"Luovutus-voitto"

Kirjoitin illalla fb:n hetkestä aikaa kaks päivitystä,

jotka alkoivat elää mielessäni.

Pikkumiehet menivät pelaamaan hiekkakentällä jättisulkapalloa. 
Pian tulivat jo takaisin Ja nuorimmainen istui sammakkotuoliinsa.
A5v: Luovutusvoitto.
Isoveli tulee välineiden kanssa perästä, 

A6v: Akko luovutti!
A5v: Niin! Mä luovutin, mä voitin. Luovutus-voitto!

Kun tätä postausta 

http://sortinsakki.blogspot.fi/2016/02/5v-juhlintaa-ja-koulumietteita.html

puolitoista vuotta sitte kirjoitin, en osannutkaan ajatella että 

asian hyväksi olisi hyvä tehdä jotain hetimiten

eikä vasta 6v neuvolassa ottaa puheeksi.

Loppuvuodesta syntyminen ei ole ENÄÄ,

mikään syy koulunlykkäykselle.

Koska eskarissa ei ammattikasvattajilla ole huolia,

psykologintutkimuksille ei ole tarvetta

Eihän siinä mitään suurta huolta olekaan,

mitään mihin aika ei osalta auttaisi...

Lapsi varmasti hyötyisi, mutta se ei ole perusta.

Ärhg. 

Mä en ymmärrä miksi tuijotetaan vain sitä vuosilukua 

ja unohdetaan lapsi.

Miksi pitää pinnistellä rkat vuodet kun voisi selvitä myös hienosti.

Psykologin tai erikoislääkärinlausunto.

Varasin ajan yksityisesti foniatrille,

jolla olemme kahden muun kanssa käyneet keskussairaalassa.

Saldo: kuntoutussuunnitelma,

lähete kitarisojen poistoon ja korvien putkitukseen.

Suositus, ei määräys, koulun lykkäyksen.

Operaatiossa olimme peruutusajan myötä puolentoista viikon sisällä.

Liimakorvat ja koko nielun tukkivat risat.

Vuosi sitten kävimme neuvolan kautta kuulon alenemaan ja

 liimakorvaepäilyn takia korvapolilla turhan reissun. Korvat terveet.

Tiedä mikä tilanne lienee silloin ollut, mutta nyt kunnossa! :)

Tein sivistyslautakunnalle lausunnon ja koulunlykkäyspyynnön 

kuitenkin foniatrin lausunnon perusteella.

Rukousta, rukousta, rukousta.

Että asia ratkeaisi pojan kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, mikä se sitten onkaan.

Tekstiviesti:

Koulunlykkäys huomenna sivistyslautakunnan kokouksessa. 

Esitys kielteinen, ei riittäviä perusteita.

Niin paljon rukouksin viety asiaa eteenpäin,

että täytyy luottaa että ratkaisu on Aaron parhaaksi.

Seuraavana aamuna tieto:

Koulun lykkäys hylätty, mutta sikäli asia vielä avoin, jos saatte psykologin lausunnon.

Mistä ja millä rahalla? 

Ei tunnu oikealta, mutta luovutan.

Kaupan ovella tulee tuttu uskonveli vastaansa rohkaisee vielä yrittämään.

Soitan terkkarille ja hänen ehdotuksestaan koulupsykologille

ja sovimme tapaamisen.

Ainakin meidän vanhempien ääni tuli edes kuultua

ja mietimme koulunalkua.

Tutkimuksia ei ehditä ennen lomia tekemään, 

mutta lupaa soitella perhekeskuksen psykologin kanssa.

"Miten olisi jos keräilin ja tekisin lausunnon,

puheterapian, neuvolakäynnin, foniatrin lausunnon sekä 

teidän ja kellon kanssa käymieni keskustelujen perusteella

huomiseen kevään viimeiseen kokoukseen, kun he sitä pyysivät?"

Sopii...

"..... taitoja, mutta..... voisi hyötyä...."

Toivon, mutta olen luovuttanut, syksyllä kouluun....

Ehkä se on parempi, ei jää mistään paitsi jne jne

Se toinen fb päivitys

Lähes puoli vuotta kestäneen väännön jälkeen saatin se: koulunlykkäys ❤️

Ja mitä mä teen?!?

 ihmettelen ja pähkäilen

ja yritän saada ajatukseni takaisin tälle kannalle :D

Kunnes nämä kaksi päivitystä alkavat elää sydämessäni.

Luovutus-voitto

Mä luovutin ja luovutin asian kokonaan Jumalalle

ja Hän antoi voiton.

Sitä ei vaan itsestään itse puserrettua, asian täydellistä luovuttimista, 

siihen tarvitaan ainakin mun kohdalla aikaa ja vastustuksia.

Siihen että voi ymmärtää tämä ei ollut mun voittoni

vaan Isän, 

joka tietää ja tuntee lapsensa parhaiten.

Oli tuohon toiseen päivitykseen vielä jatkaakin..

Koulunaloittaja olisi kuitenkin syksylle tarjolla, 

kun eilen illalla laitoin kokeilla hakemuksen Sedulle ja aamulla tuli tieto että syksyllä sais aloittaa...

Kauemman mielessä asiaa toki pyöritellyt ja päätin kokeilla kripaa aukeeko ovi?

Riippuu ja roikkuu vielä kuinka arjen palikat kloksahtelevat paikoilleen

Mutta nyt nautitaan ensin kesästä! :)

Maaka