Viime viikonloppuna ehdin kipeän neidin kanssa katsella joitain postauksia pikapikaa läpi ja hyvä niin sillä sairaalassa mieleeni muistui Riitta-Marian patalappupostaus
http://kantrityyliin.blogspot.com/2009/04/patalappuja-sarjista-ym.html Kiitos!
Emma toi tiistaina sitten kotoa valkoista puuvillalankaa ja virkkuukoukkuja. Kudinpuikkoja ei ollut löytänyt.
Raidallinen Emman koulutyö.
Mä oon meidän muksuille kaikille tehnyt odotusaikana tuollaiset fanellipeitot. Eli tuplakangas (kantikas) ja virkkattu reunus. Ealla on itseasiassa kaksi, sillä meidän "kylästä" on vaikea löytää siedettävää, suloista fanellia joten kun sellainen tulee vastaa täytyi ottaa tilaisuudesta vaarin. :)
Peiton "juuret" ovat minun odotusajassani.
Sorry, huonot kuvat sameista kellastuneista kuvista. En jakssanut skannata olis olleet himpun paremmat
Itse asiassa Ennillä ei ole omaa peittoa. Mulla loppuraskaudesta kädet puutuivat ja olivat niin turvoksissa. Ettei tullut mitään. Sopivaa kangastakaan ei löytynyt.
Sisko oli sitten löytänyt kirpparilta tämän kangas palan!
http://kantrityyliin.blogspot.com/2009/04/patalappuja-sarjista-ym.html Kiitos!
Emma toi tiistaina sitten kotoa valkoista puuvillalankaa ja virkkuukoukkuja. Kudinpuikkoja ei ollut löytänyt.
Riitta-Marian kuvaa ja Emman koulutyötä muistellen virkkasin sitten tämän patalapun tuplalangalla. Pitsiä en ole ennemmin tehnytkään, mutta jokin ohjeen kuva löytyi muistista. Olen ihan tyytyväinen tekeleeseeni :)
Raidallinen Emman koulutyö.Miehelle kyllä ilmoitin: "Tätä ei ole tarkoitettu käyttöön."
Koska lankaa ja aikaa oli niin siinä Ea sylissä virkkasin Ean peitton reunaan "pitsikerroksen" lisää. Tässä peitossa näkyy ensimmäinen tilda-vaikutus. Eli tuo kirjailu. : )
Mä oon meidän muksuille kaikille tehnyt odotusaikana tuollaiset fanellipeitot. Eli tuplakangas (kantikas) ja virkkattu reunus. Ealla on itseasiassa kaksi, sillä meidän "kylästä" on vaikea löytää siedettävää, suloista fanellia joten kun sellainen tulee vastaa täytyi ottaa tilaisuudesta vaarin. :)
Peiton "juuret" ovat minun odotusajassani.
Sorry, huonot kuvat sameista kellastuneista kuvista. En jakssanut skannata olis olleet himpun paremmat
Äiti siinä virkkaa mun peittoa ja isä istuu vieressä (oli niin väsynyt ilme että rajasin pois :D)
Toisessa mä uus tulokas siskon sylissä.
Mun oranssielefanttipeitto on ollut siskon pojilla ja yksi pojista on käyttänyt sen loppuun: Unipeittona nyprännyt reunaa ja systeri korjannut ja pienentänyt kunnes jäljellä patalapunkokoinen pala :D
Itse asiassa Ennillä ei ole omaa peittoa. Mulla loppuraskaudesta kädet puutuivat ja olivat niin turvoksissa. Ettei tullut mitään. Sopivaa kangastakaan ei löytynyt.
Sisko oli sitten löytänyt kirpparilta tämän kangas palan!
Taisin saada sen vasta Ennin synnyttyä. Pitäisi taas ottaa asiaksi ja etsiä valkoista fanellia. Ylimääräisestä oransista voisikin kirjaila jotain valkoiselle puolelle. :) Tai tehdä jotain siskonpojalle tulevaisuutta varten ;) Hänen luvallaan sain kangaspalan omakseni!
Virkkasin mä sairaalassa loppulangasta vielä elämäni ensimmäisen
Virkkasin mä sairaalassa loppulangasta vielä elämäni ensimmäisen
pitsiliinan! :D
Bratzin pöytään :D
Virkkaamista ei mun kannata vie lisätä ansioluettelooni,
Bratzin pöytään :D
Emma keksi itse että nenäliinateline on oivallinen pöytä, joten paperipaketit lähtivät kaupan päällisineen meille. Ja on sitä paperia tarvittunkin.
Virkkaamista ei mun kannata vie lisätä ansioluettelooni,
mutta tästä on hyvä aloittaa :D :D
Ehkä mä vanhana istun kiikustuolissani kuten isäntäti ja virkkaan mitä kauniinpia pitsiliinoja...
Epäilen, niin jos liikkumaan pystyy!
Kommentit
Valkoista flanellia ostin aivan hiljattain sauman kangashallista, kestovaippoihin tarkoitettua, ihanan pehmeetä..Käyhän sielä kurkkimassa jos vielä olisi. Ihana, tosi ihana tuo oranssi norsukangas.
Kauniita flanellipeittojakin!
Toivottavasti teillä on jo parannuttu, niin koskettava tuo edellinen postauksesi.
Aurinkoista viikon jatkoa!;)
Virkkauksesta; opettaja kehui et meidän Arttu oli luokkansa paras virkkaja: nopein ja tasaisin jälki. oho? Mekaaninen työ itseasiassa, totesimme. :) Pitääkin laittaa ompelemaan patalappuja äitienpäiväksi. Paksua lankaa käydä vain ostamassa :)
itse menen minne vaan lasten kanssa saan hymyjä-en tiedä onko ne sääliä, tuskaa vai ollaanko me vaan niin huvittavia :).
juu virkkaus on kivaa-ja tulee nopeasti valmista...
Itse en myöskään ole paljoa virkannut, mutta mummoni kummatkin kyllä ja kummatkin ovat tehneet virkatut sängynpeitot meille (toinen tuplapeitto ja toinen yhden hengen sänkyyn, joka on nykyään tyttömme sängyllä :))
Toipumishali vielä pikkuiselle ja siunaus saattelemaan terveiseni!!
Juu aina ei tiedä itsekään mitkä ne omat tunteet on kun menee kaikkien kanssa ihmisten ilmoille :D
Virkkauses on se hyvä puoli et jos/KUN jää kesken ja hieman purkaantuu, on helppo jatkaa taas. Ei tarvi lykkyjä etsiä ja nostella :)
Kaikkea hyvää toivottelen sekä mukavaa vappua :)
Mi-Ma