Touhua ja töminää

Juuriltaan on revitty elämänlankat. Jäljellä vain kaaos. Joidenkin lanka katkesi kokonaan. Niin monen elämä ei ole enää ennnallaan, kaikki muuttui, voimia yrittävät kerätä muuttuneessa maailmassa. Joskus on hyväkin kun ystävät eivät ehdi pitämään yhteyttä. Vuosi sitten tiistaina menin aamupäivällä vanhempieni luo, ihmettelimme isolta tieltä näkyviä ja kuuluvia hälytysajoneuvojen ääniä. Pian alkoi uutisia tulla... Tulin kotiin ja esikko kertoi Ystäväni soittaneen ja pyytäneen minun soittamaan takaisin. Hajamielisenä soitin hänelle. "Olen täällä!" hän sanoi ensimmäisenä. "Mitä, missä????" "Tiedätkö mitä on tapahtunut? Olen täällä, meidät on evakoitu toiseen kouluun." Ystäväni oli ollut tarkoitus soittaa maanantai-iltana ja kertoa päässeensä kouluun ja ensimmäinen koulupäivä oli takana. Opiskelupaikka oli muuttunut Seinäjoesta Kauhajoeksi.'' Onneksi en tiennyt. Pelko tummaihoisen Ystäväni puolesta, tuntuu vieläkin näin jälkeenpäin. Lehdestä näimme et...

Vekarus heitti haasteen: Kerro 10 paljastusta Apua, paljastustenhan pitäisi olla hieman hätkähdyttäviä, mitähän sitä uskaltaisi kertoa ja toisaalta mitä en olis jo kertonut :D Tästä tämä lähtee: 1. Olen perfektionisti eli täydellisyyden tavoittelija . Konrollifriikkeuttäkin liittyy asiaan. Onneksi olen havainnut itsessäni paranemisen merkkejä näiden suhteen :D Aiheesta ehkä joskus enemmän. 2. Mulla on varmaan jonkin sortin ahtaanpaikan tai suljetunpaikan kammo. Tarvitsen tilaa ja avaruutta, ikkunattomassa huoneessa happi alkaa loppumaan. Inhoan jos kaihtimet ovat kiinni. 3. Tarvitsen paljon valoa. Paljon ikkunoita ja lamputkin käyvät, mutta luonnonvalo on parasta. Yksi syy on sekin että mulla on näkö 4,75 miinusta, ja kuulemma miinusnäkö tarvii hyvän valaistuksen 4. Matalapaineen syy selvisi: Mulla alkoi lähes kahden vuoden tauon jälkeen ne, joita en ole kaivannut :DD (Tai itseasias ehdin jo kaivatakin) Mikäs niiden oireiden nimi olikaan? Juu, Ea syö vieläkin maitoa enemmän kuin kiinte...

Viime viikolla innostuin iltasella virkkaamaan kukkasia. Siitä vanhasta koulukirjasta ohjetta ja Esikko neuvoi myös. Hänen tekemä on tuo vaaleampi kukka, koulussa on opetettu ja paljon kauniimpi kuin mun oma :) Toissa päivänä ostin myös nämä edulliset 2e akryylilankarullat. Kauniit värit ja edullisia virkkamisen taidon opetteluun. Kaulahuivi esikolle. Itte en osaa asusteita edes käyttää :/ Helppoa ja nopeaa :))) On kuvassa taitteella, eli on pitempi. Ala-aste aikainen kirja on nyt käytössä, mutta käsityökassi ei ole enää tallessa. Täytyi tehdä uusi ja virkkuukoukuillekin omansa. Liinoja leikkasin ja jäi paloja, raitainen on keittiöpyyhe. Kukkasin pitäisi vielä ilmeisesti koristella ja nimikirjaimet ainakin kirjailla. Valokuva tilauskin kotiutui. Puolen vuoden kuvat raskaalla kädellä valkaten koitin valita n.250 Ja edellisetkin vielä laatikossa! Ens viikolla ryhdyn laittamaan albumeihin ja päivittämään KAHDEN nuorimman vauvakirjoja. Sen skräppäämisen unohdan; sitten lapsenlasten kuvista...

