Touhua ja töminää

KAUNIS JA ISO KIITOS JOKAISELLE VIESTIN JA ONNITTELUN JÄTTÄNEELLE, NE TODELLA LÄMMITTÄVÄN MIELTÄ! ♥ Viimeisenä iltana ennen laitokselle lähtöä ehdin vihdoin ottamaan hoitolaukun  työn alle ja sain valmiiksi. Ja pakattua! :) Harmaa pallokangas, vuori puuvillakangasta ja vanu välissä, hihna Ikean pellavaa. Yksinkertainen, vetoketjullinen, olkalaukku, pään yli riittävä hihna. Helppo kantaa ja käyttää ja sopii toivottavasti rattaidenkin kaveriksi :)  Maaka

 Parin päivän käynnistelyn jälkeen lauantaina klo 4:19 syntyi meidän perheeseen suloinen poika  4090g, 51cm ja lakinkoko 37cm. Kuin mustikkamaito oli syntyessään, kinainen ja sininen. Lämpökaapin jälkeenkin oli happisaturaatio siinä rajoilla, joten lääkäri kävi katsomassa, arvelin syyksi korkeaa hb:tä, mutta varmuudeksi pikkuinen meni vastasynt. teholle tarkkailtavaksi. Sunnuntai aamulla jo pääsi pois piuhoista ja lämpöpatjalta, mutta hieman kohoneen tulehdusarvon takia jäi sille puolelle "yksityishuoneeseen" minne minäkin sain siirtyä.  Arvot, crb ja bili, kuitenkin laskivat jo laskivat ja syöminen sujui joten maanantai aamulla kymmeneltä saimme kotiin lähtö luvan. :) Nukkuu ja syö, ihmettelee elämää ja me meidän "Armasta": "Miten voi olla niin pieni?" "Niin kuin nukke..." Mamma on tullut jo aamutohinoihin apuihin ja niin on päivät lähteneet lasten kanssa mukavasti käyntiin.

tai apukeittiös. Kodaris vai apparis? :D  Se en ollut muuten minä vaan mies joka ehdottomasti halus vaihtaa kodinhoitohuoneeseen uudet tapetit! :D  Nämä rullat ostettiin hieman esikon huonetta silmällä pitäen, mutta päädyime sitten räväkämpään versioon siellä. Varsinkin kun huomasin, että   kyllämätällejonkunpaikanlöydänPakkosaada-kangas sopi kivasti tapetin kaveriksi. Ei mikää suuri ja huomattava muutos ja jotain pitää vielä tehdä, mutta mieluisa kumminkin. :)  Tästä lähdettiin Ja tähän päädyttiin:   Pihaoves on alunperin ollut sälekaihdin, mut se tapas jäädä oven väliin ja hieman "kärsi"  lasten kulkiessa ja paiskoessakin ovea. Huomattava käytännön muutos oli kurasyöpön peittäminen kuramatolla. Enää ei tarvitse puita hakiessaan liukastella  astuessaan sisään lumisin kengin. Apparis on muuten The moka. Suunnittelin tänne mokanvärisiä ovia,  tykästyin niihin Heinolan asuntomessuilla Auroorassa, o

Jokin aika sitten aloitin tehdä vauvalle tilkkutäkkiä ja nin sitä taas sitten kävi että nälkä kasvoi syödessä! :D Innostuin  tekemään samalla Aarollekin, niin että saan kummankin sänkyyn niistä sitten myös  päiväpeitot. Kankaita piti vain etsiä lisää ja babyblue-beige vaihtui reippaampiin väreihin.  Koettelin rajojani (perfektionismia vastaan)  ja totesin ettei esim.  1. sinisten tarvitse olla juuri samaa sävyä! :D 2. Sitten vielä tänään tikkausta tehdessä, osittain kuumeinen Aaro sylissä, päätin että tärkeämpää saada valmista kuin virheetöntä suoraa... Nyt vaan totesin, että ihan hyvinhän olisin ne apuviivat voinut piirtää, sillä pesukoneessa ne nyt juuri pyörivät! No, nyt on myöhäistä enää purkaa ja aloittaa alusta. :D 3. Enkä muuten enää sännännyt kangaskauppoihin etsimään ja ostamaan uusia taustakankaita vaan tyydyin kaappini sisältöihin. Siinä ne nyt on pikkumiesten? peitot ja ompelukset hetkeksi aikaa, eh

