Siirry pääsisältöön

Lapsuuden kodista...


Me ei olla keräälijöitä, joten kaikki ylimääräänen laitetahan pois. Joskus jotaki on jälkikätehen kaivannu, mutta harvemmin. Ja sitten sitä yrittää lohoruttaa ittään notta, mihinä mä olisin sen säilyttäny? Vanhempieni suvuussa on kummallaki puolella puuseppiä, mutta vanhoja huonekaluja ei juuri ole jäljellä. Tämä penkki ja yksi tuoli sen lisäksi on säilyny. Ne ovat isän äirin kapiokalusteet, tai ilmeisesti Helle-mamma on aikoonaan ostanut/ teettänyt ne veljellään.

Äiti sai tämän varjeltua ku me 15v sitten muutettihin. Kaksi käsinojallista tuolia isä heitti kaatokuormahan. Penkki oli lapsuuressani alakerran leivintuvassa. Se oli hassun viheriä ja sinapinruskia keinonahka istuunosassa. Tuoli tais olla alkuperäises asussaan: harmaa ja punaanen kangas istuunosas.



Joku kymmenen vuotta sitten isä entisöi penkin ja tuolin meille. (Tuoli on makuuhuoneessamme päiväpeiton alla päivisin eiku siis tarkoitin öisin.) Mun mielestä sen on kauniin mallinen ja hyvä istua. Mutta ei siihen kyllä kolomia aikuusta maharu! Se on meillä olohuoneen yhteydessä, kätevä lisätä sohvien yhteyteen ku tuloo ystäviä kylähän ja istuumet meinaa loppua jo oman väenkin takia. ;)


Helle-mamma kuoli mun ollessa vajaan vuoden ikäinen. En siis voi häntä muistaa mutta penkki muistuttaa sukupolvien ketjusta. Ennen kaikkea se tuo muistoja lapsuudesta ja lapsuuden kodista, missä sain asua kuin Herran kukkarossa. Uskovaasen kodin nuorimmaasena. Ukkoonenki kiersi kotikylän! :D

Äiti tapas leipoa itse leivän. Oliko se ollut kerran kuussa.. Perjantai-illalla hän teki juuren: Korvee oli penkin päällä ku hän sitä sekoitti ja lauantai aamulla mäkin oli usein kaatamas jauhoja äiteen vaivaten taikanaa. Isä puhu jälkiuunileivästä. Mäkin taisin siitä tykätä ku pohoja oli niis vaaliampi. Leivontapäivä äitee yleensä laittoi ruuaksi perunasoppaa (jauhelihakeittoa). Mä en kyllä ymmärrä mihinä välis se sen kävi keittämäs, ku mun mielestä se oli sie alahalla kokoajan?!


Mä olin viis ku mun rakas ja ainua siskoo meni naimisiin ja mä sain olla morsiusneito! Häät oli meillä kotona. Takapihan isolla nurmikentällä oli valkoinen kokous teltta, alttarin vieressä solisi suihkulähäre. Häävastaanotolla hääpari istui varjon alla tällä penkillä joka oli peitetty valkoosella kankahalla. Kesän komein päivä kuulemma, varjos yli kolmekymmentä. Tais olla, ku mä muistan käyneeni kysymäs saisinko vaihtaa uuret pikinit päälle? Äiti ei luvannut. Ei se haitannu, mut mielelläni olisin niitä esitelly.

Illalla muistan jonkun mua kehuneen kuinka reipas olin ollu ja koko päivän kantanu kukkakimppua. Ei mulle tullu mielehenkään laskia sitä kärestäni, mähän olin morsiusneito! Kyllä mulle kippua sille tarjottihin, mutta kimppu käres kyllä pystyi leikkimähän ja halusi ihaalla sitä koko ajan; sellaisen hienouden ku olin saanut.


Lapsuuren kerholaulu, joka on soinut mielessäni ja sopii tähän muisteloiren päälle.


Paljon ois aihetta lapsella kiittää,
Jumalan lahjoja kaikille riittää.
Päivä jo yksikin aamusta varhain,
iltahan ehditty, lahja on parhain.

Kauniina nauhana vuosien päivät
helmenä jokainen muistoksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
niistä ei yhden ees kadota sallis.

