Touhua ja töminää

Yhteistyössä on voimmaa. Porukassa tyhmyys tiivistyy. Keittiöstä kuului kolinaa. Äh, pikkujätkät sie sekaa ja sotkee. Otin mennessäni kameran ajatellen ikuistaa teille kulmakaapista vedetyn sotkun, sen sijaa ikuistin teille  veljekset keksivarkaissa ja nuorimmaisen ekan pöytätaso kiipeily. Omin avuin? Mmm alakuvasta päätellen tällä kertaa ehkä avitettuna. Toi pikkumies on saanut eihan älyttömästi kuhmuja jne. Itseasiassa niitä on tullut poika poijalta enemmän... Toisen pojan kohdalla mä (vasta) opin miten nopeesti kerran kuhmutettuun kohtaan nousee parisenttinen sarvi toisella kertaa. Eka kerta oli aika shokki tälle äireelle ja edelleen ne on kauheita. Aaro2v kohdalle minä ja isot muksut hetken hysteerattiin kun huuli meni halki ja suu, hampaat ja kaikki oli veren peitos. Parin viikon päästä sama juttu hoidettiin jo rauhallisesti. Kuhmujen lisäksi nuorimmainen kaatui leikkiautoa kantaessaan niin että ylähuulen ja ikenen

 Viikko sitten lauantaina alkoi tiistaihin asti alkava leiri, jonne Esikko meni pikkuisoseksi, kolme seuraavaa oli ilmoitettu leiriläisiksi, (E-M7v eka leiri) iskä oli lupautunut yövahdiksi. Iskjän innostamana kysäisin pari päivää ennemmin  josko me mahduttais sinne kaikin. Huoli ne meidät, varoittivat vain ruokalan ahtaasta tunnelmasta. :D Nopea katos viritelmä vaunun eteen ja  vaatteet koreihin sänkyjen alle. Näin helppoa ei leirille pakkaaminen ole vielä koskaan ollutkaan vaikka väkeä oli enemmän .  Ei telttoja, ei ilmapatjoja, ei... Pikkuväki viihtyi hyvin leirillä, keskittyminen ei oikeen riittänyt opetushetkiin, mutta yritettiin olla kauniisti. Mietiin miksei kotonakin tule näin vietettyä aikaa lasten kanssa  ja ulkoiltua koko päivä!? Johtuiskohan se siitä ettei kotona kukaan puhalla pilliin,  käske käsipyykille ja ruokajonoon ruokalaulua laulamaan? Eikä herkulliset ruuat syötyään voi viedä astioita keräyspöydälle, mistä ne

 Kun vaunu oli saatu pakattua ja tupakin suht kasaan  pääsimme matkaan. Pitkä autossa istuminen (tappeluineen ;D ) ei kiehtonut ketään joten muutimme suurisuuntaisia reissusuunnitelmiamme lyhyt matkaisemmiksi. Ensimmäinen yöpymiskohde oli selvä: Lauhavuori ja siitä eteenpäin.... Pelle Hermannin maa Porissa oli toiveena. Spitaalijärven parkkipaikalla oli kaks vaunupaikkaa. Sieltä oli 400m matkaa järvenrannalle,  mistä löytyi keittopaikka ja hyyskät. Vaikuttikohan päivän vesisade siihen että saimme olla aivan omassa rauhassa? Jotta uni tulisi paremmin lähdimme kävelemään, nousemaan kohti  Lauhan lakea, n 2,5km suunta. Mustikoita syötiin matkalla ja välillä ihmeteltiin muurahaiskekoja, joita näkyi koko ajan vähintään kymmenen. Makkaraa nuotiolla, leipää ja kuumaa kaakaota iltapalaksi ja sitten kömmimme hieman kylmissämme vaunuun nukkumaan. Tälläinen syrjäinen paikka sopi meille, iltatoimitohina ja melumme

