Kultahääpäivä

Kesäillassa 10.6.1962 pyöräilee hääpari, tuoreaviopari

 Marjatta 18v ja Asser 25v.

Vihkimisen jälkeen oli häitä tansittu ja juhlittu nuorisoseuralla

 suvun ja ystävien kanssa
ja nyt heidän tiensä kulkee sulhansen kotiin. Talo on rakenteilla joten 

askeleet suuntaavat puusepänverstaan yläkertaan.

"Tää on niin iso asia, että mä en taharo ottaa tästä vastuuta!"

sulhanen järkyttää nuorikkonsa sanoillaan. Mitä se oikeen tarkoittaa!!!

"Pyyretähän Jumalan siunausta meirän liitolle."

Niin he polvistuvat vuoteen viereen ja sopertelevat sen ainoan osaansa 

IsäMeidän-rukouksen yhdessä.

Tehtiin semmoista päätöstä, että joka ilta siunataan yhdessä.

Lyhennellen ja mukaellen kirjasta
 Vilho Rantanen: Rajan tuolta puolen, Päivä 1970

Niin meni ensimmäinen kesä. Tuli syksy ja muuan marraskuinen ilta.

Sinä iltana oli kylässä uskovassa kodissa ompeluseura joka oli myöskin rukoustilaisuus.

 Marjattaa pyydettiin kahvinkaatajaksi ja hän lupautui.

Naapurikylässä  asuva Samppa Harju sanan Herralta. Häntä kehoitettiin menenmään tähän ompeluseuraan. Kun väki oli koolla, Sampalla oli hyviä uutisia:

Herra on puhutellut minua. 

Tähän tilaisuuteen tulee illan kuluessa nuori mies, jonka Herra pelastaa.

Väki hieman ihmetteli kuka nuori mies tänne nyt eksyisi, mutta tarttuivat Sampan kehoitukseen rukoilla, että Jumala saisi voiton, sillä paholainen pitää siitä nuoresta miehestä lujalla kädellä kiinni.

 Marjatta tunsi tilaisuuden aikana taistelua sydämessään ja mietti mitä tehdä kun toiset polvistuvat rukoilemaan: miksi lupasinkaan tulla tänne!

Asser oli luvannut hakea puolisonsa kotiin puoli kymmenen tienoissa:

Kai ne siihen mennessä ovat ommelleet tarpeekseen. 

Odota siellä jos muut lähtevät. Tulen varmasti hakemaan.

Oli kyläm ja luminen talvi-ilta kun Asser suunnisti kohti tätinsä Tyynen kotia missä seurat olivat. Hän asteli hitaasti, sillä aikaa oli ja mietti niitä ja näitä.

Äkkiä kuului takaapäin liikettä. Siellä tultiin kahdella hevosella. Kumpikin hevonen oli musta ja kummassakin reessä oli paljon meluavaa väkeä. Iloa pidettiin. Toisesta reestä huudettiin lujalla äänellä:

Tule mukaan, tule mukaan!

Ehkkä jopa kiroten melkein kiivastuneena Asser vastasi: En lähde mukaanne!

Hänet valtasi kummallinen kauhuntunne. Ajajat eivät olleet oikeita. Hän oli nähnyt näyn. Kummallinen näky jatkui kuin filmissä. Kaksi kuormallista ohiajaneita ihmisiä rynnisti kirkkaasti valaistuun suureen huvitaloon, Hetken iloittuaan ihmiset katosivat taaemmaksi synkkään pimeyteen.

Sitten näky vaihtui ja eteen ilmestyi kirkas olento joka kehoitti lempeästi Asserta:

Lapseni, tule tänne, tule tänne!

Kutsujan takan oli polku joka oli vain vähän valaistu, mutta taaenpana loisti suuri kirkkaus.

Ymmäällään Asser astelee eteenpäin,  miettien, ihmetellen, sydän vavahdellen.

