Siinä kohtaa, kun päätimme ottaa vaunun perään,
aloin googletella mitä tekemistä Turusta löytyisi lapsille
ja vastaan tuli Kuralan Kylämäki,
joka oli viikonloppuna auki sadonkorjuu puuhien merkeissä.
Neljän talon, pihapiirin kokonaisuus 50-luvun tunnelmissa.
Josta luvattiin että kaikkeen saa koskea
ja lapsille omia leikkipaikkoja.
Ei sisäänpääsy maksuja ja pihapiiriin
sai tutustua myös aukioloaikojen ulkopuolella.
Ensimmäisen tuvan porstuaan astuessani
tuoksu/haju toi vahvana mieleen,
kun lapsena isoäitini asui vielä "vanhastuvas".
Ei kosteuden haju, vaan touhujen ja ruuan tuoksut.
Keittiössä emännät säilöivät kurkkuja
mutta ei etikan haju kuitenkaan kaikkea muuta alleen peittänyt.
Ja nuo tuollaiset sakset... Ne tuovat muistoja myös. 😊
Eläväiset lapseni, varsinkin tämä yksi muisti hyvinkin sanani
että kaikkeen saa koskea :D
Touhua oli niin, että piti rauhoitella.
Pian eräs, paikkaa meille lähtöätehdessään esitellyt, mummo
huikkasi että emäntä oli lähdössä kanoja ruokkimaan.
Emännän kutsuessa kanat tulivat esille makaronia, herkkuaan popsimaan.
Nämä valkoiseksi kalkitut navetan seinät ovat upeat,
mutta kyllä "lehmälän" haju leijui vielä yllätän voimakkaana.
Kovasti sai kutsua ja kelloaan kilkattaa
ennenkuin lapset malttoivat siirtyä piharakennuksen puotileikistään
Hetkeksi sisälle koulun penkille.
Iskä kävi ostamassa kahvilasta itselleen kahvin ja
nautimme eväät pihapiirin pöydässä.
Paikkaa muuten mainostettiin eväsretkipaikkanakin.
Jaossa oli myös kartta johon oli merkitty
tehtäväkätköjen paikat ja vihjeet.
Aarteenetsintää kietoo aina ja pari kätköäni tuli etsittyä ja tehtävät suoritettua:
" kierrä omenapuu kolmesti, mutta varo koskemasta oksiin,
tai joudut kiertämään uudestaan."
Kokeiluverstaalla saimme opetella parsimista sekä
viljojen karstaamista ja keräämistä.
Sitten vielä lampaitten ruokkimisen ja silittelyä jälkeen pois:
autolle, ruokakauppaan ja uutta yösijaa kohden.
Maaka
Kommentit
Harvoinpa lapsilla on mahdollisuutta edes lehmää nähdä, hevosiakin näkee paljon useammin kuin lehmiä laitumella.