin,
että mamma ja paappa olivat tulossa Taivaaseen myös. :)
Enni:"Koska me ollaan oltu kilttejä Jeesukselle"


E:Onko Taivaassa lunta?
Ä:En tiedä, toivottavasti. Lämmintä ja pehmoista ;)

E:Onko Taivaassa Perhekerho?
Ä: Siellä on kavereita joiden kanssa leikkiä, touhata ja laulaa...

E: Onko Taivaassa leluja?
Ä: En tiedä...
E: Voiko sinne viedä leluja?
Ä: Ei. Kyllä siellä siis varmasrti on niitä..

E: Voidaanko me tulla sieltä pois?
Ä: Ei voida, me muutetaan sinne asumaan.
Meillä on siellä uusi koti, jonka Jeesus on tehnyt.

E: Onko siellä kerrossänky?
Ä:On siellä

E: Onko Taivaassa ruokaa?
Ä:On siellä, kaikkia hedelmiä, mansikoita...

E: Siellähän on kaikki siis valmiina!!! :D

E:Voiko Jeesukselle soittaa?
Ä: Eei..
Isi: Voi rukoilla
Ä:Miksi sä haluaisit soittaa Jeesulle, olisko sulla jotain asiaa??
E:Että se tulis hakemaan meidät!

E:Taivaassa Oskari ei oo enää kuollut!
Kursiivi
Sitten sitä Arnon kanssa pohdittiin ketä sinne Taivaaseen pääsee:
Kuka on ollut killti Jeesukselle?
Entäs serkkupoika joka kiloilee?
Kerroin että sellaisia asioita voi pyytää Jeesukselta anteeksi
ja Taivaaseen pääsevät kaikki jotka sinne haluavat ja rakastavat Jeesusta.
Lapset iloitsivat serkkutytöstä,
joka oli sanonut haluavansa Taivaaseen.

A&E:Onko Mustaenkeli Taivaassa?
Ä: Ei, se on jossain aivan muualla, jossain mistä se ei pääse pois.
E: Jeesus on tappanut sen!
Ä:Ei ole, mutta jeesus on voittanut sen eikä se voi tehdä mitään
E:Jeesus on laittanut sen vankilaan!



E:Onko Taivaassa synttäreitä?
Ä: Siellä juhlitaan joka päivä Jeesusta.
E:Niin ,kun Jeesus on Voittaja!

Nukkumaan mennessä
E: Mä haluan sitten keltaisen kodin!


Tämä ei todellakaan ollut mikään teologinen keskustelu :D
Lapsenmielistä keskustelua lapsenuskolla,
joka äiskänkin sydämessä on.

Pikkuveikan ikävää ja surua taisi helpottaa
Taivasikävä ja iloinen odotus!

14 kommenttia:

Tarja V. kirjoitti...

Oi ihana keskustelu!Ihan kyynel silmin luin tuota teidän keskustelua.
Ihanasti ja aidosti tuli tuo lapsenusko esille =)Ja lapsethan aistii sen Jeesuksen läsnäolon ja rakkauden toisin kuin me aikuiset.

heini kirjoitti...

Ihana keskustelu, ja hienosti oot lapsille asioita kertonut rehellisesti, mutta lasten ehdoilla, heidän ymmärryksensä tasolla. :) Lapsenusko on ihana asia, jonka toivon säilyvän kaikkien sydämessä! <3

-Heini-

-T kirjoitti...

Voi miten suloinen postaus!!! Ihania kuvia ja ajatuksia jaoit meille muillekin :) Tuollaiset keskustelut varmasti auttaa aina sisaruksia ja itseäkin helpottamaan hiukan ikävää ja sen jakaminen perheenjäsenten kesken on varmasti jollain tasolla lohdullista...

Turvallisia ja lohdullisia päiviä teille Taivaan Isän huolenpidossa!

Sari. kirjoitti...

Voih, minultakin tuli ihan kyyneleet ♥

Halauksia ♥

Taina kirjoitti...

Ihana keskustelu iteskkin itkin, kun luin se oli niin koskettava. Ihania lapsia sinulla luoja on antanut meille lapsen lahajksi ja minulle luoja on anatanut yhden tytön josta olen niin ylpeä äiti. Luoja ei suonut enempää, mutta tämä yksi lapsi on sitäkin rakkaampi minulle nyt 21 v. Halauksi ja enkelin suojelusta teidän perhelle. Toivoo: Nukkekoti Jie

Heli kirjoitti...

Koskettava ja hauskakin keskustelu! Isoja nuo pienet miettii.
Meidän kuopus, 5vee, kertoi yhtenä päivänä haistaneensa Jumalan päiväkodin pihalla :D

Anu kirjoitti...

Voi kuinka aitoa ja koskettavaa. Hyvän keskustelun kävitte. Siunauksen toivotus alkavaan viikkoon ja iloa myös!
Anu

Tarleena kirjoitti...

Ihana keskustellu teillä! Ja kiitos kun jaoit sen täällä.

Meillä keskusteltiin viime viikolla samoista aiheista, kun kerroin omille lapsilleni 6- vuotiaana menettämästäni omasta 1- vuotiaasta pikkusisarestani, ja omasta ikävästäni. Omat lapseni myös itkien ikävöivät kanssani tätä tätiään, jota eivät ole koskaan nähneet, ja puhuimme siitä, kuinka he saavat myös taivaassa tutustua siskooni.

Lapsen ikävä on iso ja kestää vuosia, tiedän kokemuksesta!

vanamo kirjoitti...

Ihanasti olit lapselle vastaillut kysymyksiin:)

Maaka kirjoitti...

Nyt vasta pääsin katsomaan (Vieraita ja mokkula hukas), mitä mietteitä postaus oli herättänyt Kiitos ajatuksistanne :)

Mä oon ollut jotenkin ihmeissäni miten Enni itse tajus asioita; esim. "Siellähän on kaikki valmiina!" ja siitä hänen ilostaan. Tässä kirjoittaessa tajuan että varmaan Pyhä Henki avasi niitä pienelle tytölleni, sen minkä minun vastaukseni olivat vajavaisia.

Voi kun tämä ikävä saisi säilyä lasten sydämissä ainiaan!

virva kirjoitti...

Aivan söpösiä juttuja!

PRINSESSATRIO kirjoitti...

Ihana postaus! Nuo lapset on niin mainioita...

Lennu kirjoitti...

Syvällisiä ja hauskoja ajatuksia lapsilta, että ne osaakin tehdä kysymyksiä...

Maaka kirjoitti...

:)