Saapuu pihaan ja odottaa. Ketään ei kuulu, joten lopulta menee sisään. Tupa on täynnä väkeä, yksi tuoli on vapaana, Harjun Sampan vieressä. Kului tuskin kahta minuuttia kun Samppa laskeen kätensä Asserin olkapäälle. Hän tiesi että tässä oli se mies, josta Jumala oli puhunut:
Tahdotko tänä iltana ottaa vastaan pelastuksen?
Nyt tapahtui ihmeellisiä asioita.  Asser nousi seisomaan ja sanoi:
Tahdon, tahdon. Minä tahdon tänä päivänä pelastua. Rukoilkaa puolestani!
Marjatta seurasi sivusta ja kuulessaan miehensä sanat tulee juoksujalkaa hänen viereensä:
Rukoilkaa minunkin puolesta. Minäkin tahdon pelastua, 
minäkin tahdon tulla Jumalan lapseksi niinkuin Asserkin!

Pohjalaistuvan valtasi ihmeellinen taivaallinen tunnelma. Jokainen silmäpari täyttyi kyynelistä. Lujatahtoinen maailmanmies oli kääntynyt äkkiä murtunut kuin Saulus Jumalan käsiin.Mutta hän oli kokenut saman kuin 'sauluskin nähnyt taivaallisia näkyjä ja tarttunut väkevän käden koskettamana Suuren Kalastajan verkkoon.

 Alkaa ihmeellinen rukous-ja kiitoskokous. Marjatan ei enää tarvinnut aprikoida onko polvillaan vai seisooko rukouksen aikana. Hän itki siinä polvillaan miehensä vieressä, niin kuin Herraa etsiväsyntinen itkee ja hän itki niin kuin armahdettu syntinen, joka on saanut paljon anteeksi.

Vanhenpamme halusivat viettää kultahääpäiväänsä
ja kutsuivat meidät lapset perheineen sekä
ystävänsä evankelista-pastorin syömään  Pihlajan Kevariin.

Me osaltamme halusimme juhlistaa päivää ja teimme pieniä salaisia toimia :)

*väsäilin kutsut, joihin äiti toki itse kirjoitti osoitteet ;)

*Veljeni hankkivat käyttöön enomme amerikanraudan vm-59,
pesivät ja puunasivat ja jonka koristelimme.
Just 50 years married

Taivaan Isä antoi meille kauniin säänkin!

Kuski teki kierroksen ja me muut ehdimme juhlapaikalle tekemään järjestelyjä.
Isäsai kukan rintaansa ja ojensi hankkimansa morsiuskimpun,
punaisia neilikoita äidille.
Häämarssin saattelemana he saapuivat katokseen punaisen maton päälle
jossa pastori siunasi heidät.

Pitihän sitä karkitkin väsätä :)

Ruoka oli todella maukasta ja sen jälkeen siirryimme takaisi ulkotilaan.
Ohjelmaa: lämpimiä sanoja, lauluja, runomittaakin....
 ...meillä oli hyvä olla yhdessä.

Kuin kaksi vanhaa puuta, ei rungot toisiinsa kietoutuen 
vaan omian itsenään vahvoina kasvaen.
Juuret kietoutuneena toisiinsa, ei missään hietamaassa
vaan syvällä Kristus kalliossa. Myrkyt eivät heitä ole voineet kaataa


Päällle vielä pitsikakkukahvit ja lapsille mamman tilaamaa jäätelöä.

Häiden jälkeen naapurin rouva oli sanonut äidille:
"Olit niin onnellisen näköinen"
Ja tiedättekö, nyt viisikymmentä vuotta myöhemmin,
 he ovat sitä edelleen:
onnellisia, kaunis pari ja
sama pilke silmäkulmassa!

Tosi rakkaus on kestävä tuli, joka palaa aina mielessä.
Se ei koskaan sairastu, vanhene tai kuole eikä koskaan käännä selkäänsä.
 Sir Walter Ralegh



Joka päivä, joka tunti, joka hetki 
saa minut kokemaan entistä syvemmin,
 miten suuri siunaus meillä on toisissamme.
 William Wordsworth




Maaka