Edeltä valmistettuja teitä

Polku edessäni nostaa mieleeni jälleen kerran

Saan kulkea edeltä valmistettuja teitä.

Kirjaimellisesti, sillä todella hankala ryteikkö

 olisi ilman raivattua polkua edessä,

ja samalla aavistellen Jumalan johdatusta elämässäni.

Sillä me olemme hänen tekoansa,

luodut Kristuksesta Jeesuksesta hyviä töitä varten,

jotka Jumala on edestäpäin valmistanut, 

että me niissä vaeltaisimme.

Ef 2:10

Minä johdatan heitä kun he kulkevat rukoillen

Jer 31:9

Jumala ei ole ennalta määrännyt tieltäni ja "kohtaloani",

minulla on vapaa tahto valita polkuni,

haluan vain sydämestäni kulkea hänen johdatuksesta,

hänen viitoittamia teitä, koska luotan:

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa

niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, 

niiden jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.

Room. 8:28

Vaikka tiedän olevani oikealla polulla, 

mutta en näe eteenpäin kuin palan matkaa

ja toisinaan se nostaa jo mieleen ajatukset;

viekö tämä polku mihinkään vai loppuuko se tuohon.

Valitsinko väärin.

Kappaleen matkaa kuljettuani totean 

että kyllähän se polku jatkuu, suunta vain vaihtuu.

Mutkista huolimatta tie on oikea,

suunnan muutokset kuuluvat matkan tekooni.

Tämä on minun polkuni.

Pysähdyn ja katson taakseni.

Tuon tie olen kulkenut,

risteyksissäni suuntana valinnut.

Näin tarkasteltuna tie näyttää hieman erilaiselta,

osa siitäkin näkyy tähän kohtaan selvästi, 

mutta paljolti matka on vain jo muistoissani.

Se on ollut kaunis ja arvokas,

vaikeuksineen, suruineen ja iloineen.

Tähän asti on Herra meitä auttanut.

1 Sam 7:12

Poikkean polulta nuoruuteni lempipaikkaan,

hengähdän ja rentoudun.

Herra on minun paimenena ei minulta mitään puutu.

Viheriäisille niityille hän vie minut lepäämään,

virvoittavien vetten tykö hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni.

Hän johtaa minut oikealle tielle nimensä tähden

Ps 23:1-3

Hän johdattaa minut aurinkoisille vihreille niityille,

mutta ei minulta ole mitään puuttunut

ei synkkiä erämaakorpitaipaleitakaan.

Pari vuotta sitten meni erääseen Kyyhky-koulutukseen,

aihe oli tärkeä mutta erityisesti koska janosin Jumalaa.

Your soul shall be like a well-watered garden?

Kyselin ja muistutin lupauksestaan.

Saimme hyvää opetusta ja materiaali, mutta ei vastausta pyyntööni.

Me kaikki osallistujat kävimme edessä siunattavana... ei mitään!

Kahvin jälkeen viimeinen oppitunti,

aiheena muistolauseet.

Kukaan ei sitä lukenut, eikä ideaa esitellyt,

mutta siellä se luki, minulle...

Ei lupausta että maljan on oleva ylitse vuotava, vaan....

Herra johdatti heidät erämäähan. ?Moos?

Okey... Toivottavasti tämä ei kuitenkaan 40v kestä! Hah!

No, onneksi en tiennyt että vuosia se tulisi kestämään,

ehkä jo neljä, mutta toivottavasti oma 40v olisi käännekohta....

En kokenut että erämaavaellukselle olisi rangaistus,

kapinoinnistani ja epäuskostani, kuten israelilaisten kohdalla,

vaikka siihenkin kyllä annan syyt, 

vaan tajusin että sinne Herra nyt vain johdattaa...

Viime vuoden joulukuussa,

samat ajatukset edeltä valmistetusta tiestä nousivat tämän

polun päässä.

Miten tiemme näytti vievän syvälle synkkään metsään,

mutta tämä polku näkyy kuitenkin selvänä edessäpäin 

ylä-ja alamäestä huolimatta kun suuntasi katseensa ylöspäin.

Sellainen tuo matka elämässäni olikin

vaikea kulkuinen polku, askeleensa tuli kulkiessa valita.

Synkkiä sävyjä, mutta usko oli kuin tuo valkoinen lumi joka 

valaisi tietä ja antoi voimaa kulkea eteenpäin.

 Kaunis ja arvokas tämäkin polun matka.

Itkien he tulevat,

ja minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen.

Minä vien heidät vesipuroille,

tasaista tietä, jolla he eivät kompastu.

Jer 31:9

 

Ja Herra johdattaa sinua alati 

ja ravitsee sinun sielusi kuivissa erämaissa, 

hän vahvistaa sinun sielusi,,

ja sinä olet oleva niinkuin runsaasti 

kasteltu puutarha,

josta vesi ei koskaan puutu.

Jes 58:11

Siunausta päivääsi

Ja tulevaan viikkoosi

Maaka