Ravintolapäivä miettee haittui nopsaa mielestä sillä
samana iltana jo sattui ja tapoahtui.
Täläistä meillä seuraavat vajaa kolme viikkoa:
Pieni ryppy/murtuma sääriluun päässä polven alapuolella.
Ei tuo koko jalan kipsi kauheasti leikkejä haittaa,
niin sitä mennään ja kiipeillään,
noustaa seisomaan tukea vastaan...
Kova vahtiminen kun touhuja katsoes
tulee mieleen että pian tulee enemmän vahinkoa kipsin kanssa...
E15v: "Akko on jotenkin huolimaton tuon kipsin kanssa,
keikkuu kuinka sattuu!"
Niin sitä 7 lapsen äitikin sai muistutuksen että
äiti se lapsensa parhaiten tuntee.
Ei se itkun määrä vain laatu.
Vahingon sattuessa A2v vieressä oli TK:n hoitaja
joka arveli ettei laps mitään erityisen kipeää saanut koska ei heti huutanut
ja rahoituikin syliini päästyä niin nopeaa.
Äitinä päättelin itkusta heti että nyt tuli tosi kipeää,
ja kokemuksestakin että nyt taitaa olla
lääkärireissun paikka.
Pelkäsin että polvelle olisi käynyt jotain, mutta ei onneksi.
Ja jos umurtuma olisi ollut reisiluunpäässä...
kummatkin jalat vedossa sen kolmeviikkoa!
Onni onnettomuudessa? :D
Ja ajankohtakin on ihan hyvä,
saadaan kipsi pois ennen uimaranta reissuja :)
Maaka
Kommentit
Kiva ravintolapaiva teilla ollut...