Touhua ja töminää

kuistillemme! Kun aloimme haaveilla uutta tupaa, yksi tärkeä syy oli toimiva suurempi porstua. Sinne pitäisi mahtua kunnolla vaatteet ja kengät ja vaunut ja rattaat. Kolme ja puoli vuotta meni muutosta ennekuin se tuli täysin valmiiksi. Meillä oli pysty naulakko alkuun, mutta väki ja vaatteet lisääntyivät ja kasvoivat. Nyt oli aika etsiä osat toimivaan naulakkoon. Bless this home and all who enter. Bless this blog and all who enter. Tarve oli suuri. Viereisellä seinällä on vaatekaappi. Mutta ei sinne meidän vaatteet mah-du! Eivät lapset vaatteita henkarille saa laitettua, huonosti me vanhemmatkaan. Märkiä vaatteita ei viitsi komeroon laittaakaan. Ja tietenkin, täytyyhän ystävien vaatteillekin tila löytyä! Tämäkin kuva on hieman lavaste: Puolet väestä takkeineen pois kotoa :) Anna kotimme ovien pysyä avoimina kaikille, jotka tahdot lähettää luoksemme. Toivon, että sisääntulijalle tuntisi heti oven avattuaan olevansa odotettu ja tervetullut . Auttajan Ei tarvitse olla suuri ja voimakas,

Mä oon kauan jo haaveillut seinä tekstistä, mutta vain haaveillut. Syksyllä löysin sisustusideat.net ja siellä oli aiheeseen paljon neuvoja linkkejä. No valmiit oli kalliita mun mielestä, sabluunat ja maali tuntui kovatöiseltä ja olisin varmaan sutannut. Valkoista d-c-fixiä en löytänyt. Ja sitten tämä hylly: se on maalannut valkoiseksi ja koukut lisännyt, olisin halunnut ruskeet sydämet, mut sinistä maalia löysin vain kotoa. Pari päivää sitten keksin sen sitten, kävin kävelyllä väriliikkees ja hain yks värisestä ruskeasta tapetista näytteen. Eilen olin taas kävelyllä ja kävin ostamas taloon liimaa ja hain kirjakaupasta "kalkeeri" paperia tekstin jäljentämiseen. Lähties kysyin sitä fixiä ja sekin löytyi :) Tänään sit askarreltiin joka välis: Uudet sydämet Kortit pirttilahjoihin. Ystävät ovat saanet tyttöjä! Tekstin jäljensin ja leikkasin tapetista, laitoin kirjaimet mallin päälle, maalarin teipillä nauhaksi ja erikeepperiä taakse. Ja isäntä mittas että tulee suoraan ja liima

Kiitos villahonkasalon malla tästä! Ansaitsematon kunnia osakseni. Varsinkin kun meni vielä tovi ennen kuin hokasin kuinka saan siirrettyä kuvan blogiini. Yön yli piti miettiä :) Tunnustuksen saaneena minun pitää kertoa viisi riippuvaisuuttani: tee (earl grey tea mieluusti) 3xpari mukillista haaveilu, uuden suunnitelu, toteuttaminen suklaa suihku perhe Kelle tahtoisin itse tunnustuksen antaa? Muutamassa blogissa olen vasta ehtinyt vierailla ja ne ovat olleet kauniita, erilaisia ja varmasti tekijöidensä näköisiä. Kiitokset ja tunnustukset myös minulta teille/heille!

Tänään me oltiin illalla pienten kanssa uimassa. Kaks vanhinta oli kerhossa ei arvattu mennä kaikin sillä Ea-Kreetta myös ekaa kertaa. Ja hyvin viihtyi :) Iskän turvallisilla käsivarsilla kelluttiin, äiskän kanssa vain istuttiin, seisottin ja läiskittiin vettä. Enni-Maria 3v viihtyi liukumäessä. Me naiset olimme kahluualtaassa. Arno 5v on eri vesipeto. Hyppii ja sukeltelee koko ajan. Mutta uiminen ei vielä niin hyvin suju. Lasten altaassa jalat yltää pohjaan joten kellukkeita ei tarvita ja ne haittaavat Hyppimistä ja Sukeltamista. Ennikin kyllä täällä jo uiskentelee.

