Siirry pääsisältöön

Keidashetki

Ajattelin Ean synnyttyä yrittää pitää sapattivuoden
vapaaehtoisesta lapsityöstä.
Se sabatti on vain venynyt,
yli puoleentoista vuoteen en ole tehnyt mitään!
(paitsi mukana kahden Kids' action suunnittelussa)

Syksyllä oli tarkoitus taas aloittaa, mutta
ei, ei se ole lähtenyt käyntiin,
tai siis mä en oon käynnistynyt.

Lauantaina olimme, mieheni kanssa ihan kahdestaan!
(ja kolme muuta srk:laista)
aluellisessa lapsityökoulutuksessa.
Innostavaa, rohkaisevaa, koskettavaa,
ravistavaa, ravitsevaa...

kuin keidashetki.


Jotta voi kokea keidashetken,
on täytynyt olla erämaassa
ja just siinähän mä oon laahustanut, ja kauan.
Ja kun on päässyt keitaalle virvoittumaan,
ei haluaisi sieltä pois lähteä!
Ei ainakaan ilman täyttä vesileiliä, raikkaita hedelmiä.

En mäkään täältä,
lopun rukoushetkessä "huusi" Jumalalle:
Mä en haluu lähteä täältä
ennenkuin tunnen, koen Sinun läsnäolosi,
ennen kuin kohtaat minut voimallisesti!
Mä en halua enää pelkkää päivittäistä manna-annosta!

Ja Herra vastas, kohtas, kosketti!
Padot murtuivat.

Ei mitään ihmemuutoksia arkeen,
mutta mä saatoin lähteä keitaaltani,
luottaen että vaikka maasto on vielä karua se
vihertyy vihertymistään...

Joskus Jumala johdattaa meidät erämäähan,
joskus meidän oma tie vie sinne,
joskus emme vain osaa lähteä siltä pois...

"...olet itse ikäänkuin sitonut kätesi..."
Veljen rukouksessa lausumat sanat
taitavat olla totta.
Siteitä koitan irrotella, käsiä verrytellä
että taas innolla pystyisin Jumalan johdattamaan
työhön tarttumaan.

Illalla on hyvä aloittaa,
vuorossa on meidän viidennen Kids' Actionin
eka suunnittelupalaveri. :)



Pitkä pöytä oli täynnä ideoita askarteluun.
Niihin en ehtinyt kummemmin tutustumaan,
mutta nappasinpa kuvia inspiraatioksi.

Ideoita kotoisiinki askarteluihin.
Eipä ole tullut askarteltua pitkään aikaan lasten kanssa...
koettelee kärsivällisyyttä pikkuneidin tehokkaasti seatessa :D

Inspiroitukaahan tekin! :)


Toissa viikkoisessa Viikolehdessä oli takasivulla
lapsityön aluevastuullisten haastattelut;
Asianomaista heidän ajatuksensa ainakin kiinnostivat :)

ja olihan siinä erään blogiystävänkin mietteitä :)
Terveisiä täältä meiltä!

Ja kiitos Mamma lasten hoidosta,
oli outoa ja mahtavaa olla vastuuttomasti matkassa! :)

Maaka

P.S Tää ei oo todellista: Mulla on taas kurkkukipeenä ja flunssainen olo!
Ei olisi pitänyt lopettaa imetystä, sillä se todella lisää vastustus kykyä ;DDD

Kommentit

Mimmi sanoi…
Tarttis saada kyseinen Viikkolehti käsiin... No kohtapuolin pitäis olla luettavana.

Aurinkoista ja ihanaa talvea sinne :)
Maaka sanoi…
Pitää kattoa onko meillä vie tallessa, voin lähettääkin :)
Maaka sanoi…
Tais olla muuten niin vaikeaselkoinen postaus, ettei monikaan ymmärrä siitä oikein mitään :D Mutta elämäämme tämäkin :)
tinttarus sanoi…
Maaka, kiitos, että jaoit tämän meille. Kiitos. Jumala johdattaa meitä välillä niin, että pitää sinne erämaan kuumimpiin ja kuivimpiin kolkkiin matkata, ennenkuin osaa ottaa vastaan sen raikkaan uudistavan virvoituksen keitaan äärellä. Ja sen Hän meille antaa, kun on sen aika!! Huudammepa sitten ääneen tai huutaapa sydämemme äänetönnä. Hän kuulee, koskettaa ja virvoittaa!!
Anonyymi sanoi…
Hei!

Tekstisi herätti monta ajatusta, joista mieluummin keskustelisin kuin kirjoitan. Mutta muutama aatos kuitenkin:

Ensimmäinen vähemmän vakavastiotettava :-) Puolustan tunteenomaisesti mannaa!! Suhteeni mannaan on ollut erittäin läheinen siitä saakka, kun isäni muinoin runoili muistokirjaani 60-luvulla: "Israelin lapsilla manna, isällä oma Johanna" En siis pysty millään laittamaan manna-sanan eteen pelkkä-sanaa...

