Touhua ja töminää

Vuosi sitten virkkasin ekan isoäidinneliöni ja koukutuin. Välillä pahemmin ja välillä vapaana. :) Vihdoin paloja oli sen verran että pääsin virkkailemaan niitä yhteen ja muutaman kymmenkunta vielä lisää työn koon hahmottuessa. Siinä se nyt on sohvan selkänojalla mummolatyyliin 12x10 neliötä lämmittämässä ja piristämässä päivääni. Maaka P.S. Onko jollakulla kertoa kokemuksia  Kelan sopeutumiskuntoutuksesta? Kielenkehityksen takia ollaan haettu ja tultu valituksi. Toiveet korkealla tiedon ja vertaistuen saannin suhteen :)

 "Mä lupaan etten osta yhtäkään kangasta  ennenkuin olen käyttänyt puolet vanhoista pois!" Kuulostaako tutulta lupaukselta?  Jep! ;D :D Ihan hyvin se alkoi: uusimmat trikoot pääsivät työn alle hyvinkin nopeaa. Maltoin käyttää ne pois. "Heti pitää käyttää jo jotain uutta ostan" vannotin itseäni. varsinkin kun keksin että saan yhdestä pituudesta kahdelle pojalle paidan  tekemällä hihat nanson perustrikoosta. Tätä mallia on ny tehty ja vielä tulee lisää.  Joustofroteet muuttu housuiksi. Oon koittanut olla jumittumatta ajatukseen; mitä jos keksin niistä myöhemmin jotain parempaa? Toisaalta pakkohan nuo pikkupoikien kankaat on pois käyttääkin tai ne jää tarpeettomiksi. Jämäkankaista syntyi tunikka ja eka isompi aplikaatio etumukseen. Paras keino toteuttaa lupaustaan on tietty vältellä kangaskauppoja! No eikähän teini pyytänyt kaverikseen hakemaan koulutyöhön kangasta... Emmä ostanut muistaakseni muu...

Kuistilla ollaan tehty pikkumuutoksia ja sen innostamana kehittelin peilille kehyksiä. neljää eri pitsiä pujottelin aluniinilankaan ja asettelin ympärille. Kovin se nyt on pitsinen joten saa nähdä kuinka  kauan sitä jaksaa katsella.... kaveriksi pitäisi keksiä ainakin jotain särmikästä. Ainakin se tuo pipon asettelijalle hymyn huuleen? kuvajainen on niin kuin iso vauva pitsimyssy päässä! Itseasiassa koko peili on  yks pitsimyssy... :D Maaka

Takkatulen lämmössä nappailin kuvia tyynyompeluksista ja nuorimmaiset tekivät samalla omia sisusteluja. Voi ku olivat ylpeitä tyynyistään :D Eikä meillä ilman viiriä selvitä nytkään ;) Mietin olenko yltiöoptimisti: En ollut, vaan realisti, muistelin oikein nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen että sohvapöydällä saa tavarat olla jo aika rauhassa. Iskäö kun vain tottuisi siihen että siinä voi olla jo jotain eikä heti nostelisi niitä ylös turvaan! :D Maaka