maanantai 30. syyskuuta 2013

Puheentuoton erityisvaikeus...


Pienen tytön turhautumista, itkua, kiukkua.
Paljon sanoja ja silti:
"Äiti ei nyt ymmärrä. 
Haluatko sä tätä vai tätä?"
Kertoo asioansa uudelleen, ei anna selkeää 
kyllä ei vastausta, vaan haluaa
kertoa haluamansa.
Ja äiti ei ymmärrä, ei vaikka kuinka yrittää.

Soitetaan ja tilataan ylimääräinen käynti neuvolaan,
lähete talon puheterapeutille... vai ensin sinne tiimiin?!

Puheterapiaan jossa ensimmäinenä mietitään kommunikaatio keinoija,
tehdään Papunet-kansio, maksusitoumuspyyntö
tukiviittomaopetuksen puolesta.
Käydään tutkittumassa kuulo (erinomainen)
Äityisloma lopettaa puheterapian (ei yhtäkään hakijaa sijaisuuteen)
ennen kuin se oikein ehtii alkaakaan,
mutta pyörät ovat lähteneet pyörimään

Vuos ja kuukausi sitten, viittoma-ope tulee ekan kerran
voittaa heti ensi sanoillaan Keetan puolelleen ja
iloisella ja reippaalla olemuksellaan myös meidät kaikki.
Mukavia koko perheen yhdessä olo hetkiä samalla.
20h eli 10 kertaa.
Enemmän tarkoitettu aikuisille kuin puhuvalle tytölle,
että aikuiset hidastaisivat puhettaan ja antaisivat paremman puhemallin.

Pari viikkoa myöhemmoin Keetta aloittaa kuntontoutavana toimena
päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.


Papunet-kansio ei löydä oikein arjesta paikkaansa,
vaatiisi aikaa syventymiseenkin ja hieman kömpelö.
Viittomat luentevampia, parantamisen varaa käytössä vain.

Maksusitoumus yksityiselle foniatrille:
Puheetuoton erityisvaikeus, jossa on ns.
ohjelmointityyppisen dyspraksian piirteitä,
mutta aika paljon myös kapea-alaisemman fonologisen
ohjelmoinnin häriön piirteitä.

Suositus:
maksusitoumus tiiviiseen puheterapiaan, 
lisää tukiviittomaopetusta,
lasten neuropsykologin tutkimukset.


-Pää. - Sano Pojan Pää. - Tojan Pää.
-Ei mikään Tojan pää vaan Pojan pää.
-Toika, Tojan Pää!

Kaikki kirjaimet löytyvät, konsonantit vain vaihtavat paikkojaan.

Taivaan Isän ihmeeksi sitä voi sanoa että
Keetta pääsi yksityiselle puheterapeutille kesäksi.
(Vuodenkin jono yksityisille)
Kahta kertaa viikossa, 
hieman lomareissuja välissä puolin ja toisin.
Ennen lähtöään muille maille järjesti 
lähetteen keskussairaalan foniatrille
(sieltä saatais Kela maksama puheterapia)
 ja jatkon syksyllä älomalta palaavalle kolleegalleen.

Paljon puhe on selkeytynyt ihan jo kasvun myötä ja
nuo ensimmäisten rivien tuskat ettei ymmärretä on harvinaisia,
kotiväen suhteen.
Tyttökin osaa jo selittää asiansa toisellakin tavalla
ja yleensä pääsemme päättelyn avulla yhteisymmärrykseen.
Toisinaan kuitenkin äitikin sanoo lauseen päätteeksi saman kuin vieraatkin:
"Joo!" vaikka ei ymmärtynyt mitään.


Uusi puheterapeutti on muutaman viikon ajan käynyt 
päiväkodissa ja toisen käynnin kotona,
muutama kerta vielä jäljellä.
Tukiviittomatkin ovat loppusuoralla, niistä on käyty myös päiväkodilla.
Keskiviikkona yhteispalaveri psykologin yhteenvedon puitteissa.


