Touhua ja töminää

Viimeinen reissupostaus jäi keskeneräisenä roikkumaan,  mutta tuodaan nyt meidät kotiinkin :D Googlettamalla osui silmiini että reissuviikonloppuna oli Turun-päivä . Lähinnä ainostaan huomioin,  että silloin oli osaan museoista vapaa pääsy. Kohteeksi valitsin Turun linnan,  Piispanlinnanti raunioihin liittyen, helppo mennä ja parkkeerata vaunu perässäkin  ja sitten voisi vielä piipahtaa Joutsen lähellä satamassa leikkimässä. Ollaan me sama reissu tehty ennemminkin http://sortinsakki.blogspot.fi/2009/08/lomareissu-turku.html Päätettiin heti ettei yritetäkään pikkuväen kanssa koko linnaa kiertää, vain se osa missä on lasten jutut ja näyttelyitä. Ihan hyvä päätös ja lapset viihtyi. Ihmeteltävää, tutkittavaa ja interaktiivisuutta riitti. Ihan piti hopotella eteenpäin. Aarrekammio oli hyvä tavoite, mitä kohde mennä. Ja löytyihän se lopulta. E8v:n se teki vaikutuksen: "Äiti! Ei ihmekään kun sulla ei oo rahaa, kun ne kaikki on täällä!" (Tuleekohan sitä liian hel

Lauantai- sunnuntai välisen yön vaunukuntamme yöpyi Ruissalon sfc talvialueella. Monesti on ollut mielessä mutta nyt oli todellakin ensimmäinen kerta kun kävimme Ruissalossa. Siellä saisi luontopoluilla ja rantapolulla aikansa hyvin kulumaan, me teimme pienen pinta raapaisun. Rannan leikkipaikka, tammenterhojen keräilyä Kesäisin leirintä alue on kaupungin toimintaa,  mutta talvikaudesta se vuokrataan paikalliselle sfc yhdistykselle. Kesään verrattuna käytössä on vain pieni huoltorakennus,  mistä löytyy kyllä siistit, vessat, suihkut ja keittotilat. Kahvilat jne ovat suljetut. Illalla ajoimme Pikku-Pukin yhteislaiturille  vilkuttamalla ohikulkevalle ruottinlaivalle. Hyvin unet maittoivat vaunussa ja hyvin myös tarjettiinkin, vaikka sitten ei lämmitintä päälle laitettukaan. Olis pitänyt olla erilainen roikkua mukana;  ekaksi yöksi ei ehditty ajoissa kauppaan sitä hakemaan  ja toiseksi ei enää edes yritettykään. Tä

Siinä kohtaa, kun päätimme ottaa vaunun perään,  aloin googletella mitä tekemistä Turusta löytyisi lapsille  ja vastaan tuli Kuralan Kylämäki,  joka oli viikonloppuna auki sadonkorjuu puuhien merkeissä. Neljän talon, pihapiirin kokonaisuus 50-luvun tunnelmissa. Josta luvattiin että kaikkeen saa koskea  ja lapsille omia leikkipaikkoja. https://www.turku.fi/kuralankylamaki Ei sisäänpääsy maksuja ja pihapiiriin  sai tutustua myös aukioloaikojen ulkopuolella. Ensimmäisen tuvan porstuaan astuessani tuoksu/haju toi vahvana mieleen,  kun lapsena isoäitini asui vielä "vanhastuvas". Ei kosteuden haju, vaan touhujen ja ruuan tuoksut. Keittiössä emännät säilöivät kurkkuja  mutta ei etikan haju kuitenkaan kaikkea muuta alleen peittänyt. Ja nuo tuollaiset sakset... Ne tuovat muistoja myös. 😊 Eläväiset lapseni, varsinkin tämä yksi muisti hyvinkin sanani  että kaikkeen saa koskea :D Touhua oli niin, että piti rauhoitella. Pian eräs, paikkaa meille lähtöätehdessään esit

Torstai-illalla veimme vaunun pikapikaa  Sfc Kuusistoon Kaarinaan. http://www.sfckaarina.com/ Perjantai-illan pimentyessä ajelimme kaupan  kautta sinne tekemään iltapalaa ja nukkumaan. Aamulla kävimme tutkimassa kesää ajatelle millainen ranta täällä olisi. Suojaisa ja loiva. Leikkipaikkasta lapset tykkäsivät. Tekemistä löytyi ja leikki luisti. Paikka on kallioiden ja puiden reunustama kenttä,  pieni ja kodikas alue. Näin talvikauden alettua oli todella rauhallista  ja pikavisiitimme perusteella ei suurempi kuvauksi osaa tehdä,  mutta kovasti tervetulleeksi meidät uudestaan toivotettiin  ja varmasti sen teemmekin. Aamupalan jälkeen pakkasimme tavarat kasaan  ja ajoimme toiselle reunaa Kuusiston saarta,  Kuusiston Piispanlinnanti raunioille. http://www.visitkaarina.fi/nae_ja_koe/fi_FI/kuusisto/  Raunioille ajellessa juttelimme millaista elämä oli silloin ollut,  kuinka kuljettu, tehty ruokaa, millaiset vaatteet jne. Perillä lapset tykkäsivät tutkia ja koluta paikkoja, pohtia

"Nyt on jo syksy eikä me olla ollenkaan  oltu laivalla tänä kesänä!" Alkoi kuulua tyttöjen suusta huolestuneeseen ja vaativaan sävyyn. Koska meillä oli lisäksi jostain saatu lahjakortti missä päivät hupenivat,  varasimme viime viikon torstai- illalle risteilyn. Netin kautta se ei onnistu, mutta soittamalla  sain meidät ja neljä nuorinta samaan hyttiin. Hytissähän me ei käydä kuin nukkumassa ja  pikkupojat olisivat joka tapauksessa nukkuneet vieressä. Laivareissu on meidän perheen perinne, edullinen tapa täyttää "kaukokaipuu",  nähdä uusia maisemia vaikka maissa asti käydäkään  ja saada hotelliyö. Lapset viihtyvät leikkipaikoissa,  pitävät järjestetystä ohjelmasta ja kilpailuista palkintoineen. Parasta on varmaan kuitenkin se kiireetön yhdessä olo. "Katto äiti!"  Fotorun-tehtävässä tuli laiva kierrettyä ja  palkinnoksi nautittiin sipsit ja limut mieluisimmalla maisemalla. Eihän m