Siirry pääsisältöön

Kellot


Saimme vanhemmiltani joululahjaksi isäni tekemän kellon.
Varsinaisesti tämä on tarkoitettu mahapiirongin päälle,
mutta ehtii se siellä vielä vuosia olla, sillä
hyvin se sopii ja ennen kaikkea on turvassa pieniltä käsiltä
nyt senkin päällä.




 Äiti kysyi olisinko halunnut sen kuitenkin valkoisena,
mutta jostain syystä haluan nämä isän tekemät lakattuina,
puun ja työn kaunis jälki näkyy paremmin
(ja lakkapinta kestää kolhunkin paremmin).


Isäni on itse oppinut veistäjä,
toki ikänsä tehnyt töitä puun kanssa.
Vajaa kymmenen vuotta sitten kun veistäjä,
jolta hankki koristeet könninkelloihin lopetti,
hän haki taltat ja heti ensimmäiset veistokset olivat priimat ja kelloon laitettavat.

Mun mielestä sen olis pitänyt olla hieman vaikeampaan!?! 
Ja en kyllä itte oo sitä yrittämässäkään. :D
Peilin kävi tekemässä kurssilla toisen opissa ja nyt
opettaa kansalaisopitossa veistämistä.


Joulun alla löytyi keittiöönkin kaipaamani kellotaulu,
niitä oli varmaan toistakymmentä erilaista Sopurahassa 7,95e

Ja mä valkkasin sieltä "tylsimmän" :)



 Maaka


Kommentit

Sanna-Mari sanoi…
Ompa komia kello!

Sopuraha...hmm..vissiin joku kauppa, hauska nimi :D

Hyvää loppiaista :)
Anonyymi sanoi…
Mahottoman kaunis kello, just sellainen, jonka srvo moninkertaistuu kun tekijä on rakas :)
Anonyymi sanoi…
"Mun mielestä sen olis pitänyt olla hieman vaikeampaan!?!" - tähän on pakko kertoa oma esimerkki samasta asiasta: Mieheni kerran joutessaan totesi, että hänpä ompelee housut. Minä siihen, että housut eivät ole ihan kaikkein helpoin vaatekappale ensimmäiseksi ompeluksi. Mutta mies vähän mittaili käytössä olevia housujaan ja siitäpä sitten ompeli ilman kaavoja itselleen ihan oivat farkut. Ja kun kerran oli niin helppoa, niin sitten teki vielä maastokankaasta paidan/pusakan ja lakin ja nahasta haalarin. Ilman kaavoja. Ja ihan sellaisia tuli, että "kaupastakin olis voinut ostaa"

Toiset osaa. Erityisesti pohjalaiset miehet :)

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Joulu saapuu jokaiselle

Perhekerhosta jäi päähän soimaan tämä laulu : Piparin tuoksua, tonttujen juoksua, siinäkö joulu on? Kiirettä huisketta, salaisuuskuisketta, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja, seimen luona annetaan. Tähti ja kuusi, lyhtykin uusi, siinäkö joulu on? Lapsenko juhlaa, paljon kun tuhlaa, siinäkö joulu on? Joulu saapuu jokaiselle, lapselle ja aikuiselle. Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan. *** Jukka Salminen Lasten esittämänä youtubesta Posti toi minulle eilen tälläisen jouluisen pussukan: Minulla oli onnea Viivun arpajaisissa :) Sisältä löytyi lisää ihania yllätyksiä! Meillekin tuli nyt eka maileg, suloinen tonttutyttö. Oi-joi! Viikko sitten pitelin pikkunisseä kädessä, mutta laskin takaisin. Nyt se pitää varmaan hakea, sillä Ennnikin sanoi: Äiti, onko sulla tälle kaveri? ;D Ja nyt on sitten mun arpajaisten vuoro :) Miettimyksessä päädyin seuraaviin arpajaissääntöihin: (mahtipontista ;D) Koska en edelleenk...

Asuntovaunun maalausta

Syksyllä isännys ähisi eräänä iltana muutaman tovin ennen kuin sai vaunun liinojen, pyöreiden puukalikoiden ym avulla hinattua talliin. Ei riittänyt että otti pois renkaat, myös akselin joitui ottamaan pois alta että mahtui ovista sisälle. Tallissa se on odottanut kevättä ja innostusta. Lämpöiset päivät saivat innostuksen heräämään. Joten tämän vappuviikonlopun projektiksi otettiin vaunun maalaus. Hiomista ja teippausta. Pellikattomaalia ja sähkökäyttöinen ruisku. Valkoista ja harmaata.  Tässä vaiheessa näyttää aikastakin hyvältä!?! Vanhenenee ihan silmissä... hyvällä tavalla! :D Saa nähdä mikä on lopputulos. Kolmaskin väri tähän vielä tulee (+mustat listat). Arvaatko mikä? ;) Tältä näytti su illalla, kun ekaa harmaata kerrosta vedettiin. Päivällä sataneen valkoisen lumen ja harmaiden pilvien kunniaksi?  Tässä meidän inspiraatio kangas väritykseen: Vaaleanturkoosia tietenkin saa meidän vaunu viel...

Mä kanssa paimenten

Mä kanssa paimenten  käyn seimen äärehen,  käyn lasta katsomaan,  mä olkivuoteessaan,  mun tähteni syntyi Hän tänne. Mä kanssa enkelten  nyt laulan kiitoksen,  kun Herra armossaan  tuo rauhan maailmaan,  myös mulle Hän rauhansa antoi.  Meillä ei juuri tuvassa joulutunnelma lisäänny, mutta mielessä ja puuhissa kylläkin joulumyyjäisvalmistelujen myötä. Tähän seimiaiheeseen jäin kiinni viime vuonna  ja olen siihen edelleen aivan rakastunut. Tontut olisivat myyvempiä, mutta näitä haluan tehdä. Noitten kolmiovinen alkuperäinen idea oli sellainen kuusijuttu, mutta tämmönen idea niistä jalostui. Meillä Suomessa, kristitty maa vaikka olemmekin, ei seimi asetelmia juuri ole tarjolla, sillä ilmeisesti ei juuri kysyntääkään ole? Pinterestissä mulla on taulu, jonka nimi on nativity, koska en keksinyt sille suomenkielellä parempaa nimeä. Mutta ei selvästi kääntäjäkään?! Sanan...