Ihan tosissani sitten mietin tuota "joskus emme vain osaa lähteä sieltä pois"-kohtaa. Oivalsin nimittäin kirjoituksesi luettuani, että viimeisen kuukauden kuluessa minua on kaksi kertaa pyydetty mukaan sellaisiin tilaisuuksiin tai vapaaehtoistöihin, jotka olisivat ehkä johtaneet jonkinlaisiin "keidaskokemuksiin" tai ainakin läheisempään seurakuntayhteyteen. Kummastakin kieltäydyin. Kieltäytymissyyt kuulostivat hyvin aiheellisilta, jopa epäitsekkäiltä - mutta olivatko ne ihan tosissaan sitä? Olisin voinut järjestää asian toisinkin. Ehkä voisin vieläkin. Haluanko? Pitäiskö minun haluta?

Se että kirjoituksiin ei tule vastauksia, ei välttämättä tarkoita, etteivät teksti herättäisi ajatuksia. Joskus teksti voi herättää niin paljon ajatuksia, ettei voi vastata :-)

Terv. taas Johanna
Arja sanoi…
Hauska toi alin kuva :-))Toivottavasti et sairastu!
Maaka sanoi…
Johanna: Aina ei tosiaan osaa sanoa mitään toisen kirjoitukseen, eikä tarvitsekaan. Parempi hiljaisuus kuin latteus :)

Arja: Iski se päälle, mutta voiton puolella ollaan taas! :) Yhden miehen kanssa täytyy mennä tänään lääkäriin, korvia särkee. Toivottavasti meidän sairasputki loppuu pian!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diy saippua ja nestesaippuaa

Olin syksyllä kansalaisopiston saippua kurssilla, ja tein urakalla useammanlaista saippuaa näiden kahden laadun lisäksi. Muutaman viikon päästä siitä tormäsin litran oliiviöljypulloihin 0,50e kpl, joten sitten pidin vielä saippuapajan kotonakin 😄 Meillä on suihkussa käytössä palasaippua. Ne on virkkaamissani pussukoissa, joissa niitä on kätevä käyttää ja sitten ripustaa hygienisesti kuivumaan. Näin korona aikana nestesaippua kului kovasti käsiä pestäessä ja ne myös kuivattivat käsiä. Joten päätin kokeilla onnistuisiko nestesaippua itsetehdystä palasaippuasta. Raastoin perusohjeella tehtyä palasaippuaa ja yhden hunajasaippouan lisäksi. Saippuaa oli muuten nautinto raastaa,  just täydellinen koostumus. Tutkin ohjeita netistä ja valitsin yksinkertaisimman. Koska vesi on nestesaippuassa se pilaantuva osa, keitin sitä vähintään viis minuuttia ja annoin jähtyä. Ohjeeksi tästä ei nyt sitten kuitenkaan ole, sorry! Oon tehnyt nyt kaks kertaa. Ekalla kertaa jotain litra vettä ja desi saippu...

Joulu saapuu jokaiselle

Perhekerhosta jäi päähän soimaan tämä laulu : Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä huisketta, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan. Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinäkö joulu on? Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan. *** Jukka Salminen Lasten esittämänä youtubesta Posti toi minulle eilen tälläisen jouluisen pussukan: Minulla oli onnea Viivun arpajaisissa :) Sisältä löytyi lisää ihania yllätyksiä! Meillekin tuli nyt eka maileg, suloinen tonttutyttö. Oi-joi! Viikko sitten pitelin pikkunisseä kädessä, mutta laskin takaisin. Nyt se pitää varmaan hakea, sillä Ennnikin sanoi: Äiti, onko sulla tälle kaveri? ;D Ja nyt on sitten mun arpajaisten vuoro :) Miettimyksessä päädyin seuraaviin arpajaissääntöihin: (mahtipontista ;D) Koska en edelleenk...

Mä kanssa paimenten

Mä kanssa paimenten  käyn seimen äärehen,  käyn lasta katsomaan,  mä olkivuoteessaan,  mun tähteni syntyi Hän tänne. Mä kanssa enkelten  nyt laulan kiitoksen,  kun Herra armossaan  tuo rauhan maailmaan,  myös mulle Hän rauhansa antoi.  Meillä ei juuri tuvassa joulutunnelma lisäänny, mutta mielessä ja puuhissa kylläkin joulumyyjäisvalmistelujen myötä. Tähän seimiaiheeseen jäin kiinni viime vuonna  ja olen siihen edelleen aivan rakastunut. Tontut olisivat myyvempiä, mutta näitä haluan tehdä. Noitten kolmiovinen alkuperäinen idea oli sellainen kuusijuttu, mutta tämmönen idea niistä jalostui. Meillä Suomessa, kristitty maa vaikka olemmekin, ei seimi asetelmia juuri ole tarjolla, sillä ilmeisesti ei juuri kysyntääkään ole? Pinterestissä mulla on taulu, jonka nimi on nativity, koska en keksinyt sille suomenkielellä parempaa nimeä. Mutta ei selvästi kääntäjäkään?! Sanan...