 Meinasin laittaa otsikoksi notta Valamis! mutta ei tämä vielä valmis ole. Sähköt tai lähinnä lamput on etsimättä, niitä kun ei vielä tarvita sekä ulkopuoli maalaamatta. Mies väsäilee juuri nyt katosta ja A13v hio rappunrunkoa. Viime sunnuntaina-aamu valkes sateisena. Hieman tympiää oli kantaa pakkailla vaunua ja iskän vie viimeistellä joitain juttua ulkopuulelta. Oikeesti kuitenkin sade oli hyvä juttu, ei ollut kiire matkaan eikä tarvinnut stressata "äkkiä nyt!" Iltaruokakin syötiin vielä kotosalla ennen reissuun lähtöä. Etuosassa on nukkumasija viidellä ja tälläinen levitettävä sänky tehtiin perään. Siinä mahtuu loput neljä koisimaan, joista yks "alamittainen" tuolla lipaston  takana 110cm pituudella. Ellokselta tilailin uusia liinavaatteita. Halusin pieneen tilaan vaaleta rauhalliset lakanat ettei eriparien kirjavuus toisi levottomuutta. Vähän väriäkin ja sitten  "nyt se on meidän näköönen&qu

Välillä jotain muutakin kuin vaunua. VOI APUA! Niinkuin ei muuten touhua ja töminää olisi  niin meillä on koirakuume. Tai itse asias yks näistä kolmesta siskoksesta on meille varattu! Ja rotu vielä energisimmistä päästä. Puhdas suomalainen seropi. ;) 3/4 suomenpystykorvaa ja 1/4 lapinkoiraa. Pystykorva on mun rotu, isältä peritty mieltymys. Kaunis ja eloisa. Kolme meillä on ollut. Puhdasta en halunnut, pitäis olla muotovalioainesta mun silmissä eikä nyt ole aikaa ja kiinnostusta kokeisiin eikä näyttelyihin. Toivottavasti lapinkoiraveri myös rauhoittaa, ainakin emä, 50/50, oli tosi ystävällinen ja Haukuton. :) Pennut ovat ainakin tottuneet lapsiin, lapsen lapset niitä siellä paijailivat ja roikottivat. Muutaman viikon päästä ovat luovutusikäisiä. Maaka

Tilanne tänään aamuhämärissä. Tänään pitäisi saada urakkaa päätökseen,  jos meinaa ehtiä koko perheen pienelle lomalle. Valkoinen, valkoinen, valkoinen. Mitä lehmä juo? :D Valkoinen ja avaran oloinen, ihana pikkuinen kesähuone, siltä vaunu tuntui eilen illalla. Vaikka se on vielä kesken laittelin verhot paikoilleen,  iskän piti saada tuoda  patjat etupäähän ja lasten tietenkin kokeilla sänkyjä varsinkin yläpetiä :) Hyllyt alkuperäiset; pähkinä pinta sai valkoista maalia pintaan. Kaapistot on rakenneltu keittiörempan jämistä: kaapit, vanhat, kummankin puolin pyöristyksen alta ja laatikkojen etusarjat, uutta, ensin tuli väärät matalat tasaiset etusarjat. Ne olivat hiljattain muuttuneet uraisista suoriksi,  joten saimme uudet ja nämä ylimääräiset jäivät meille.  Käyttökohdetta olen niille miettinyt. Onneksi en saanut niitä ennemmin minnekään mallaamaan.  Biltemista keittiöönremppaan ostamani krivat löysivät myös paikkansa. Va

 Purkupuuhia viime viikolta.  Mies silloin katsomassa käydessä huomasi että tämä kulma oli pökätty johonkin ja kipiää oli tullut. Alanurkka ja ikkunan alus oli saanut vettä ja puut mustana. Ikkunan otti pois, purkas ja vaihtoi puita ja levyjä. Vähä vie lisääkin tämän kuvan jälkeen. Matosta jäi repimisen jälkeen tuollainen "villa" lattiaan. Sen mies kirveen terällä hioi pois ja laittoi vielä ohuen vanerin lattian päälle. Edessäkin oli tapetti paikoin tummaa, mutta se johtui ilma-aukoista tulleesta liasta. Takapäähän tuli uus pinta. Pesin ja hinkkasin vie katon ja seinät ja sitten päästiinkin minä ja Esikko maalaushommiin. Maaliksi otettiin seinä ja kattomaalia Biltemanilta ja lisää haettiin Tokmannilta, edullisia maalia. Olis pitänyt ottaa kuva kun Esikolla oli puolet etupäästä maalattuna: ihan järkyttävä miten tummanharmaa, likainen  tuo tapetti olikaan. Toivottomalta alkoi jo tuntua, mutta onneks