 Täällä sitä vie ollaan yhtenä palana :) Näitä ruusuja kuvailin naistenpäivän kunniaksi,  mutta se postaus jäi nyt tekemättä. Meillä on ollut vain niiiiiin tautinen kuukausi, koko ajan joku/jotkut jossakin taudissa,  nytkin minä ja neljä nuorinta kuume flunssassa. Ehkä me ollaan nyt sairastettu sopivasti ennen vauvan tuloa oikeen urakalla  ja pankkoon asti taas muutamaksi vuodeksi :)  Aikastakin kutkuttavan, jännittävän pelottavan lähellä se alkaa olla, hetki kun saa pienen vauvan syliinsä. Pitkästä aikaa olen jopa uskaltanut hieman hellitellä ajatuksella etukäteen. Keetan raskausaikana, Oskarin menetyksen jälkeen, en yhtään uskaltanut hellitellä ajatuksella: ettei tipu niin korkealta että särkyy... Kerran sanoinkin miehelleni: "Mitä jos mä en rakastakaan tätä lasta sittenkään kuin se syntyy?" Mies päästi vastaukseski röhönaurun: "Niin varmaan!" Ei vakuutteluja vaan vastaus kertoi:  naurettava kysymys, mitä sä ittelles mahdat

Mulla on tapana kun me lähdetään pitemmälle matkalle rukoilla autossa ääneen matkallemme siunausta, varjelusta ja iloista yhdessäoloa. Niin tein hiitolomamaanantainakin kun lähdimme kohti Tamperetta ja lisäsin vielä itsekin pyynnölleni naureskellen: "Taivaan Isä anna meidän tehdä jokin sellainen hyvä löytö, semmonen kuin se yöpöytäkin..." Lähdimme aamusta niin matkaan,  että pysähdymme reiman tehtaanmyymälässä. Sinne mennessämme silmiin osui kirppiksen kyltti ja päätimme piipahtaa lähtiessä siellä. Reimalta en löytänyt tällä kertaa yhtään mitään mielenkiintoista. Kirppis ei ollut vie auennut, mutta kävimme lämmittämässä Aaron  pullon siinä välissä ja menimme uudestaan. Heti mun silmiin osui nämä Emmaljungan rattaat/vaunut. Vaikuttivat tosi tukevilta ja hyväkuntoisilta ja hintapyyntökin meille sopivaa luokkaa 150e. Silloin kun Esikolle menimme vaunuja ostamaan, en mä mitään ennakkotutkimuksia tehnyt vaan että luotin myyjät esit

Niin sitä vaan taas nautittiin ja selvittiin talvilomasta. Erikoismenoista ja touhuista. Nauttiin yhdessä olosta. Käytiin Tampereella: mm. Ideaparkis ja Ikeas. Elokuvis: pojat kattomas Saapasjalkakisan, minä ja Enni Risto Räppääjän ja esikko kaverin kans Sotahevosen. Metsäretkellä, pulkkamäes, keilaamas, uimahallis.... Kirpparipöytäkin loppui ja sain pakattua kaikki  ylimääräiset vaatteet Viroon ja muuta tavarat pois. Vesirokkokin rantautui nuorimmaisiin keskiviikkona. Keetta pääsi vähällä... Aaro taas on ihan täynnä vesirakkuloita.  Lauantai vastaisena ne alkoivat kiusata ja eilenkin vielä uusia rakkuloita löytyi. Toivottavasti tänä yönä pieni mies saa jo nukuttua rauhassa. Isosiskoni pikaisesta vierailusta Pohjanmaallakin saimme nauttia. Suukottelevan tädin syli kelpasi hyvin,  vaikka viime näkemästä oli taas kulunut aikaa. :) Pienet arkihelpotukset vauvaa varten on nyt saatu tehtyä,  nyt voi  o d o t u s  alkaa  ja