Äidin suurin huoli:
tytön sosialliset suhteet, leikkii paljon yksin
 tarkkailija ja arka tutustumaan.
toiset eivät ymmärrä puhetta....
Ettei se vain jää päälle sitten kun puhe ei enää ole ongelma, koulussa:
"No se on aina leikkinyt yksikseen, 
ei me sen kans olla koskaa leikitty."



Maaka


13 kommenttia:

Katja kirjoitti...

Voimia <3 Meillä keskimmäisellä, nyt 10-vuotiaalla pojalla on kielenkehityksen erityisvaikeus. On erityisluokalla, mikä on mielestäni pojan onni. 8 oppilasta, ope ja avustaja. Olisi väärin lasta kohtaan laittaa pärjäämään 20 oppilaan ryhmään jossa vain ope. Poika kehittyy kokoajan ja oppii uutta, kavereitakin on, sieltä omalta luokalta. Välitunneilla isommassa porukassa koska erityisluokat ovat ihan tavallisessa koulussa mikä on hyvä juttu. Meillä ei ole enää kuvakommunikaatio käytössä, mutta pienempänä oli, tykkäsin itse enemmän irtokuvista kuin kansiosta. Kuvat saatiin sairaalasta.

suvi kirjoitti...

voimahalit sinne <3 meillä 3 erityis-lasta,joista kolmas odottelee kutsua lasten neurologian osastolle tarkempiin tutkimuksiin. 9v on Tato(toiminta-alueittain tapahtuva opetus)-luokassa,jossa oppilaita 5 (1-5 luokkalaisia).12v adhd normaali luokassa.

Anonyymi kirjoitti...

<3 Voimia ja jaksamista koko perheelle! Olen työskennellyt erityistä tukea tarvitsevien lasten kanssa ja puheen tuottamisen vaikeudet ovat tuttuja. Antamalla aikaa puhua, käyttämällä kuvia ja viittomia yms, ottamalla lapsi mukaan kaikkeen perheen toimintaan on pitkällä tähtäimellä kuntouttavaa ja tuloksellista. Ottakaa kaikki apu vastaan mitä saatte ja kysykää/vaatikaa lisää. Olette toimineet ja tehneet paljon lapsen parhaaksi. Vanhempien huoli tulevasta on monesti suuri taakka, nauttikaa jo saavutetuista asioista ja iloitkaa tästä päivästä!

Sirpa

Susanna kirjoitti...

Haleja! Noita asioita on meilläkin käyty läpi. Kaikenlaisia harjoituksia, kärsivällisyyttä, puheterapiaa, turhautumista ja lopulta niitä onnistumisiakin.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos hienosta blogista, meillä kans samat vaikeudet oli 5 vuotiaalla pojalla.nyt jo 8vuotta ja kaikki vaikeuet päästy yli,ja puhetta tulee liiaksikin ;)

Anonyymi kirjoitti...

Hei! Tämä kaikki kuulostaa niiiiin tutulle. Meillä poika vasta lähdössä tutkimuksiin. Konsonantit vaihtavat meilläkin paikkaa ja vähäinen puhe tosi epäselvää. Minkäikäinen Keetta on nyt? Oli tosi mielenkiintoista lukea, samalla mietin mitä meillä edessä. Puheterapialla ollaan aloitettu ja joitain viittomia käyty, neurolle ja foniatrille jonotetaan. Ymmärrän tosi hyvin nuo äidin huolet, samoja asioita olen jo kelannut, nyt jo sosiaalinen syrjäytyminen on näyttäytynyt kun ei ole sanoja sanoa omia mielipiteitään ja ohjata leikkiä. Vaikeuksien kautta voittoon, toivotaan ja uskotaan näin! Voimia sinulle ja kiitos kun kirjoitit tämän blogiisi!

Maaka kirjoitti...

