♥ 20v ♥ yhteistä matkaa ♥

Kakskymmentä vuotta sitten 14-vuotiaana tyttönä

tein elämäni parhaan päätöksen ja lähdin kulkemaan

yhtä matkaa elämäni tärkeimmän henkilön kanssa.

Hän on Paras Ystäväni, kuuntelijani,

tietää ja tuntee minut täydellisesti,

aina käytettävissä ja valmis viettämään aikaa kanssani.

Hänen rakkautensa ympäröi minut,

antaa voimaa ja kantaa yli vaikeiden aikojen.

Vaikka minä olen ollut ja olen

ajattelematon, itsekäs ja käyttäytynyt typerästi,

hän ei ole kutsumistaan katunut

eikä minuun pettynyt, sillä tunsihan minut jo edeltä käsin ;)

♥ 20v ♥ Minä ja Jeesus ♥

 Sunnuntai-iltana 12.1.92 vanhempani tekivät lähtöä kotikokoukseen,

hengelliseen tilaisuuteen, 

ja mä olin kuin kissa pistoksissa. 

Taisivat pukea takkeja jo päälle, kun pömähdin eteiseen ja sanoin: "Mä tuun kans mukaan!"

Meillä oli syksyllä alkanut nuorten toiminta ja kokous oli kaverieni kotona 

ja osalta selittelin lähtöäni itselleni että samalla tapaan heitäkin, mutta....

oikeesti mun oli pakko lähteä.

Tänään on ratkaisun ilta, kutsu sydämessä oli niin voimakas.

Nyt tai ei koskaan.

"Jeesus sanoi: "Minä seison ovella ja kolkutan. 

 Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen." 

(Ilm. 3: 20). 

Evankelista ei pitänyt mitään "herätyssaarnaa" vaan opetuspuheen,

mutta ei se "haitannut" en tarvinnut enää ihmisen esittämään kutsua,

sillä Pyhä Henki puhui sydämelleni niin selvästi.

Jotenkin sain itseni ilmaistua vieressä istuvalle äidilleni,

joka ymmärsi yskän ja kysyi:

"haluatko että sun puolesta rukoillaan?"

Nyökkäsin ja niin me, minä, äiti ja isä menimme alttarille

evankelistan kanssa ja he saivat siunata minut taivastielle.

En voi sanoa, että sinä iltana "tulin uskoon", 

sillä ainahan olen uskonut, tienny, nähnyt ja kokenut vanhempieni elämän kautta, 

ja monessa kokouksessa pienenä istuneena,

että Isä lähetti Jeesuksen kuolemaan syntieni tähden ja Pyhä Henki toimii ja vaikuttaa.

Ja aika pienenä myös ymmärsin että se mun "lapsenusko" ei riitä.

(Näin kerran unta että Jeesus tuli pilvissä hakemaan omiaan

ja tajusin että mä en oo tehnyt omaa päätöstä ja... 

jooo, mun käsivoimimilla ei äidin jalassa roikkumalla Taivaaseen päästä.)

Silti se pieni juttu, se iso Päätös, se oli odottanut itseään.

 Sinä iltana 20v sitten sen tein,

Annoin elämäni Jeesukselle :)

Se ei ollut mitään  vavisuttavaa tai tunteellista,

se oli jopa, sanoisinko, järjenpäätös.

Seuraavana päivä kerroin heti suuresta asiastani 

läheisille ja ystäville koulussa.

Tämän laulun niiltä ajoilts tahdon jakaa kanssanne :)

 Kaikki tai ei mitään! Pekka Simojoki

Toki vielä jonkin ajan päästä mietiin ja puntaroin asiaa

ja mieleeni nousivat Pietarin sanat, kuin omani:

67. Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: "Tahdotteko tekin mennä pois?"
68. Simon Pietari vastasi hänelle: "Herra, kenen tykö me menisimme? 

Sinulla on iankaikkisen elämän sanat;
69. ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä." 

Joh  6

 Lukioainakana perheemme kohtasi suuria vaikeuksia,

kaikki meni taluodellisesti ja isäni oli vakavasti sairas.

Itkin ja rukoilin koirien kanssa lenkeillessäni.

Tajusin todella sen miten ainoa ja pysyvä asia elämässä on Jumala:

maallinen katoaa ja rakkaat ihmiset eivät voi olla aina kanssamme...

Hän on suurin, mahtavin, pysyvin

ja rakastaa minua niin äärettömästi.

"Kel on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa"

Suklainen täytekakku Pirkka

”Tähän asti Herra on auttanut meitä”

1 Sam 7:12

Halusin jotenkin juhlistaa 20 vuotta,

ja osoittaa iloani ja kiitollisuuttani Jumalalle, 

sen tähden jaoin tämän sinun kanssasi, 

kiitos kun jaksoit lukea

ja sen takia täytekakku odottaa kotiin palaavia perheenjäseniä :)

Maaka