Sivustavedettävä

 Olen joskus kertonutkin miten meidän perhe ja

 vanhempani on kovia heittämään vanhoja tavaroita pois.

 Jos ei tarvi niin poispois ja kiertoon.

Kahden, kolmen puuseppä suvun jäljiltä 

luulisi meiltäkin löytyä yhtä sun toista talonpoikashuonekalua,

 mutta ei! :D

Onneksi suvusta löytyy niitä jotka säästäneetkin,

muuton yhteydessä siivousurakka oli aikamoinen,

mutta.... :)

"No mihinkä sä sen laitat? Sopiiko se teille johonkin?"

"En mä nyt vie tie, en arvannut että mulla olis mahdollisuus moinen saada,

enkä mä nyt jaksa ja ehdi miettiä. Ei sitänyt samantien tarvi edes entisöidä.

Esikko voi tehdä sen vaikka koulus ja jos ei muuta niin pianhan tuosta alkaa lapsukaisia muuttaa omilleen ja tarvii huonekaluja...."

Kaunis sivustavedettävä jossa oma äiti on nukkunut 

 rakkaan isänäitinsä vieressä.

Eikö siinä ole jo sellasta tunnearvoa ja perhehistoriaan,

että kannattaa muuttaa vähän tapojaan ja ottaa se säilyttääkseen

 vaikka heti ei ole käyttötarkoitusta osoittaakkaan!?!

Mäntytolupesun jälkeen se nyt kannettiin ens hätiin verannalle tuulettumaan,

kaunis noinkin, mutta kaipaa tikkujen ja hieman unkaisen hajun takia

maalia pintaa.... valkoista tai vaalean turkoosia ;)

Jälkimmäinen on muuten isännyksen ehdotus!

Meille tarjolla oli myös vanhan tuvan kokilta löytynyt

 isovanhempien olkkarin tammiviilulipasto.

Tosi huonossa kunnossa, mutta vaikka taas esikon koulutyöksi

ja sitten oman tuvan eteisen lipastoksi?

Mielestyäni ihanan ilmava korkeine jalkoineen.

Joku historia tälläkin, sen sijaan,

että ostaisi kirpparilta vastaavan kympillä.

Siinä ne nyt odottaa tekijäänsä

ja ilahduttavat kauneudellaan :)

Maaka