Lapsonen, siis kätes yhtehen liitä,
kaikista päivistä Jeesusta kiitä.
Aina se muistaos, tänään on juuri
varattu sinulle siunaus suuri.
Hlk 532

Joku kysy multa ku olin pieni:
“Ooksä Assun ja Maikin iltatähti?”
“En mä oo iltatähti. Mä oon jäläkiuunileipä!"
(Muistelevat sitä vieläkin mut tai vanhempani nähressään)
Hei! Kerrohan säkin joku mukava muisto lapsuuresta! :) Kultaasesta ajasta...
Kommenteissa tai blogissas.

Kommentit

Deborah sanoi…
Tosi mukava postaus, oli jotenkin niin elävää kertomusta.:) Tuo laulu on ihana, ajattelemisen aihetta ihan näin aikuisellekin. Tuo penkki on kyllä kaunis, on kuitenkin mahtava juttu, että jotain on muistoksi jäänyt vaikka kaatiksellekin jotain on päässyt livahtaan.:) Täytyypä miettiä olisko itellä jotain kirjoitettavaa lapsuudesta omaan blogiin. Mukavaa viikonjatkoa!
Anonyymi sanoi…
Voi että tuota pohojammaan murretta, toiset tykkää,
toiset taas...
Sinähän oot ahkerasti ehtiny blogia kirjottelemaan. Monta juttua tullu siitä ku viimeksi poikkesin..Hyvä, hyvä :)

No se naapuri..
Henttuset sanoi…
Kerrassaan kaunis sohvapenkki! Onneksi se pelastui kaatikselta. Minusta on ihana lukea murteella kirjoitettuja tarinoita. Ihania muistoja!
-T sanoi…
Ihanasti muistelet lapsuuden kultaisia hetkiä kera kauniin kuvan! Osuva myös on nuo laulun sanat!
Olet saanut olla morsiusneito :) Ymmärrän ettei silloin voi laskea kukkakimppua koko päivänä (!!), ei tietenkään!!
Minun lapsuudessani vietin paljon aikaa maalla mummolassa ja hän leipoi usein myös leipää, mummi ompeli myös minulle paljon. Kerran muistan kun sain kovasti kehuja kylän tätyleiltä punavalkokukallisesta mekosta, jonka mummi oli minulle tehnyt. Ja kehuistahan pikku tytöt tykkää! :)
Maaka sanoi…
Mukava kuulla että tykkäsitte lapsuuden muisteloistani :) Mä mietin että viittiikö tuollaasia tänne höpistä... Mutta penkistä tosiaan tuli nuo mieleen ja muistothan esineistä arvokkaita tekee.

Mun mielestä murretta on hieman raskas lukia ja kirjoittaa, joten en kyllä viitti sitä joka postauksessa käyttää. Ja onhan se hieman naurettavaakin joten ei kaikkiin aiheisiin sovikkaan, mutta toisis sitten toimii hyvin ;)

Kyllä mä olisin omis häiskin jaksanu kimppua koko ajan pitää! Mutta myönnyin ja laitoin sen siihen maljakkohon pöyrälle. Kallis kimppu eikä saa eres käressään pitää! :S

Kyllä se niin on että hyvällä kehulla pelkästään elää isompikin tyttö päivän :D Mä oon koittanu opetella kehumaan enemmän ja aihetta aina kyllä löytyy. Näin kirjoittamalla voikin sitä harjoittaa, saa rauhas muotoilla :) tai kiirees ;)

P.s. kylläpä sie naapuris valvottiin vie myöhempään kuin meillä :)
Hanna sanoi…
Oi miten upea penkki, aivan mahtava!!! Ja niin hauska tuo viimeinen kipale postauksessasi "jälkiuunileivästä" :)... Aiheutti suurta hilpeyttä täällä :)
malla sanoi…
ihana penkki ja ihanaa ku tavaroilla on tunnearvoa!se todella tekee esineestä arvokkaamman.
"vanhoja"on aina kiva muistella, niistä tuloo niin kotoinen olo:))oli kiva lukea muistelot!
Marge sanoi…
Todella ihana(!!!)vanha sohvapenkki.
Ja vielä, kun siinä on muistoja!
Suloinen toi jälkiuunileipä-kohta!!:)
Mukavaa illanjatkoa!
Maaka sanoi…
Lisää mukavia kommentteja!
Kiitos paljon! =0))
Niin isä oli mua kutsunut :D ja se tuntui paljon arvokkaammalta titteliltä kuin iltatähti :)
Hallatar sanoi…
Ihana penkki. =)
Hienoa, että annoit sille uuden elämän. =)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Diy saippua ja nestesaippuaa

