Touhua ja töminää

Kuvia meidän kuopuksesta, parin kuukauden ajalta, (taaksepäin ;D) joka, tiedoksi näin annettakoon, on jäämässä kasvavalla todennäköisyydellä meidän nuorimmaiseksi (jos ei iskään iske aivan KAUHEA SUURI vauvakuume ja puhu mua vie ympäri. Mikään kun ei ole niin varmaa kuin epävarma? ) joka tykkää sylistä, joka osaa lohduttaa sisaruksiaan joka on tuolille päästyään aloittanut ahkeran kiipeilemisen, kaaparoimisen mikä jatkuu edelleen. Hylly tyhjäksi ja istumaan! Itseasiassa siinä seistiinkin, muuta en "ehtinyt" kuvaamaan portaitakin koittaa jo kulkea seisomis asennossa :S joka on kovin omatoiminen neiti, joka on yleensä ensimmäisenä ruokapöydässä kärsimättömänä odottamassa Saa muuten itse jo painettua jääkaapin oven auki :S jota ei saa syöttää vaan syö "minäitse" joka heittää ruokalaput heti pois (äitinkin mielestä ihan sama peseekö sitä ruokalappuja vai paitoja) joka tykkää valita itse vaatteensa tai haluaa valita :D nykyisin valitsee päivän mekon itselleen Kerrasta ä

Vanhempani lupaisivat olla lapsenvahtina vaikka kaikille isoilletenaville meidän Hesan reissulla. Mietittiin silti jonkun/joidenkin mukaan ottamista Ean lisäksi. Arttu sitten heräs aamulla yhtäaikaa ja sain luvan lähteä mukaan. Iso apu hän olikin: passas, leikitti Ean takapenkillä. Ea onneksi nukkui hienosti matkan aikana. Oltin just sopivasti perillä Ikeassa, sen aikaa odotimme ovien aukenemista, kun liukuportaita laitettiin päälle. Ehdittiin syödä ja sitten myyjä/maahantuoja toikin moottoria. Mä Ea-Kreetan kanssa kiertelin lastenosasto, "miesten" mennessä vastaanottamaan sitä. Oheistin ukkokultaani: Sä sait nyt sen mootttorin ja se tarkoittaa, että oot paljon tallis auton kimpus ja mä yksin muksujen kans, joten nyt sitten koitat viedä mua sinne minne haluan. Ikea kierrettiin pikapikaa, (silti meni aikaa) välillä MÄ jopa menin edellä!?!!! :D Ideoita keräsin odottamaan Tampereen avautumista ;) eikä mulla oikein isompia tarpeitakaan ollut. Mukaan tarttui vain nämä sekä eu

Isoveikka huomasi päivällä, että tänäänhän on Enni-Marian nimipäivä. Juhlat piti tietenkin saada! Onneksi oli muffinsien teko suunnitelmissa, micropoppareita ja tuulihattuja ostettuna. Vaaleanpunaista pöytää vaan ja jo saa hyvät bileet omalle väelle. Me aloitettiin vuoden alus karkin OSTOlakko, (kestää talvilomaan saakka) mutta olis sitä jotain namua kuitenkin kiva pöydässä olla.. Onneksi omatekoinen toffee on sallittua ;) Toffeesta päivänsankari ei tykännyt, muffinsista söi päällisen ja kysyi sitten tomerana: Missä se kaakku on?!!! Onneksi oli edes kokkornia tarjolla :D ja muillekin tämän päivän sankareille! Mä olisin muuten halunnut Enni nimeksi Eimi. Eimi-Maria vai tais olla Eimi-Sofia? Niinkuin Amy suomalaisittain. Ei vain kelvannut iskälle, halus kai perinteisemmän ja mä vastustin, koska ystävän perheestä löytyy sama nimi tyttö... Vaikka asuttiinkin jo eri paikkakunnilla ja ikäeroakin on. Pakko mun oli sitten vajaa kaks tuntia ennen ristiäisiä myöntyä iskän ehdotukseen :D Nyt ei e

Loppukesällä ostin vaaleanpunaisia kankaita prinsessamekkoa varten, mutta sellainen viimeinen inspiraatio on puuttunut. Sitten sain harmaata loimusamettia ja päätin, että teen siitä sellaisen mallikappaleen ja niistä vaaleapunaisista vois tehdä sellaiset, jotka kestää vaikka jonkun kesän juhlankin. Kirjastossa osui viikko sitten tämä prinsessakirja vihdoin käteen ja tekemisen kipinä tarttui. Hassuja, hauskoja lapsellisia mekkoja. Enhän mä mitään kaavoja jaksanut todellakaan kirjasta ruveta suurentamaan, joten ihan trikoopaidan kaavalla yläosa ja huivihelma, taas! Mun leikkimielisyys riitti ruutukankaaseen ja pallonauhaan. Kovasti yritin muutakin siihen sovittaa, mutta ei nyt ainakaan tähän hätään tullut muuta. Yritin vaaleanpunaisilla ja valkoisilla rikkoa tuota tummaa harmaata, ettei se aivan näyttäisi tuhkimonmekolta tai joltain muualta ;) Ainakaan iskä ei sitä heti sellaiseksi kutsunut, vaan itseasias käski Ennin ottaa sen pois; parhaan juhlamekkonsa! :) Neiti on itse ainakin puolen