Näin jossain tuon lauseen ja se jäi kyllä kerralla mieleen. "Count your blessings..." Illalla kun ei saa nukuttua tulee murehdittua asioita, vai onko se toisin päin; kun murehtii ei saa nukuttua. Olen yrittänyt pitää mielessä ajatukset: "Kuinka paljon murhetta ovat tuottaneetkaan asiat, jotka eivät ole koskaan toteutuneet." "Mitä saisimmekaan aikaan, jos rukoilisimme sen ajan jonka murehdimme." Elämässä tapahtuu monia asioita joihin emme voi vaikuttaa. Me muutama viikko sitten odoteltiin mieheni työpaikan yt-neuvottelujen päätöksiä, mutta sitten oli muutakin työtä tiedossa. Meilläkin kun yks tienaa ja seitsemän syö... Paljon vaikeammista asioista tässä on läpi menty, mutta epätietoisuus ja odottaminen on inhottavaa. Eikä muutoskaan kiehtonut. Itseään rauhoitti sillä, että Herra on luvannut pitää huolen meistä taloudellisesti. Hän avaa toisen oven, jos Hän tämän sulkee. Tiedot tuli ja saamme jatkaa samaan tahtiin: ei irtisanottu, eikä lomautettu ainakaan e

Ystävän kesällä ristiäisissä meiltä ottamia kuvia. Rukous kodin siunauksessa ja päivittäin... Taivaallinen Isä. Olemme saaneet kodin. Meillä on paikka elää yhdessä, paikka jossa tehdä työtä, paikka jossa levätä ja olla hiljaa. Uskomme, että tämä elämänvaihe on seurausta sinun johdatuksestasi. Sinä olet antanut meille tämän kodin. Tänään rukoilemme: Ole sinä kotimme Herra. Suojele meitä hyvyydelläsi, niin että kotimme voisi olla meille turvan ja latautumisen paikka. Herra, anna kotiimme luja perusta, joka kestää koettelemuksissa. Tee meistä sovun rakentajia. Auta meitä löytämään tapoja, jotka kantavat uskoa sukupolvesta toiseen. Anna kotimme ovien pysyä avoimina kaikille, jotka tahdot lähettää luoksemme. Anna kotimme toteuttaa sinun tahtoasi maan päällä. Kotien rukouskirja

Ystävänpäivä alkaa lähestyä ja voin alkaa korttirn ym suunnittelun. Miten ilahduttaisin ja muistaisin ystäviä. Tai pitää alkaa! Niiden tekemiseen menee muutama päivä tämän pikkuneitin kanssa. Itseasiassa täytyy aloittaa työpöydän raivaus urakka, niin pääsee ompelemaan taas. Verhot odottavat ja pari myssyäkin pitäisi tehdä ;) Ystävänpäivän lähestyminen tarkoittaa että pian on myös hääpäivä, 12vuotta! Kyllä sitä välillä pysähtyy ihmettelemään kuin toinen voi olla vieläkin niin rakas ja enenevissä määrin. Uskollisuus ja rakkaus; kaunis pari. Mua on puhutellut uskollisuus, sellainen syvä sitoutuminen joka saa rakastamaan silloinkin kun siltä ei tunnu, silloin kun sairaus tai muut vastoin käymiset kohtaavat. Joku on sanonut, että lasten pitäisi olla uskollisuuden eikä intohimon lapsia. Niinpä, ei hetken leimahdus. Kyllä uskollisuudessa intohimokin löytyy. Jumala on niin äärettömän uskollinen meille rakkaudessaan. Tälläinen hajatelma... Sain joululahjaksi 30e lahjakortin ravintolaan, sillä s

Olin eilen hakemassa Inspiraatioita kevät siivoihin... Löytyi iloiseksi yllätykseksi tämä kangas. Mitähän siitä tulee.... sopii pariinkin paikkaa, mutta ehkäpä keittiöön valelaskarit. Neiti 3v:n huoneeseen jotain myös. Meidän vauvelille tekemäni mekko henkarilla. Meidän 5v poika oli eilen iskän kanssa temppukerhossa. Kommentti: "Siellä oli ihan kivaa, mutta yks juttu siellä oli tylsää; ei saanut tehdä mitä itte haluaa!" Välillä oli menty lujaa ja välillä mössötetty, kädet puuskassa puhistu kasvot seinään päin :)

Ystävien blogeja katsellessa heräsi uteliaisuus josko itsekin tekisi tälläisen. Ajatuksia ja mietteitä, ihania löytöjä ja oivalluksia, niitä haluan kanssanne jakaa. Saa nähdä kuinka tässä vain ehtii..