Pienen tytön turhautumista, itkua, kiukkua.
Paljon sanoja ja silti:
"Äiti ei nyt ymmärrä.
Haluatko sä tätä vai tätä?"
Kertoo asioansa uudelleen, ei anna selkeää
kyllä ei vastausta, vaan haluaa
kertoa haluamansa.
Ja äiti ei ymmärrä, ei vaikka kuinka yrittää.
Soitetaan ja tilataan ylimääräinen käynti neuvolaan,
lähete talon puheterapeutille... vai ensin sinne tiimiin?!
Puheterapiaan jossa ensimmäinenä mietitään kommunikaatio keinoija,
tehdään Papunet-kansio, maksusitoumuspyyntö
tukiviittomaopetuksen puolesta.
Käydään tutkittumassa kuulo (erinomainen)
Äityisloma lopettaa puheterapian (ei yhtäkään hakijaa sijaisuuteen)
ennen kuin se oikein ehtii alkaakaan,
mutta pyörät ovat lähteneet pyörimään
Vuos ja kuukausi sitten, viittoma-ope tulee ekan kerran
voittaa heti ensi sanoillaan Keetan puolelleen ja
iloisella ja reippaalla olemuksellaan myös meidät kaikki.
Mukavia koko perheen yhdessä olo hetkiä samalla.
20h eli 10 kertaa.
Enemmän tarkoitettu aikuisille kuin puhuvalle tytölle,
että aikuiset hidastaisivat puhettaan ja antaisivat paremman puhemallin.
Pari viikkoa myöhemmoin Keetta aloittaa kuntontoutavana toimena
päiväkodissa kolmena päivänä viikossa.
Papunet-kansio ei löydä oikein arjesta paikkaansa,
vaatiisi aikaa syventymiseenkin ja hieman kömpelö.
Viittomat luentevampia, parantamisen varaa käytössä vain.
Maksusitoumus yksityiselle foniatrille:
Puheetuoton erityisvaikeus, jossa on ns.
ohjelmointityyppisen dyspraksian piirteitä,
mutta aika paljon myös kapea-alaisemman fonologisen
ohjelmoinnin häriön piirteitä.
Suositus:
maksusitoumus tiiviiseen puheterapiaan,
lisää tukiviittomaopetusta,
lasten neuropsykologin tutkimukset.
-Pää. - Sano Pojan Pää. - Tojan Pää.
-Ei mikään Tojan pää vaan Pojan pää.
-Toika, Tojan Pää!
Kaikki kirjaimet löytyvät, konsonantit vain vaihtavat paikkojaan.
Taivaan Isän ihmeeksi sitä voi sanoa että
Keetta pääsi yksityiselle puheterapeutille kesäksi.
(Vuodenkin jono yksityisille)
Kahta kertaa viikossa,
hieman lomareissuja välissä puolin ja toisin.
Ennen lähtöään muille maille järjesti
lähetteen keskussairaalan foniatrille
(sieltä saatais Kela maksama puheterapia)
ja jatkon syksyllä älomalta palaavalle kolleegalleen.
Paljon puhe on selkeytynyt ihan jo kasvun myötä ja
nuo ensimmäisten rivien tuskat ettei ymmärretä on harvinaisia,
kotiväen suhteen.
Tyttökin osaa jo selittää asiansa toisellakin tavalla
ja yleensä pääsemme päättelyn avulla yhteisymmärrykseen.
Toisinaan kuitenkin äitikin sanoo lauseen päätteeksi saman kuin vieraatkin:
"Joo!" vaikka ei ymmärtynyt mitään.
Uusi puheterapeutti on muutaman viikon ajan käynyt
päiväkodissa ja toisen käynnin kotona,
muutama kerta vielä jäljellä.
Tukiviittomatkin ovat loppusuoralla, niistä on käyty myös päiväkodilla.
Keskiviikkona yhteispalaveri psykologin yhteenvedon puitteissa.
Äidin suurin huoli:
tytön sosialliset suhteet, leikkii paljon yksin
tarkkailija ja arka tutustumaan.
toiset eivät ymmärrä puhetta....
Ettei se vain jää päälle sitten kun puhe ei enää ole ongelma, koulussa:
"No se on aina leikkinyt yksikseen,
ei me sen kans olla koskaa leikitty."
Maaka
Kommentit
Sirpa
3v neuvolassa meillä oli joku sijainen, joten olin yhteydessä sinne joskus puolen vuoden? päästä. 5 vuotta tuli neidillä täyteen kesällä.
Vanhimmalla pojalla meillä oli myös samanlaista puhevaikeutta, joku-moku, jäätelö-läätelö, ja r puuttui. Eskari aikana käytiin muutaman kerran puheterapiassa, ärrä löytyi ja löysi paikkansa lukemisen myötä. Lukihäriö pojalla. Sen tiimoilta on saanut tukiopetusta, erityisopetusta, neuropsykologin jakson (oppimistekniikkoja). Äidinkielessä oli alkuun mukautetun kirja. Englannista samoin ja siitä tehtiin HOJKS joskus nelosella. Koulu pojalta sujuu hyvin muuten, tunnollinen oppilas, matemaattisesti lahjakas, käsistään kätevä ja lukihäiriöstä huolimatta realiaineetkin 8-9luokkaa, enemmän jälkimmäistä :)
Ja edelleen saa tänne aiheesta kirjoittaa. Viestit tulevat hyväksynnän kautta niin huomaan niiden tulon paremmin. :)