perjantai 6. tammikuuta 2012

Kellot


Saimme vanhemmiltani joululahjaksi isäni tekemän kellon.
Varsinaisesti tämä on tarkoitettu mahapiirongin päälle,
mutta ehtii se siellä vielä vuosia olla, sillä
hyvin se sopii ja ennen kaikkea on turvassa pieniltä käsiltä
nyt senkin päällä.




 Äiti kysyi olisinko halunnut sen kuitenkin valkoisena,
mutta jostain syystä haluan nämä isän tekemät lakattuina,
puun ja työn kaunis jälki näkyy paremmin
(ja lakkapinta kestää kolhunkin paremmin).


Isäni on itse oppinut veistäjä,
toki ikänsä tehnyt töitä puun kanssa.
Vajaa kymmenen vuotta sitten kun veistäjä,
jolta hankki koristeet könninkelloihin lopetti,
hän haki taltat ja heti ensimmäiset veistokset olivat priimat ja kelloon laitettavat.

Mun mielestä sen olis pitänyt olla hieman vaikeampaan!?! 
Ja en kyllä itte oo sitä yrittämässäkään. :D
Peilin kävi tekemässä kurssilla toisen opissa ja nyt
opettaa kansalaisopitossa veistämistä.


Joulun alla löytyi keittiöönkin kaipaamani kellotaulu,
niitä oli varmaan toistakymmentä erilaista Sopurahassa 7,95e

Ja mä valkkasin sieltä "tylsimmän" :)



 Maaka


3 kommenttia:

Sanna-Mari kirjoitti...

Ompa komia kello!

Sopuraha...hmm..vissiin joku kauppa, hauska nimi :D

Hyvää loppiaista :)

Pepi kirjoitti...

Mahottoman kaunis kello, just sellainen, jonka srvo moninkertaistuu kun tekijä on rakas :)

Anonyymi kirjoitti...

"Mun mielestä sen olis pitänyt olla hieman vaikeampaan!?!" - tähän on pakko kertoa oma esimerkki samasta asiasta: Mieheni kerran joutessaan totesi, että hänpä ompelee housut. Minä siihen, että housut eivät ole ihan kaikkein helpoin vaatekappale ensimmäiseksi ompeluksi. Mutta mies vähän mittaili käytössä olevia housujaan ja siitäpä sitten ompeli ilman kaavoja itselleen ihan oivat farkut. Ja kun kerran oli niin helppoa, niin sitten teki vielä maastokankaasta paidan/pusakan ja lakin ja nahasta haalarin. Ilman kaavoja. Ja ihan sellaisia tuli, että "kaupastakin olis voinut ostaa"

Toiset osaa. Erityisesti pohjalaiset miehet :)