Puhetta meilläkin tulee oman väen ja aikuisille jutellessa :) Mutta "kissa vie" kielen omanikäisten kesken. Palaveri oli hyvä juttu :) Päiväkotitäditkin olivat havahtuneet kaveriasiaan asiaan, toivotaan ja rukoillaan heille kekseliäisyyttä ja kestävyyttä asiassa. "E-K olis niin hyvä kaveri, mutta..." .Keetta oli keskiviikkona hyvin iloinen kun eräs tyttö oli pyytänyt häntä leikkimään!
3v neuvolassa meillä oli joku sijainen, joten olin yhteydessä sinne joskus puolen vuoden? päästä. 5 vuotta tuli neidillä täyteen kesällä.

Vanhimmalla pojalla meillä oli myös samanlaista puhevaikeutta, joku-moku, jäätelö-läätelö, ja r puuttui. Eskari aikana käytiin muutaman kerran puheterapiassa, ärrä löytyi ja löysi paikkansa lukemisen myötä. Lukihäriö pojalla. Sen tiimoilta on saanut tukiopetusta, erityisopetusta, neuropsykologin jakson (oppimistekniikkoja). Äidinkielessä oli alkuun mukautetun kirja. Englannista samoin ja siitä tehtiin HOJKS joskus nelosella. Koulu pojalta sujuu hyvin muuten, tunnollinen oppilas, matemaattisesti lahjakas, käsistään kätevä ja lukihäiriöstä huolimatta realiaineetkin 8-9luokkaa, enemmän jälkimmäistä :)

Miltsu / Miltsun Mussukat kirjoitti...

Meilläkin on käyty tämä kaikki läpi. Me saatin erikoissairaanhoidosta diagnoosi 1,5 vuotta sitten ja vasta sen jälkeen saatiin tarpeeksi tukitoimia minkä ansiosta kehitys on edennyt suuriin harppauksin. Meillä höpötellään jo paljon mutta ikätasoonnähden puheenkehitys on edelleen huomattavan viiveistä. Meilläkin suuri huolen aihe oli kaverisuhteet mutta on ollut hieno huomata miten yhteisleikkiä on alkanut tulemaan kun kommunikointi on parantunut. Tsemppiä teille kovasti jaksamiseen!

Laura - Heinässä Heiluvassa kirjoitti...

Voimia teille, ihana kun kerroit asiasta. Me olemme myös painineet saman asian kassa, nyt on alkanut puhettu tulemaan kun 3v täytti ja puhe hiljalleen on parantunut ja kehittynyt. Poika määrättiin käymään hoidossa muutamia päiviä viikossa jotta puhe edistyy. Suunta täälläkin oikea. Nyt pienin poju on huolen aihe jo näinkin pienellä iällä, mutta katsotaan mitä tuleman pitää.

Laura - Heinässä Heiluvassa kirjoitti...

Nyt vasta huomasin sinun aiemman kommentiin vastaamisen. Aloin miettimään miksi joissakin kunnissa ollaan heti aktiivisia kun taas toisessa menee kaikki ihan ohi. Meidän poju ei puhunut juurikaan kuin ns. vauvasanoja kolmeen vuoteen saakka ja nyt on tosiaan puolen vuoden aikana alkanut puhumaan. Puhe samanlaista kuin kaverin 2v pojalla ja hänestä ollaan neuvolassa huolissaan ja on järjestetty puheterapiaa. Saa nähdä miten tämä loppujen lopuksi menee, ei ole helppoa olla äiti ja murehtia lapsista. Leikkikaverit ovat kyllä tärkeitä. Toivottavasti kavereita löytyy ja saa elää kaveririkasta elämää :)

Maaka kirjoitti...

Kiitos teille kaikille, tosi ihanaa kun jaoitte omia kokemuksia ja mietteitä. Meidän äitien murheita, kiitos :)

Ja edelleen saa tänne aiheesta kirjoittaa. Viestit tulevat hyväksynnän kautta niin huomaan niiden tulon paremmin. :)

Mirva Huhtinen kirjoitti...

