Ristiäiset

 Viime viikko on sitten siivoiltu, järjestelty

ja leivottu ristiäisiä varten.

Tai no mamma on leiponut :D

siruunakakkua, vanilijakierrepullia ja 

suolasarvia kinkku ja tuorejuusto täytteellä.

En mä leiponut viikolla kuin lihapullia pakkaseen,

pe illalla kaks täytekakkua. 

Lauantai aamuna veljen vaimo oli avuissa

ja tehtii vihreää ja makaronisalaattia.

Perjantai illalla ajelin sitten pakkasessa ympäri keskustaa

ja yritin viimeisten kauppaostosten lisäksi etsiä edullisesti kukkasia

juhlapöytää.

Pari tarjous kimppua,puntti reilun kaupan ruusuja ja

rukouksia Taivaan isän puoleen ettei kukat palellu

ja niin sai tekelleni eläviänä pöytiä koristamaan :)

Ristiäisiksi mä tätä vauvan nimenantoa ja siunaamista sanon,

vaikka ei lasta kastetakaan.

Meidän kirkkokunnassa ei ole lapsikastetta eikä 

aikuiskastettakaan,

vaan uskovien kaste :)

Nimiäisillä mun mielestä tarkoitetaan ei kristillistä juhlaa?

Mitään kaavaa tähän ei ole ja meilläkin iskä sanoi jotain,

mä luin yhden runon ja sanoin jotain,

lapset lauloi ja Enni ja Emma esitti yhden laulun sekä yhteislauluja/virsiä.

Sekä pastorimme puhe ja lapsen siunaaminen,

jossa oli mukana paapatkin.

Ei juuri eroa kasteenvahvistusjuhlasta, hätäkasteen jälkeen.

Juhla oli meillä kotona ja kutsuimme 

isovanhemmat, sisaruksemme perheineen,

pari ystäväpariskuntaa, tätini ja miehensä sekä pastorimme puolisoineen.

Laskin että meidät itsemme mukaan lukien 26 aikuista ja 24 lasta!

Ystäväperhe ei päässyt, isoveli oli Nizzas työmatkalla

ja heidän jo isot lapset kipeänä,

joten vieraskirjassa oli 33 nimeä.

Hieman piti tehdä järjestelyitä,

työhuoneeseen haettiin vanha ruokapöytä ja 

työpöytä eteiseen jne.

Sisareni kanssa meillä on niin

"etäiset ja viileät" välit 450km ja -30C :/,

että heitä kutsusta huolimatta haaveillut paikalle saavanikaan.

Systeri oli jo tulossa yksin, mutta ei noilla pakkasilla

ymmärrettävästikään uskaltanut sitten lähteä.

Voi kun asuisivat lähempänä!

Niin mielelläni olisin heidät kaikki 9 meillä nähnyt!

(2+5poikaa+2puoliso/tyttökaveri)

Nimeäkin piti tosissaan pähkäillä,

naapurista kun löytyi mun lepparinimi, jota

olin jo isompien aikana ehdottanut, tuloksetta 

jälkimmäinen on ollut Arnolle etunimivaihtoehtonakin.

Nyt sitten nimet ja oikea mies kohtasivat:

 

 Aaro Elmeri

Lapsi on meille annettu,

että oppisimme ehdoitta rakstamaan.

Että vaalisimme hänessä

viattomuutta ja iloa,

tulevaisuutta ja toivoa.

Maailman huomista.

Lapsi on meille annettu,

että osaisimme yhä ihmetellä.

Mykistyä ihmeen edessä.

Maaria Leinonen

Olin muuten niin täpinäs,

että kun juhla alkoi ja istuin sohvalle

todeten, että kaikki on nyt ok,

aloin ekaa laulua laulettaessa  ihmetellä

kun poika on niin "pieni" ja helppo pidellä olkaakin vasten!?

Juhlamekko puuttuu!

Onneksi oli "Kiitos sulle Jumalani" on pitkä virsi! :D

Alusmekon väri vaihtuu, mutta päälimmäisen on äidinisä ostanut

vanhimmalle veljelleni aikoinaan ja se on ollut meillä sisaruksilla

ja lastenlapsilla päällä ja 

juhlisti nyt sitten onneksi suvun nuorimpaakin ristiäisissään :)

Tänään mä Aaron kanssa nukuin aamulla univelkoja pois,

laiton takkaan valakian ja  nautiin rauhasta.

Ja pitkästä aikaa fb ja bloggeri ajasta :D

Mukavia talvilomapäivä eteläsuomalasille ja 

meille muille ilosta loman odotusta! :)

Maaka