Tänään eskarilaisen A7v kanssa puheterapiaan mennessä
näimme A18v inssiajossaan.
Se olikin hänen kolmas inssissä kahden viikon sisällä.
Ei sillä etteikö tämäkin inssi olisi mennyt ensimmäisellä kerralla läpi,
vaan joka kirjaimella omansa.
B eli henkilöautokortti inssin päälle heti C:n, kuorma-auton, kirjalliset.
Sitten pääsi siihen varaamaan inssin ja sen suoritus.
Ja koko ajan piti odotella säiden kaunistumista
ja käsittelykoealueen murskeiden siivoamista että pääsi tämän päivääseen A:n korotukseen. 😅
Siinä voisikin pyörtyä autokoulumaksujen kanssa,
mutta onneksi ilman sitä on pärjätty.
B-ja C:n opetuksen A18v on saanut koulussa, logistiikkaopinnoissa.
Opetuslupa-aikaa oli vielä isosiskon jäljiltä, joten nekin haettiin
niin sai ajella vähän ylimääräisiä iskän kanssa.
Pyöräkortin opetti iskän veli.
Viime keväänä sama mies opetti kevarikortin samalla pojalla
ja isännykselle moottoripyöräkortin.
Opetuslupahakemuksia ja lupia on meidän väen nimis ollut
sen verran paljon, että välillä on pikkupaikkakuntamme katsastuskonttorin
asiakaspalvelussa oltu sekaisin että kuka opettaa ja ketä 😄
Kolmen vuotta sitten aloitettiin tälle pojalle mönkkäkortti ja isosiskolleen perään.
Vuoden päästä kevarikortti ja isännykselle motskarikortti.
Parin kuukauden päästä esikoiselle autokortti.
Kyseisen kaltainen suma tulee helposti lapsiperheeseen,
mutta näin seitsemän lapsen kohdalla voidaan todeta että alussa vasta ollaan.
Hetken jo ajattelin että nyt on kolmen vuoden tauko...
Vaan syksyllä seuraava A täyttää 15v ja taas se rumpapyörähtää
kahden seuraavan kohdalla.
Onneksi on opetuslupamahdollisuus ja
ilmeisesti se on taas vieläkin tulossa takaisin helpommaksi.
Juu meillä ollaan sen lain säädännön suhteen aika-asiantuntijoita.
Ja tietty A18v opintojensa takiakin tutkii asiaa.
A7v:n kanssa oli aamulla matkalla kirjastoon
Etäpuheterapiaan.
Me täällä ja terapeutti Oulussa ja
välillämme videoyhteys netin kautta.
Viimeinen kerta kymmenestä.
Pari ekaa kertaa oltiin kotona iPadilla, mutta sitten varasin kirjastosta tilan ja läppärin
niin hiiren käyttö onnistui motivointipeleissä eikä ollut häiriötekijöitä. ;)
Meillä toimi ja tykättiin, kiva puheterapeutti ja tulostakin tuli.
Se viimeinenkin kirjain, R, löytyi.
Vielä pitää joitain konsonanttiyhdistelmää harjoitella,
mutta luotan että viimeistään lukemasnoppimisen myötä ne loksahtelevat paikoilleen.
Hauska todeta, että vaikka se R haetaan D:n kautta,kyseistä kirjainta ei sen koommin pohojalaispoijan suusta taida kuulu. Paitsi ehkä dreenä sitte joskus.
Jos iskä on kartuttanut kokemusta ja tietoa ajo-opetusasioissa
Niin kyllä tämä äiskän aika kivasti on hollilla puheterapia asioiden ja tukikeinojen
viidakossa. Toki tuntuu että siellä hieman pätee viidakonlaki ja tiikeriemoja tarvitaan.
Paljon pitää soitella ja kysellä, että asiat nytkähtää eteenpäin.
Toisinaan soittelemisetkaan ei auta kun homma jämähtää,
ja myönnetään en mä kehtaa ja aina jaksakaan jankata jotain asiaa eteenpäin.