Joskus se on niin pieni asia joka herättää iloisen positiivisen innostuksen, nostaa sydämeen ja mieleen kiitollisuuden ja ilon. Tänään se oli oikeat kukat oikeassa paikassa oikeaan aikaa, juuri oikeassa auringonvalossa. Valonsäteet oli jo menneet, kun tajusin kuvan ottaa :D Totesin että enpä juuri ehdi takapihalla ruusujani ja syyshortessioita ihailemaan, jotan kynin ruusuni ja otin joitan oksia hortessiasta sisään. Tämä tarjotin kaipaa vielä oikeaa paikkaa, ja oikeaa liinaa... Päätin että nyt teen liinat valmiiksi ja hairaasin pitsiä kaupasta. Samalla reissulla ostin lisää virkkuukoukkuja ja bambulankaa. No, se Arnon huonovointisuus laivalla ei ollut merisairautta. Meri oli mitä tyvenin ja poika tuntui myös hieman lämpöiseltä. Eilen kuume ja huonovointisuus iski Enniin ja illalla Eaan. Tänään pikkuinen oli ja on edelleen kuumeessa. Innostuksenkipinän saatuani ajattelin ompelevani päikkärien aikana, mutta päivä meni kuten aamulla olin arvellut: sylitellen. Ean nukkuessa sylissä virkkas...

Kiitos kommenteistanne edelliseen postaukseen :))) Aivan sitä on, sanoisinko, hieman kauhuissaan kun kirjoittaa avoimena tuntojaan. Jännityksellä avaa blogin: milaisia kommentteja on tullut (en tuttujen vaan tuntemattomien) vai onko niitä tullut lainkaan, vaikenevatko kaikki. Sitä kelluu kuin puolustuskyvyttömänä sydän avoimena... Mutta toiveeni toteutui ja sain huomata että, "jaettu suru on puoli surua" Helpottaa huomata ettei ole "ainoa" ja yksin, vaan että on luonnolista olla välillä kovinkin väsynyt ja riittämätön. Kyllä se heittäytyminen kannatti. Kuten kuvista saatatte päätellä käytimme kesälomareissulla saamamme laivalahjakortin. Perjantaiaamulla klo 5 lähdimme ajelemaan Turkua kohti. Ihan vain risteily. Tämä mies joka on niin reipas näissä aamupäivän kuvissa, oksensi ja nukkui n.5h hytissä iltapäivällä. Äitikin sai ottaa tirsat ja iskä vuorollaan myöhemmin. Amorellalla oli tehty vuoden aikan remppaa, joten nyt oli entistä mukavampi leikkiä ja pelata, osallis...

Mä oon ollut jo pitempään hieman nurkumielellä, vaivannut riittämättömyys, tyytymättömyys kiukuttanut sotkut ja epäjärjestys, haaveet tuntuneet toivottomilta, mikään ei ole oikein huvitanut ja kärsivällisyys on ollut vähissä. Välillä ,toki vain hetkellisesti, jostain innostunut, mutta taas on ikävät tunteet vyöryneet mieleen. Syytäisinkö hormoneita? Vai onko tämä nyt 3kympin kriisiä? Luulis, että silloin kun en teen mitään ylimääräistä kotityöt on parhaiten hoidettu. Väärin, mä tarvin porkkanan itselleni niiden suorittameseen: Sitten kun tämä on siivottu voin tuon hauskan jutun, oon vähä ruuraista jne Nyt velvollisuudet ja arjen olen hoitanut, ideoita päässä, mutta ei tekemisen ja elämisen iloa. Viime päivinä palasia on loksahdellut mielessä paikoilleen: Viime lauantaina Arttu sanat, "Joko taas on huomenna kokous, joko se viikko meni!" pysäyttivät. Mitä muistan viikostani? Mihin aikani tuhlasin? Sanoin miehelleni: Kun lama on ohi, myydään tupa, mennään Santalaan opiskelemaan ...

Tämän tilkkutäkin tekemisen aloitin, jo kevättalvella. Palan silloin tällöin ompelin kiinni ja lisäsin paloja :) Aika kauan olleet tilkut yhteenommellut, mutta tikkaus ym tekemättä. Mun mielestä haastavin osuus. Eilen sitten tikkasin kankaat yhteen ja tänään reunasoirot. Tänään tätä tehdes nautiskelin :) 3 isointa leikkiksellä, Enni kerhos, isi töis ja Ea nukku lähes 2h päikkärit! Mamma ja paappa olivat käyneet puserruttamassa omenamehua. Aivan ihanaa, maku ja tuoksu ja kyllä vain sillä lasilla on väliä ;) Täkkikin valmistui :) Leikkimökkiin sitä aloin tehdä, mutta ei sitä sinne enää kannata viedä. Saa nähdä maltanko viedä keväälläkään; toivottavasti löytää paikkansa sisältä. Ennin sängyn kokoisen siitä tein, mutta on kovin pirtsakka meille sisälle... Täältä sain idean kokeilla vaatteiden värjäämistä. Nämä kaks väriä lähti kaupasta mukaan ja kohteena lähinnä tahtomattani :D värjäytyneitä valkoisia vaatteita. Tässä mukavimmat lopputulokset :) Tekokuituisiin lankoihin väri ei tartu, jot...