Pyhäinpäivänä ja hautajaismuistoja

Veimme tekemäni seppeleet sekä kynttilät

Oskarin, äitini ja anopin haudoille.

Haudat ovat parin rivin sisällä lähes samassa linjassa toisistaan.

Oskarin laskettuaika olisi ollut näin marraskuussa 2007.

Äidin kuolemasta tulee huomenna tasan puoli vuotta.

Keväinen kaunis hautajaispäivä on vain muisto.

Yhdessä isän ja sisaruksen kanssa halusimme järjestää äidille

kauniin juhlan, oli niitä jo äidin kanssakin yhdessä suunniteltu.

Meidän kukkavihkossa oli

neljä erilaista kukkaa ( me tytöt)

ja viittä eri vihreää (pojat)

Värssyn rukoilin yhdessä lasten kanssa

niin kuin äitienpäiväkortit Mamma on....

Mamma on kiva, mamma on hellä,

mamma rakastaa meitä suurella sydämellä.

Sylissään hellästi selkään taputteli,

surussa paijas ja lohdutteli.

Hemmotteli lämpimin leipomuksin,

kantoi Taivaan Isän eteen rukouksin.

Mammaa rakkaudesta, huolenpidosta,

rukouksista kiittäen ja rakkaudella kaivaten.

Meidän sisarusten käydessä laskemassa perhekunnittain,

isän seistessä koko ajan arkun päässä,

kukkavihkoja taustalla soi kanttorin laulamana

Petri Laaksosen

"Ota hänet vastaan"

"Elämää" me osaltamme toimme hautajaisiin.

Pikkupojat olivat aluksi kirkossa kauniisti,

mutta jonkin ajan kuluttua jännistys alkoi purkautua levottomuutena

ja lähdin heidän kanssaan pyhäkoulutilaa kohden,

mutta eräs vieraista ystävällisesti ja ajattelevaisesti 

vinkkasi menevänsä heidän kanssa.

Haudalla otettavaan perhepotretti nuorimmainen 

ei suostunut tulemaan ollenkaan ja A6v työnsin selän taakseni piiloon 

huomatessani hänen vääntelevän naamaansa kuinka sattuu.

Muistojuhlan "Jumalan kämmenellä" laulu 

O L i s i  voinut mennä kauniimminkin...

Muistojuhla, niinkuin siunauskin, rakentui äidin lempilaulujen ympärille,

valoisten ja kauniiden hengellisten laulujen sanomaan.

Äidin viimeiset toivotukset meille läheisille ja ystäville.

Enemmän kuin syntymäpäiväjuhlat, joissa

iloittiin hänen elämästään ja Taivaan Isän johdatuksesta

ja Jeesuksen verenvoimasta elämänsä tiellä.

Oma surutyö on, niin hautajaisissa kuin kesän arjessa,

enemmän mennyt äidin roolissa lasten kanssa asiaa käsitellen

lasten tarpeiden mukaan, mutta alitajunta on työtä tehnyt,

sillä muutaman unen muistan selkeästi, joissa yhdessä olemme olleet.

 

MITÄHÄN PUUHAAVAT TAIVAASSA NYT?     Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?     Suru ja synti on hellittänyt.     Rauha vain virtaa, niin sanotaan,     mutta mitähän puuhaavatkaan? Muistelen poikaa, ystävääni, kärsien taittui sun taipaleesi. Taivaaseen tahdoit tuskista maan, mitähän puuhailemaan?     Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?     Suru ja synti on hellittänyt.     Rauha vain virtaa, niin sanotaan,     mutta mitähän puuhaavatkaan? Huolia harteilla painavia, pelkoa, vihaa ja katkeruutta. Ne ristien naiset, se ristien mies, mitähän puuhailevat?     Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?     Suru ja synti on hellittänyt.     Rauha vain virtaa, niin sanotaan,     mutta mitähän puuhaavatkaan? Joidenkin taudit ei totelleetkaan tohtorin veistä, ei rohtoja maan. Loppu on loppu, ja alkua vaan. Mitähän puuhaavatkaan?     Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?     Suru ja synti on hellittänyt.     Rauha vain virtaa, niin sanotaan,     mutta mitähän puuhaavatkaan? On köyhät, hiljaiset, ryöväritkin ja kaikista viimeiset vihdoinkin, kyyneleet poskille kun kuivuvat. Mitähän puuhailevat?     Mitähän puuhaavat taivaassa nyt?     Suru ja synti on hellittänyt.     Rauha vain virtaa, niin sanotaan,     mutta mitähän puuhaavatkaan? Jukka Leppilampi, Maria Ylipää

Taivaassa rakkaamme juhlivat varmasti 

kymppisynttäreitä!

Maaka