A6v:n kanssa on nyt puheterapia jakso Kelan kautta loppumassa
ja nyt on soiteltu ja sovittu testaukset kunnan pt:n kanssa, että on uutta tietoa viedä foniatrille. Vaikka tehtäviä tehdessä huomaa ja iloitsee esim h ja L äänteiden löytymisestä ja joidenkin konsonanttiyhdistelmien oppimisesta.
Yllätys oli miten huonosti ne fonologiatestin mukaan on spontaanipuheeseen tarttuneet.
Me ollaan oltu onnettoman saamattomia harjoitusten kanssa, mutta nyt tuon etäpuheterapian myötä kunnostauduimme kummankin pikkupojan kohdalla. Pakko jatkaa samalla tiellä.
Tämä postaus oli tällänen arjen kuulumisia
ja keväisten vesimassojen keran
Mukavaa viikonloppua!
Maaka
Parin kuukauden päästä esikoiselle autokortti.
mutta näin seitsemän lapsen kohdalla voidaan todeta että alussa vasta ollaan.
Hetken jo ajattelin että nyt on kolmen vuoden tauko...
Vaan syksyllä seuraava A täyttää 15v ja taas se rumpapyörähtää
kahden seuraavan kohdalla.
Onneksi on opetuslupamahdollisuus ja
ilmeisesti se on taas vieläkin tulossa takaisin helpommaksi.
Juu meillä ollaan sen lain säädännön suhteen aika-asiantuntijoita.
Ja tietty A18v opintojensa takiakin tutkii asiaa.
A7v:n kanssa oli aamulla matkalla kirjastoon
Etäpuheterapiaan.
Me täällä ja terapeutti Oulussa ja
välillämme videoyhteys netin kautta.
Viimeinen kerta kymmenestä.
Pari ekaa kertaa oltiin kotona iPadilla, mutta sitten varasin kirjastosta tilan ja läppärin
niin hiiren käyttö onnistui motivointipeleissä eikä ollut häiriötekijöitä. ;)
Meillä toimi ja tykättiin, kiva puheterapeutti ja tulostakin tuli.
Se viimeinenkin kirjain, R, löytyi.
Vielä pitää joitain konsonanttiyhdistelmää harjoitella,
mutta luotan että viimeistään lukemasnoppimisen myötä ne loksahtelevat paikoilleen.
Hauska todeta, että vaikka se R haetaan D:n kautta,kyseistä kirjainta ei sen koommin pohojalaispoijan suusta taida kuulu. Paitsi ehkä dreenä sitte joskus.
Jos iskä on kartuttanut kokemusta ja tietoa ajo-opetusasioissa
Niin kyllä tämä äiskän aika kivasti on hollilla puheterapia asioiden ja tukikeinojen
viidakossa. Toki tuntuu että siellä hieman pätee viidakonlaki ja tiikeriemoja tarvitaan.
Paljon pitää soitella ja kysellä, että asiat nytkähtää eteenpäin.
Toisinaan soittelemisetkaan ei auta kun homma jämähtää,
ja myönnetään en mä kehtaa ja aina jaksakaan jankata jotain asiaa eteenpäin.
A6v:n kanssa on nyt puheterapia jakso Kelan kautta loppumassa
ja nyt on soiteltu ja sovittu testaukset kunnan pt:n kanssa, että on uutta tietoa viedä foniatrille. Vaikka tehtäviä tehdessä huomaa ja iloitsee esim h ja L äänteiden löytymisestä ja joidenkin konsonanttiyhdistelmien oppimisesta.
Yllätys oli miten huonosti ne fonologiatestin mukaan on spontaanipuheeseen tarttuneet.
Me ollaan oltu onnettoman saamattomia harjoitusten kanssa, mutta nyt tuon etäpuheterapian myötä kunnostauduimme kummankin pikkupojan kohdalla. Pakko jatkaa samalla tiellä.
Tämä postaus oli tällänen arjen kuulumisia
ja keväisten vesimassojen keran
Mukavaa viikonloppua!
Maaka
Kommentit