Nyt juhlitaan! :) Monessa blogissa on tässä "lähipiirissä" juhlittu viimeaikoina yksvuotis synttäreitä ja saman sakin jatkoksi minäkin liityn. Ensimmäinen postaus, salainen kokeilu on päivätty tasan vuosi sitten. Sen olisi voinut vaikka poistaa, jos ei siinä olis ystävänkallisarvoista tervetulotoivotuskommenttia:) Blogimaailma oli ihan outo juttu, mutta niin sitä vain "lähdin soitellen sotaa" Kaikkea on matkan varrella opittu, ystäviä saatu ja blogistaniassa on tullut notkuttua yli tarpeitten :DD Ajattelin juhlistaa synttäreitä jälleen kerran arpajaisten muodossa. Hyvissä ajoin aloin etsiä kivaa palkintoa, mutta mitään kivaa "ideaa" ei tullut vastaan. Pari päivää sitten kiertelin kauppoja ja haku oli samalla päällä; laihoin tuloksin :( Kunnes kierrokseni lopuksi päädyin yhteen lempipaikkaani: kirjakauppaan :) Ja siellä se odotti pieni hyväntuulinen puutarhakirja. Sari Savikko Puutarhurin kirja Iloa ja oivalluksia Vaikkei mikään multasormi olisikaan niin

Kotikin tuli loppuviikosta siivottua ;) joten viikonloppuna olemmekin ulkoilleet ja nauttineet ystävien seurasta Lauantaina päätimme lähteä "metsäretkelle" (autolla kodan viereen asti ;D ) pulkkamäkeen, hiihtämään ja tietenkin paistamaan makkaraa. Ensin mentiin pulkkamäkeen herättelemään ruokahalua Ean nukkuessa päikkäreitä ja samalla odotettiin ystävän saapumista. Täytyi sitä tietenkin tutkia myös miltä ympäristö nyt talvella näyttikään ja möyriä ja peuhata lumessa. Hiekkamontun rintettä oli hauska laskea ja kiipeillä. Tuttu laiskiaspuu köytyi =tällä rungolla voi näet vaikka nukkua ketarat oikoosena Pelastusoperaatioita oli lukuisia :D Ystäväkin saapui lapsensa kanssa sopivasti eväiden syötiin ja taas mentiin laskettelemaan. Kovin nopeasti pilvisenä päivänä hämärä laskeutui ja oli aika lähteä kotiin. Mutta kotona jo odottivatkin (vain kymmenisen minuuttia) ystävät ja toivottivat meidät tervetulleiksi. Isäni oli käynyt sopivasti ja päästänyt heidät sisään. Saunaa eivät olleet

Helpotti ihan kun joulun jälkeen keräs ylimääräiset koristeet ja punaiset väriläiskät pois. Tilalle hain vain puntin valkoisia ruusuja. Yksinkertaista, selkeää... Mutta ei se tuvan selkeytys riittänyt, päiviin oli tullut muutakin ylimääräistä ja kiirettä. Ihan hyviä asioita, mutta ei meidän perheen parhaaksi Pitää yksinkertaistaa ja tyhjentää aikataulujakin. Taas punnita mikä on tärkeää ja tähteellistä. Jotenkin kodissa ja sisutuksessakin pitää olla, kuten elämässä selkeä raamit, rajat, sillä niin nopeaa ja helposti siihen kertyy jotain ihan ylimääräistä. Mutta kun muuten on saanut rauhoitettua elämää, niin ei hetkellinen epäjärjestys niin haittaa. Ja täytyy vain tarkastella suuntaa riittävän usein. Ja joskus ongelma voi ollakin siinä että omassa näkökulmassa on vikaa, linsissä tahra.. Kun sen tajuaa, kaikki on taas kirkasta ja kaunista Mutta aikaa ja vaivaa se tuntuu vaativan Näitä mietiskellen ja raameja hakien Iloista Viikonjatkoa teille toivottelee Maaka Hui, kun tuli suuri kuva,

Mokkulan laitoin niin hyvää talteen, etten sitä itse löytänytkään vaan pidin netti taukoa :D Päivittelläänpä nyt tyttöjen nukkista. Se on nyt ( lähes ;) ) täysin valmis: Sohvat verhoitu, matot lattialla, seinätekstit paikoillaan ;D verhotkin on valmiina ja olisivat paikoillaankin, mutta seinät oli niin ohut ettei mun suunnittelema kiinnityssysteemi toiminutkaan, ruuvi olis tullut seinn läpi :S Täytyy etsiä uus ratkaisu kantit mattojen päissä... Mumma ja paappa ovat olleet kylässä Paapan on ahkeraa jaksanut lukea lapsille kirjoja ja mumma tässä seuraa iltatoimia. :D Mä nyt vain lopetti heidän jouluvierailunsa ja pakkasi matkaan. Ei oo tää neiti, eikä juuri toisetkaan, tullut mielikuvituksessa äitiinsä. Hyvä! :) Mulla kaikki piti olla niin match-match. Oikeanlaista, ei nalleja vauvoina , tylsää.. "Ukkeleilla" leikkiminen on ollut jo ainakin 2,5vuotiaasta asti Ennin lempileikkiejä. Leikkiin yksikseen vaikka kuinka kauan. Lauleskelee, juttelee, kimottaa, muuttelee ääniään. Toi