Tulee vastaus tähänkin myöhässä kun ei ole päässyt lukemaan kivoja juttujasi aikoihin. Meillä on 5 lasta joista toiseksi nuorimmalla, 8v, on dysfasia, eli opetteli puhumaan pikku hiljaa vasta puheterapiassa n. 3,5 vuotiaana. Nyt hänellä on pidennetty oppivelvollisuus, eli kävi eskaa pari vuotta ja nyt ekaluokka menee kivasti ihan dysfasialuokalla jossa on 8 oppilasta ja jaetaan usein kahteen ryhmään. Kuvat mukana opetuksessa. Hyvin jo puhuu ja opettelee lukemaan tuplatun eskan ansiosta kivasti. Ollut aina itsekseen olevaa sorttia, kun dysfasiaan kuuluu tietysti sosiaalisia vaikeuksia. Rauhallinen poika. Mutta meidän 5v tyttö arveluttaa kun pitäisi eskaan lähteä ensi syksynä, puhunut erinomaisesti ja normaalisti normaalilla aikajanalla, oppi lukemaan ja kirjoittamaan itsekseen juuri kun täytti 5. Mutta ei puhu muille kuin omalle perheelle. Ujo ja itsepäinen ja leikkii pääasiassa vain yksin, paitsi sisarusten kanssa ajoittain. Olen perhepäivähoitaja eikä oikein mikään suju hoidossa olevien kanssa. Ei myöskään suostu mihinkään muiden kuin äidin kanssa, ei edes isin Miten lie jää johonkin eskaan. 4v neuvolassa ei sanonut sanaakaan neuvolan tädille puoleentoista tuntiin. 5v neuvolaan en taida edes vaivautua kun ei sano siellä mitään kuitenkaan. Vaan jos tuo tuosta virkistyy kun liki vuosi vielä jäljellä. Toiset tuon ikäiset kaipaa seuraa ja kaveria, vaan meidän tyttö ei missään nimessä halua minkäänlaista kaveria. Että tämmöisiä juttuja.

Mirva Huhtinen kirjoitti...

Tulee vastaus tähänkin myöhässä kun ei ole päässyt lukemaan kivoja juttujasi aikoihin. Meillä on 5 lasta joista toiseksi nuorimmalla, 8v, on dysfasia, eli opetteli puhumaan pikku hiljaa vasta puheterapiassa n. 3,5 vuotiaana. Nyt hänellä on pidennetty oppivelvollisuus, eli kävi eskaa pari vuotta ja nyt ekaluokka menee kivasti ihan dysfasialuokalla jossa on 8 oppilasta ja jaetaan usein kahteen ryhmään. Kuvat mukana opetuksessa. Hyvin jo puhuu ja opettelee lukemaan tuplatun eskan ansiosta kivasti. Ollut aina itsekseen olevaa sorttia, kun dysfasiaan kuuluu tietysti sosiaalisia vaikeuksia. Rauhallinen poika. Mutta meidän 5v tyttö arveluttaa kun pitäisi eskaan lähteä ensi syksynä, puhunut erinomaisesti ja normaalisti normaalilla aikajanalla, oppi lukemaan ja kirjoittamaan itsekseen juuri kun täytti 5. Mutta ei puhu muille kuin omalle perheelle. Ujo ja itsepäinen ja leikkii pääasiassa vain yksin, paitsi sisarusten kanssa ajoittain. Olen perhepäivähoitaja eikä oikein mikään suju hoidossa olevien kanssa. Ei myöskään suostu mihinkään muiden kuin äidin kanssa, ei edes isin Miten lie jää johonkin eskaan. 4v neuvolassa ei sanonut sanaakaan neuvolan tädille puoleentoista tuntiin. 5v neuvolaan en taida edes vaivautua kun ei sano siellä mitään kuitenkaan. Vaan jos tuo tuosta virkistyy kun liki vuosi vielä jäljellä. Toiset tuon ikäiset kaipaa seuraa ja kaveria, vaan meidän tyttö ei missään nimessä halua minkäänlaista kaveria. Että tämmöisiä juttuja.