Olin syksyllä kansalaisopiston saippua kurssilla, ja tein urakalla useammanlaista saippuaa näiden kahden laadun lisäksi. Muutaman viikon päästä siitä tormäsin litran oliiviöljypulloihin 0,50e kpl, joten sitten pidin vielä saippuapajan kotonakin 😄 Meillä on suihkussa käytössä palasaippua. Ne on virkkaamissani pussukoissa, joissa niitä on kätevä käyttää ja sitten ripustaa hygienisesti kuivumaan. Näin korona aikana nestesaippua kului kovasti käsiä pestäessä ja ne myös kuivattivat käsiä. Joten päätin kokeilla onnistuisiko nestesaippua itsetehdystä palasaippuasta. Raastoin perusohjeella tehtyä palasaippuaa ja yhden hunajasaippouan lisäksi. Saippuaa oli muuten nautinto raastaa,  just täydellinen koostumus. Tutkin ohjeita netistä ja valitsin yksinkertaisimman. Koska vesi on nestesaippuassa se pilaantuva osa, keitin sitä vähintään viis minuuttia ja annoin jähtyä. Ohjeeksi tästä ei nyt sitten kuitenkaan ole, sorry! Oon tehnyt nyt kaks kertaa. Ekalla kertaa jotain litra vettä ja desi saippuaa o

Asuntovaunun maalausta

Syksyllä isännys ähisi eräänä iltana muutaman tovin ennen kuin sai vaunun liinojen, pyöreiden puukalikoiden ym avulla hinattua talliin. Ei riittänyt että otti pois renkaat, myös akselin joitui ottamaan pois alta että mahtui ovista sisälle. Tallissa se on odottanut kevättä ja innostusta. Lämpöiset päivät saivat innostuksen heräämään. Joten tämän vappuviikonlopun projektiksi otettiin vaunun maalaus. Hiomista ja teippausta. Pellikattomaalia ja sähkökäyttöinen ruisku. Valkoista ja harmaata.  Tässä vaiheessa näyttää aikastakin hyvältä!?! Vanhenenee ihan silmissä... hyvällä tavalla! :D Saa nähdä mikä on lopputulos. Kolmaskin väri tähän vielä tulee (+mustat listat). Arvaatko mikä? ;) Tältä näytti su illalla, kun ekaa harmaata kerrosta vedettiin. Päivällä sataneen valkoisen lumen ja harmaiden pilvien kunniaksi?  Tässä meidän inspiraatio kangas väritykseen: Vaaleanturkoosia tietenkin saa meidän vaunu vielä pintaan

Mä kanssa paimenten

Mä kanssa paimenten  käyn seimen äärehen,  käyn lasta katsomaan,  mä olkivuoteessaan,  mun tähteni syntyi Hän tänne. Mä kanssa enkelten  nyt laulan kiitoksen,  kun Herra armossaan  tuo rauhan maailmaan,  myös mulle Hän rauhansa antoi.  Meillä ei juuri tuvassa joulutunnelma lisäänny, mutta mielessä ja puuhissa kylläkin joulumyyjäisvalmistelujen myötä. Tähän seimiaiheeseen jäin kiinni viime vuonna  ja olen siihen edelleen aivan rakastunut. Tontut olisivat myyvempiä, mutta näitä haluan tehdä. Noitten kolmiovinen alkuperäinen idea oli sellainen kuusijuttu, mutta tämmönen idea niistä jalostui. Meillä Suomessa, kristitty maa vaikka olemmekin, ei seimi asetelmia juuri ole tarjolla, sillä ilmeisesti ei juuri kysyntääkään ole? Pinterestissä mulla on taulu, jonka nimi on nativity, koska en keksinyt sille suomenkielellä parempaa nimeä. Mutta ei selvästi kääntäjäkään?! Sanan  nativity  käännös  englanti-suomi Sanaa  nat