Enni tuli keskiviikkona itkien syliini,
Arnon kanssa olivat leikkiessään toimitelleet ja
pieneen sydämeen oli tullut SUURI IKÄVÄ:
"Mulla on on Oskaria kauhia ikävä!"
Sylittelimme ja lupasin että käymme viemässä haudalle kynttilän.
Arnon kanssa olivat leikkiessään toimitelleet ja
pieneen sydämeen oli tullut SUURI IKÄVÄ:
"Mulla on on Oskaria kauhia ikävä!"
Sylittelimme ja lupasin että käymme viemässä haudalle kynttilän.
Kesäkuussa -07 kun meidän liian pikkuinen
Oskari syntyi Enni oli alle kaks vuotias,
eikä siis tiennyt odotuksesta eikä menetyksestä mitään.
Mutta niin vain sisarusten puheista, varsinkin Arnon,
ja haudalla käymiset jne ovat tehneet
Pikkuveljestä rakkaan.
Enni jäi sitten keskiviikkona mammalla ja paapalle
yöksi ja siellä oli itketty mamman sylissä.
"Mulla on kauhia ikävä Oskaria.
Äiti lupas, että me mennään haudalle ja se rukoilee,
että Oskari tulisi takasi taivaasta!"
Torstai-illalla aiheesta puhuttiin sitten jälleen kotonailtapalaa syödessä ja iltatoimia tehdessä.
Äiti:"Ei Oskari voi tulla takaisin Taivaasta,
mutta me mennään Oskarin luo Taivaaseen"
Arno:"Niin sitten ku me ollaan kuoltu"
Äiti:"Tai sitten kun Jeesus-tulee meidät hakemaan"
Tarkalleen en enää keskustelun kulkua muista,
mutta tieto ilahdutti kovasti Enniä ja hän halusi tietää
lisää Taivaasta.
Ensimmäisenä kerroin tietenkin,
että mamma ja paappa olivat tulossa Taivaaseen myös. :)
Enni:"Koska me ollaan oltu kilttejä Jeesukselle"
E:Onko Taivaassa lunta?
Ä:En tiedä, toivottavasti. Lämmintä ja pehmoista ;)
E:Onko Taivaassa Perhekerho?
Ä: Siellä on kavereita joiden kanssa leikkiä, touhata ja laulaa...
E: Onko Taivaassa leluja?
Ä: En tiedä...
E: Voiko sinne viedä leluja?
Ä: Ei. Kyllä siellä siis varmasrti on niitä..
E: Voidaanko me tulla sieltä pois?
Ä: Ei voida, me muutetaan sinne asumaan.
Meillä on siellä uusi koti, jonka Jeesus on tehnyt.
E: Onko siellä kerrossänky?
Ä:On siellä
E: Onko Taivaassa ruokaa?
Ä:On siellä, kaikkia hedelmiä, mansikoita...
E: Siellähän on kaikki siis valmiina!!! :D
E:Voiko Jeesukselle soittaa?
Ä: Eei..
Isi: Voi rukoilla
Ä:Miksi sä haluaisit soittaa Jeesulle, olisko sulla jotain asiaa??
E:Että se tulis hakemaan meidät!
E:Taivaassa Oskari ei oo enää kuollut!
Sitten sitä Arnon kanssa pohdittiin ketä sinne Taivaaseen pääsee:
Kuka on ollut killti Jeesukselle?
Entäs serkkupoika joka kiloilee?
Kerroin että sellaisia asioita voi pyytää Jeesukselta anteeksi
ja Taivaaseen pääsevät kaikki jotka sinne haluavat ja rakastavat Jeesusta.
Lapset iloitsivat serkkutytöstä,
joka oli sanonut haluavansa Taivaaseen.
A&E:Onko Mustaenkeli Taivaassa?
Ä: Ei, se on jossain aivan muualla, jossain mistä se ei pääse pois.
E: Jeesus on tappanut sen!
Ä:Ei ole, mutta jeesus on voittanut sen eikä se voi tehdä mitään
E:Jeesus on laittanut sen vankilaan!
Kuka on ollut killti Jeesukselle?
Entäs serkkupoika joka kiloilee?
Kerroin että sellaisia asioita voi pyytää Jeesukselta anteeksi
ja Taivaaseen pääsevät kaikki jotka sinne haluavat ja rakastavat Jeesusta.
Lapset iloitsivat serkkutytöstä,
joka oli sanonut haluavansa Taivaaseen.
A&E:Onko Mustaenkeli Taivaassa?
Ä: Ei, se on jossain aivan muualla, jossain mistä se ei pääse pois.
E: Jeesus on tappanut sen!
Ä:Ei ole, mutta jeesus on voittanut sen eikä se voi tehdä mitään
E:Jeesus on laittanut sen vankilaan!
E:Onko Taivaassa synttäreitä?
Ä: Siellä juhlitaan joka päivä Jeesusta.
E:Niin ,kun Jeesus on Voittaja!
Nukkumaan mennessäE: Mä haluan sitten keltaisen kodin!
Tämä ei todellakaan ollut mikään teologinen keskustelu :D
Lapsenmielistä keskustelua lapsenuskolla,
joka äiskänkin sydämessä on.
Pikkuveikan ikävää ja surua taisi helpottaa
Taivasikävä ja iloinen odotus!
Kommentit
Ihanasti ja aidosti tuli tuo lapsenusko esille =)Ja lapsethan aistii sen Jeesuksen läsnäolon ja rakkauden toisin kuin me aikuiset.
-Heini-
Turvallisia ja lohdullisia päiviä teille Taivaan Isän huolenpidossa!
Halauksia ♥
Meidän kuopus, 5vee, kertoi yhtenä päivänä haistaneensa Jumalan päiväkodin pihalla :D
Anu
Meillä keskusteltiin viime viikolla samoista aiheista, kun kerroin omille lapsilleni 6- vuotiaana menettämästäni omasta 1- vuotiaasta pikkusisarestani, ja omasta ikävästäni. Omat lapseni myös itkien ikävöivät kanssani tätä tätiään, jota eivät ole koskaan nähneet, ja puhuimme siitä, kuinka he saavat myös taivaassa tutustua siskooni.
Lapsen ikävä on iso ja kestää vuosia, tiedän kokemuksesta!
Mä oon ollut jotenkin ihmeissäni miten Enni itse tajus asioita; esim. "Siellähän on kaikki valmiina!" ja siitä hänen ilostaan. Tässä kirjoittaessa tajuan että varmaan Pyhä Henki avasi niitä pienelle tytölleni, sen minkä minun vastaukseni olivat vajavaisia.
Voi kun tämä ikävä saisi säilyä lasten sydämissä ainiaan!