Mautonta ja hajutonta....

Kuten olen jo "muutaman" kerran maininnnut elämä on ollut flunssan takia
reilun kuukauden päivät mautonta ja hajutonta.
Reilu viikko sitten aloin kokouksessa olessani miettiä,
miksi, minkä takia? Mitä voisin tästä oppia?

En ole maistanut, haistanut ruuan herkullista makua
enkä onko se tuoretta vai onko se mennyt huonoksi...

En lapsen puhtaan ihon suloista tuoksua,
enkä kakkavaipan hajua.

En puhtaan pyykin tuoksua
enkä savun hajua sisällä.

En haistanut että paistoperuna hieman kärvähtivät pannulla,
mutta en kyllä maistanutkaan sitä. :D

Jotkut tuoksut ja maut tuovat minulle mielihyvää

toiset eivät niinkään ole miellyttäviä,
mutta tärkeitä kylläkin:
ettemme söisi pilaantunutta,
pökertuisi savuun tai ettei peppu alkaisi punottaa.

Olen joskus aiemminkin kertonut olevani perfektionisti,
täydellisyyden TAVOITTELIJA.
Ja tuskin olen lajissani ainut jonka suurin ongelma on tietenkin
oma epätäydellisyys,
muutenhan ei tarvitsisi puhua täydellisyyden tavoittelusta.

Sama maku tai tuoksu voi toisesta olla miellyttävä
ja toisesta taas vastenmielinen,
joten paras tapa olla mahdollisimman
täydellinen, (ettei ole varaa itsesyytöksiin)
on olla mauton, hajuton...
Se vain on kovin vaikeaa...

Ja sanotaanhan Raamatussakin

Te olette maan suola; mutta jos suola käy mauttomaksi, millä se saadaan suolaiseksi? Se ei enää kelpaa mihinkään muuhun kuin pois heitettäväksi ja ihmisten tallattavaksi.
Matt 5:13

"Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina kuljettaa meitä Kristuksen voittosaatossa ja antaa meidän kaikkialla levittää Kristuksen tuntemisen tuoksua! Me olemme Kristuksen tuoksu, joka nousee Jumalan eteen; tämän tuoksun tuntevat sekä ne, jotka pelastuvat, että ne, jotka joutuvat kadotukseen. Se on toisille kuoleman haju, joka tuo kuoleman, toisille elämän tuoksu, joka tuo elämän. Mutta kuka on tähän kelvollinen?"
2.Kor 2:14-16

Jeesus, yhteys Jumalaan ja Pyhä Henki
ovat parasta elämässäni ja siksi tahtoisin
mahdollisimman monen muunkin tuntevan heidät.
En häpeä heidä seuraamistaan, mutta
kun sanotaan että me tunnustavat kristityt olemme
"viides evankeliumi"!
Oi-joi-joi!
Miten minä voi elämälläni kertoa
Jumaln täydellisestä rakkaudesta, totuudesta,
pyhyydestä,
minä joka olen kaikkea muutakuin täydellinen,
voi miten vääristyneen kuvan heistä
minun kauttani voikaan saada.


Eräs evankelista kirjoittaa kirjassaan Raamatun kohdasta,
kun Jeesusta tullaan vangitsemaan ja Pietari sivaltaa Malkukselta korvan pois
ja miten Jeesus sitten korjaa Malkuksen korvan.
Evankelista rohkaisee:
meidän tekomme ja sanamme ovat vajavaisia,
mutta Jeesus voi korjata nekin...


Totesin taas miettiessäni sen yksinkertaisen asian:

Minun tulisi lukea enemmän, päivittäin

Raamattua
voidakseni "maustua" Sanalla,
ja oma makuni vähentyä ja Jeesus kirkastua.

Löysin jonkun viisaamman kirjoittaman ajatuksen:
Ei ole ketään, joka voisi sanoa olevansa itsessään arvollinen edustamaan Herraansa. Samoin ei ole ketään, kuka voisi sanoa, etteikö hän olisi kelvollinen 'Kristuksen tuoksu' tälle maailmalle. Näin siksi, että Herra varustaa omansa ja tekee heidät jokaisen arvollisiksi kantamaan nimeään. Koko Jumalan kansa on kutsuttu elämään Kristuksen todistuksena maailmassa. Meidän vastuullemme jää se, että välittämämme tuoksu pysyy suloisena; ts. evankeliumi pysyy puhtaana ja tapa jolla sitä levitämme ei ole sopimaton tai ristiriidassa sanoman sisällön kanssa.
Lainaus täältä


Onneksi Jeesus on sytyttänyt sydämessäni
halun kertoa hänestä ja se halu on suurempi kuin
"täydellisyyden tavoitteluni" :)

Sillä:
"Jos tiedät miten tienata leipää, etkä kerro siitä veljellesi
olet syypää hänen nälkään."

Te olette maailman valkeus.
Ei voi ylhäällä vuorella oleva kaupunki olla kätkössä;

Matt 5:14

Maaka

P.S. Niin se ihana sää sai eilen Kuopuksenkin
karkaamaan pihalle isoveljen kumppareilla äiskän valokuvatessa. :S
Tänään on luvassa vielä lämpimämpää, joten
täytyykin mennä vielä levittelemään loppujakin lumikasoja
että aurinko voi sulattaa ne kokonaan pois :)